Pitkällä kävelylenkilläni sukulaispoikien (10 v. ja 14 v.) kanssa he kyselivät millaista elämäni oli heidän iässään.
Tietenkin kerroin, että maalaistalossa ei ollut sähköä eikä puhelinta. Juokseva vesi oli, jos sitä haki ämpäreillä kaivolta juosten. Tietokoneista ja internetistä ei osattu edes unelmoida. Koulumatka suuntaansa oli 4 kilometriä kävellen, satoi taikka paistoi. Ruokaa oli pellosta ja metsästä, mutta rahaa ei. Kuitenkin kun paremmasta ei ollut tietoa, tyydyimme siihen mitä oli ja koetimme elää sen parhain päin. Kotitalomme ympäristössä oli laaja metsäalue. Siellä riitti seikkailtavaa. Rakentelimme mm. jännittäviä, salaisia piilokojuja sinne tänne metsään.
Olin heti syntymäni jälkeen sodan aikana Helsingissä. Äitini roikotti minua kainalossaan monta kertaa pommisuojaan Helsingin lentopommitusten aikaan. Minä en onneksi muista noista kauhuista mitään. Kysymys pojilta, I vaiko II maailmansota? Tämä on huvittanut minua erityisen paljon. Ei jäänyt pienintäkään epäilystä siitä, että olen heidän mielestään muinaisjäänne. :-)))
Juttukuva: Kuvaaja Alex Surd palvelusta Pexels