Aamusadetta

Kuulun ihmisiin, jotka kovin usein nukkuvat huonosti. Minun kohdallani se tarkoittaa, että työjaksolla unta riittää n. 4 tunnin ajaksi öisin. Kun sen ajan ylittää ja herätessään huomaa nukkuneensa lähes 6 tuntia, niin saa olla kiitollinen.

Nyt olen nukkunut kaksi viimeistä yötä oikein ruhtinaallisesti. Toissa yönä liki 10 tuntia ja viime yönäkin 8. Ja tiedän syynkin (siis parannuskeinon unettomuuteeni). Minun kannattaa roikkua baareissa tuntikausia, nauttia hyvästä seurasta ja monenlaisista viivähtävistä katseista ja kosketuksista. Se on maagista. Pari sikaria siihen väliin... Pitäisiköhän varata baarista jo vakipöytä?

Eilen oli mukava tehdä töitä ja kierrellä samalla Turun erilaisissa kansanjuhlissa. Paljon tuttuja vuosien varrelta on tullut kotikaupunkiini juhlimaan ja rentoutumaan. Puitteet sille ovat hyvät. Kun itse en voi osallistua juuri moneenkaan, oli mukava istua ystävieni kanssa Tuomiokirkon rappusilla ja katsoa harjoituksia. Siinä ehti nähdä niin monenlaista venytystä.

Sääli vain, että nyt sataa. Viimeisin säätiedotus lupaa kuitenkin Turulle hyvää koko viikoksi. Se tietää rantakauden virallista avausta. Olohuoneen lattialla pyörii kymmeniä lukemattomia dekkareita, joille on nyt käyttöä. Ja kun olen ne lukenut, annan ne kiertoon. Lahjaksi olen ne itsekin saanut - miksi niitä kotonani panttaisin. Kesällä on mukava lukea kirjoja, jotka eivät juuri millään tavalla liity töihin. Niin, eikä juuri seksiinkään.

Surullista eilen oli joutua tahtomattaan keskelle kahden nuoren aikuisen parisuhdekriisiiä. Ennen kun niitä ilmeisesti selviteltiin - jos yleensä selviteltiin - se tehtiin neljän seinän sisällä. Tässä tapauksessa suhteelle pantiin piste lähes keskellä kauppatoria. "Mä en tunne sua kohtaan enää mitään." - Sanat olivat nuoren miehen. Nuori nainen kuunteli miehen sanoja itkien, kääntyi ja juoksi pois.

Voivatko tunteet toista ihmistä kohtaan haalistua todella niin, että "ei sitten tunnu enää missään"? Nyt huomaan omaa menneisyyttäni kelatessani, että joudun vastaamaan, että voi. Ja sitten herää kysymys, mitä sitten koin oikeasti elettyäni vuosia suhteessa?

Aamusateen keskellä lauantairiemuja!