Siemenet itävät

Kummallista miten sellaiset työpäivät, jolloin kalenterissa ei ole selkeitä merkintöjä aikatauluksi, muuttuvat hetkessä kaaokseksi. Kaaoksen sysääjäksi ei tarvita kuin yksi puhelu. Työpuhelin on kirous :(

Olipa kuitenkin mukava tavata kukoistava ystävä (miehuullisissa raameissa toki!). Istuimme Sombrero jen varjossa syöden jotakin - se jäi sivuseikaksi. Oli mukava kuunnella ystävää, joka viljeli sanojaan kuin olisi ollut maamies. Kuinka laajasti tämä kansa saakaan aika ajoin niittää tätä viljaa ja siitä hengenrukiista leipoa ja tulla ravituksi! Ja kuinka värikästä elämä voikaan olla?

Tämä iltapäivä alkaa käydä kiireiseksi. Muutamassa tunnissa pitää ehtiä moneen baariin polttamaan viimeiset sikarit. Olemmehan uuden ajan kynnyksellä. Illalla sitä pitääkin vasta osata ajoittaa viimeisen sikarin polttaminen siten, että viimeiset tuhkat varisevat tuhkakuppiin (pöydälle? syliin?) hetkellä jolloin ValtakunnanKello kolkuttaa vuorovauden viimeisiä lyöntejään uuden alkamisen merkiksi.

Toivottavasti sikarinpolton sijaan löytyy muuta käyttöä ainakin käsille...

Uimaan NYT!