Luin Rokkihomon blogia ja jo saunasta kotiin kävellessäni pohdin, josko olenkin kompastunut sokeuttani kuoppaan, johon taitaa olla kovin helppo köpsähtää ;)
Vierailen silloin tällöin chateissä ja luen monenlaisia lehtiä päivän mittaan. Olenkohan niitä lukiessani unohtanut, että on oikeasti olemassa suurempi joukko se, joka ajattelee aivoillaan, ei sillä, mikä siellä jalkovälissä roikkuu? Siis suurempi joukko, joka on ainakin valmis aloittamaan ihmissuhdedraamansa muualta kuin sängyssä tai pienen fiatin takapenkillä...
Mitä siis päättelen tästä? Minun on aika alkaa lukea oikeita lehtiä ja unohtaa pintaliitoseurachatit (joiden joukossa on varmasti ihmisiä, jotka oikeasti hakevat seuraa, vaan eivät tule nähdyksi ja kuulluksi).
En ollut koko päivänä syönyt lämmintä ruokaa. Saunasta lähtiessäni uhosin meneväni kotiin laittamaan syötävää. Teinkin sen - kaupan kauppa. Kun söin Saarioisten pikariisipuuroa, olin heti valmis mainostamaan sitä täällä - meidän "sinkkujen mainiona pikaruokana". Vartin päästä tuosta, kun istuin taloustoimistossani (ie. vessassa, yhdeltä työpaikalta "varastettu" kyltti) ja vatsani tyhjeni ihan itsestään valuen, muistin, miksi maito ei sovi minulle.
En ole viinamäen miehiä - jos en maitopoikakaan.
Mitähän minä olisin? Siitä täytyy ottaa huomenna selko. - Nyt vielä illan viimeisille!
1 kommentti
pelsepuuppi
22.5.2007 22:31
itse sinkkuna en pidä tilaani mitenkään hienona, tavoiteltavana tai seksikkäänä. kaikkea muuta. mutta omat ihmissuhdetaitoni ovat niin kehnot että oma pitkä suhteeni kariutui viime syksynä ja niitä haavoja nuolen edelleen. ja tiedän etteivät kaikki haavat edes pääse arpeutumaan, saatikka paranemaan. onneksi olen antanut itseni ihastua hiukan muutaman kerran sen jälkeen (ensin heteroon ja sitten varattuun) tietäen varsin hyvin ettei uutta suhdetta pääse muodostumaan. eli mietin koitanko itse tiedostamattani pitkittää sinkkuuttani? pelkäänkö niin pahasti todellista (uutta) ihastumista? mutta toisaalta.. haluanko olla jonkun kanssa vain paremman puutteessa, vain siitä riemusta etten olisi sinkku? ei sinkkuus mitään gloriaa ole mutta ei myöskään tauti. jos ei ole parisuhdekaan. koska sitä olisi tyytyväinen? ja joo, kyllä sitä olisi mukava (ainakin itselleen uskotellen) sanoa että ajattelee aivoillaan, ei muilla elimillään.