hölmö pieni elämäni

No niin, koulu on sitten alkanu silleen oikeasti. Tänään oli 9-16 ja seuraavat päivät ties kuinka pitkälle on 8-16 ihanata. Tähän menessä kuitenkin kaikki vielä hyvin joten no hätä. Käytiin tänään sitten sellaisessa isossa kaupassa. Ostettiin hirveästi tavaraa ja ehkäpä tuo jääkaappi näyttää täydeltä taas sen hetken, toivotaan. Käytiin myös kaverille iltakahvilla ja samalla tsekaattiin sen uus hellu ehdokas. Ehkäpä se onnistuu. Ainii, vähäks kiva kun eilen minun helsingin ystävä laitto viestiä että koska kesällä saa tulla kylään. Kuulema 8 päivää kesälomasta jäljellä ja se tänne Ouluun tulossa sitä viettämään. Aivan huippua! Hihih, iloistuin niin kovin tuosta piristyksestä! Mutta sitten taas, tänään aamulla kuulin siitä Heathin kuolemasta. Nyyh, mie vaan niin pidin siitä näyttelijästä että voi surku vaan! Juupajaapa, väsyttäis. Nyt silleen oikeasti ja kunnolla. Vois ehkä raahautua pesulle ja nukkumaan. Yöt.

Kotona taas. Olipas jotenkin kurja paluumatka. Tultiin bussilla ja jotenkin oltiin onnistuttu ostaa matka jossa oli vaihto ja kun tarkemmin katottiin niin puolentoista tunnin mittainen sellainen. Ja se linja-autoasema jossa jouduttiin olemaan niin jo se vain oli kuollu. Siis oikeasti, huh. Mutta reissu meni hyvin. Paikkoja vaan vähän kolottaa kun en mä sitten ollu mikään luonnonlahjakkuus siinä lumilautailussa. Mutta ainakin oli hauskaa, hihihi. Ja oli aikas huippua nähdä murun pikkuveikkaa. Se tuntuu viihtyvän siellä intissä aivan hyvin, ihan hyvä vaan kun kerta sielläkin joutuu olemaan. Huihai, ei tästä kyllä nyt tuu mitään. Bridgetia tulee tuolta niin pakko siihen. Palaillaan.

Täällä sitä ollaan, lomailemassa murun äitin tykönä. Hitto, jotenkin olin ajatellu että kun meillä kotona oli niin hirveä vesikeli niin että täällä edes olis paremmat ilmat kun kuintekin pohjoisempana tämäkin jo on. No eilen kun saavuttiin perille niin mitä vielä, kauhempi keli kuin kotona. No tänään sitten näyttää jo paremmalta. Kunta on tullu lisää mutta pakkasta saisi olla pari astetta ettei kaikki olis niin vetistä. Pöh. Mutta kuulinhan minä ilouutisenkin eilen. Murun pikkuveikka pääsee kuin pääseekin lomille juuri täksi viikonlopuksi joten mikäs sen mukavampaa! Se kun kuitenkin on mulle kuin se multa aina puttunut pikkuveli, hihihi.
Mutta olen mie tunaroinukin. Ja aika pahasti. Eilen oli tosiaan koulussa atk:ta ja saatiin sitten koulun sähköpostiosoitteet ja tunnunkset ties minne. No minähän fiksuna tyttönä vaihdoin kaikkialle sitten salasanat ja sähköpostiin viellä jonkun erilaisen kun muualle ja nyt en kuolemaksenikaan muista. Se on joku tuttu vanha asia jota on muokattu ja nyt en sitä enää muista. Että niin. Se Siitä sitten, oli hauskaa heippa. Eli ensi viikolla kun koulu alkaa kunnolla ja noin, niin tämä tyttö pääsee selvittämään asioita että saako sen jostain selville tai saisko sen sitten nollattua jotenkin alku pisteeseen. Että hyvä minä, kaikki pointsit mullekin. Minun onnekseni laitoin kurssivalinta ohjelmaan sentään salasanan jonka muistan ja nyt on kurssivallinat sitten tehty.
Ja sain minä puhelimenikin korjattua! Käytiin murun kanssa tuolla kylällä ja siellä se tuttu setä avasi minun puhelimesta etukannen jotenkin ja sai sieltä sen ärsyttävän roskan pois, jeejee. Hmm.. keittiössä taidetaan syödä et ehkä minkäkin sinne. Hihih, muru ehtikin eka tänne :D Joops. lähen syömään.

Huihai. Tämän viikon osalta koulukin alkaa jo olla ohi. Maanantai ja tiistai oli vapaata, tänään tunti koulua ja siihen pari tuntia hengailua noin muuten vaan ja huomenna olis atk:ta pari tuntia. Siinä se. Sitten taas viikon päästä keskiviikkona uusiksi. On se niin kiva kun alkoi tälleen rennosti tuo homma. Mut ens viikolla sit, huihai. Jo valmiiks vähän pelottaa että mitä niistä aikaisista aamuista tulee, huihai. Tänään piti kokeilla sellaista pientä citybussia mitä täällä kulkee. Onneks kulkee kotiovelta koulun ovelle se niin pääsee helposti. On meinaan sellainen tappokeli tuolla ulkona et pyöräilyt jäi sikseen. Jäätä, jonka päälle on muodostunu vesikerros ja sit isoja irtokiviä heitetty päälle niin jiohan se. Tänä talvena kaatunu ja pari kertaa ja viimeisin kerta oli maanantaina. Vieläkin paikat kipeenä siitä pikkusesta muksahduksesta, pöh. Huomenna pitäis lähteä reissuun. Mennään murmelin kotikonnuille vapaita viettämään. Tulee varmaan mukava reissu niinku aina. Harmi vaan et murun pikkuveikka on juuri viikko sitten lähteny inttiin ja eihän se tietenkään siellä lomilla ole. Ei vielä pariin viikkoon, mut ehkä sit hiihtolomalla. Hihihh, murun kanssa juuri suunnitellaan et olis kiva päästä lumilautailee. Siis hui. Mähän oon tunnetusti vaan suksilla lasketellu ja voin varmaan jo nyt alkaa suree tulevien mustelmien puolesta. Tosin eihän se murukaan moneen vuoteen ole aktiivisesti laskenu et joo. Katellaan jos päästään jonnekin, hihih. Hei Heroes tulee, vois ehkä sitä seurailla ja sit nukkumaan, et se heips vaan.

Löysin tänään pitkästä aikaan Placebon taas. Tai no pitkästä ja pitkästä mutta tänään tuli hirveä himo sitä kuunnella. Muistan kun joskus teininä ensi kertoja näitä kuulin. Yön pimeinä tunteina vantaalla kaverin kellarissa uudestaan ja uudestaan biisejä kuunnellen. Ja Brian oli niin komee ja on edelleen. Harmittaa niin vietävästi se toukokuisen keikan menetys. Se vitutuksen määrä joka silloin oli, huh. No ehkä vielä joskus, ehkäpä. Kunpa vaan se rumpalin lähtö ei nyt sit ennusta tulevaisuutta kokonaan. Kamut jotka pääsi keikalle kyllä kertoi että olivat odottaneet paljon enemmän, että olivat pojat vaikuttaneet kyllästyneiltä. No toivotaan et se oli vaan erimielisyyksien takia sellaista. Paha sanoa kun ite ei sinne päässy.

Joskus mulla ehkä pikkasen harmittaa että helsingistä tuli lähtö tänne pohjoiseen. Kun kuitenkaan se kulttuuritarjonta mikä täälläkin on aivan hyvä, ei ikinä kuitenkaan vedä vertoja sille mitä siellä oli. Tosin eipä siellä viime vuosina tullu käytyä kun niissä tapahtumissa mihin oikeesti tahtoi. Enää ei jaksanu joka ikinen viikonloppu lähteä jonnekin missä oli jotain mielenkiintoista. Et sama kai se. Kun nyt kuitenkin täälläkin näkee välillä niitä suuriakin nimiä. Et niin. Ja ainahan sitä pääsee sinne sit kattelemaan. Lokakuussa kun piti sinne lähteä Musea kattomaan niin huihai mikä hauska reissu. Ja Muse. Karvat nousee vieläkin pystyyn kun sitä muistelee, tykkäsin.

Hihih, joskus mie mietin et mitäköhän iskä olis sanonu jos se olis saanu tietää mun seikkailuista teininä eri keikoilla. Mun onni sinänsä et silloin asuttiin melkein keskustassa et kävelymatka kotiin keikkapaikoilta kuitenkin. Olis varmaan jääny keikka jos toinenkin käymättä. Onneksi se kuitenkin ainakin toisinaan piti sitä ihan hyvänä asiana et oli kiinnostunu kaikesta mahdollisesta. Ja ei esim pitäny sitä mahdottomana et alaikäsenä yksin turkuun uutiksena kattoo Hanoita kun kavereita tuli sit sinne muualta. Huippua. Tosin kuulin mä jälkeen päin et siitä oli pikkusen keskusteltu. Ja tottahan se on, iltatähti mikä iltatähti pääsee aina vähän helpommalla. Ainakin mun melkein kymmenen vuotta vanhempi isosisko aina jaksaa selittää kuinka mulle kaikki oli jo niin sallitua. Hihihihi, mie kyllä näen asiat vähän toisin, musta sekin sai tehä mitä tykkäs ja varmasti on tehnykin paljon hurjempi asioita kuin mä :D Mutta joo, myönnän. Oon loppujen lopuks päässy aika helpolla mut siihenkin on vaikuttanu niin moni asia. Jos äiti olis eläny vielä silloin kun olin teni, niin toki mullakin kuri olis ollu paljon tiukempaa, mut kai iskä ties et en mä mitään hurjaa olis menny tekemään, en ainakaan mitään ihan mahottomia. Ja ehkäpä juuri sen takia et kun äitiä ei enää ollu niin ei edes käyny mielessä alkaa mikskään teinihirviöks. Eiei. Ja mie vieläkin muistan sen kuinka pahasti iskään sattu se äitin menetys. Jos multa kysytään niin eihän se siitä ikinä toipunu. Ja tavallaan kun mä kuitenkin olin sit se sen ainoa koko loppu ajan niin en mä varmaan ikinä olis antanu itelleni anteeks jos tienivuodet olis menny vaan mun kapinoidessa. Et kai meillä sit se yhteispeli toimi ihan hyvin. Isäntyttö mikä isäntyttö. Ja olinhan mä äitintyttökin. Molempien. Sinänsä vaikka mullekin on sattunu niin paljon paskaa elämäni aikana, niin onhan sitä hyvääkin, ehdottomasti. Oon joskus miettiny et tavallaan olin aika onnekas et äiti meni silloin kun olin vielä aika nuori, siihen sopeutu kuitenkin aika helposti. Mut näin jälkeenpäin mietin jotenkin vähän erilailla. Et miks se meni juuri silloin. Se jäi niin monesta paitsi ja me muut jäätiin. Nyt kun siskolla on kolme lasta ja neljäs tulossa et niitä kun kattoo niin mietii et ne ei ikinä nähny mummoaan ja ukkiakaan kaikki ei nähny. Niinku meidän puolelta. Onneks sentään toiset on jälkellä. Ja muutenkin meidän puolelta, eihän systerillä oikeastaan ole kuin mä ja mulla on se. Onneks se on maailman paras sisko <3.

Huhhuijaa, vähän ehkä eksytty aiheesta, koittakeehan kestää :D

Haukotus. Meni eilen ystävämme M tykönä vähän turhan myöhään se valvominen. Eihän se silleen haittaa kun huominen ja ylihuominen koulustakin vapaata et saa sitä nukkua. Mut jotenkin sitä sit vaan on totaalisen naatti sellaisen huonosti nukutun yön jälkeen. Mutta olihan meillä hauskaa. Ainakin suurimman osan ajasta. Ehkä se pelailu kolmen voittohullun kanssa ei aina ole ihan hyvästä. No syöty on ainakin hyvin. Meän mestari kokki M laitto taas parastaan, namnam! Huihai, onkohan nuo american idolin jaksot uusia vain uusintoja? Ohan tuolla tietenkin noita tapauksia. Onneks itellään ei viettiä mihinkään tommoseen. Päinvastoin sitä koittaa vältellä kaikkea tuollaista. Huh. Oi ihanaa, sain teetä. Kerrankaan ei ite tarvinnu laittaa, huippua. Mut joo, aika teelle!

Meni sitten se lärvitön tammikuukin pilalle. Ei siinä sen ihmeempiä kuin eilen tuskallisen tylsän koulupäivän jälkeen murun kanssa bilistä pelailemaan kavereiden kanssa. Siellä muutamat ja jo menojalkaa vipatti. Siinä sitten seikkailua pitkin kaupunkia ensin meillä käymään ja sitten ystävämme J&K tykö. Siellä antoisaa keskustelua ja hauskaa pelailua. Kellon juostessa lujasti päätettiin siirtyä Hevimestaan. Jossa sitten mulla ja portsarilla oli varsin hupaisa hetki. Jos vain osaisin korjata autoja niin oltais varmaan parhaita ystäviä, hihihi. No paikka ei sitten kuitenkaan ollu meidän mieleen ja väsykin alkoi jo tulla joten kotiihan se tie vei. Oli kyllä hauska ilta. Nyt sitten yökylässä ihanan M tykönä. Taas on masu täynnä hyvää ruokaa ja jälkiruokaa, namnam! Illemalla kai leffojen katselua ja sen semmoista. Nyt kyllä jo vähän väsyttäis, laiskottaa ainakin. Mutta joh, aika mennä syömään taas, hihih.

Oltiin tänään murun kanssa leffassa. Ennen leffan alkua tuli meidän taakse istumaan neljä suunnilleen yläaste ikäistä tyttöä. Kovaan ääneen puhuivat et jos joku tulee siihen sanomaan että ne istuu niiden paikalle niin paikkoja ei anneta. No tulihan siihen tietty ihmisiä joiden paikalle ne oli menny ja ihan kiltisti ne siitä siirtyi. No se oli eka kerta sitten se. Siitä ne tyttelit sitten siirtyi seuraavaan paikkaan ja taas ne joutui väistymään niitä joiden paikoilla ne oli. Tuossa matkan aikana selvisi se, että tytöillä oli hajapaikat eri puolilla salia ja tietenkin olisi pitäny vierekkäin päästä istumaan. No sitten kun mainokset oli jo menossa ja kolme niistä tytöistä oli vielä mahtunu istumaan vierekkäin ja neljäs oli sitten jo omalla paikallaan niin tuli saliin vielä kaksi nuorta tyttöä. Jotka sitten huomas että ne kolme tyttöä istuu niiden paikalla. Hetken pohdittuaan tytöt sitten päätti mennä sanomaan niille et vois ehkä väistyy et nekin pääsee istuu. No ne tytöt et sitten ollu samaa mieltä ja alkoi jotain inttää vastaan. Aikansa siinä intettyään, samalla saaden pahoja katseita muilta salissa olevilta, siirtyi tytöt sitten vastentahtoisesti omille paikoilleen. Siis mä en ymmärrä. Miten se on niin vaikeeta mennä heti alusta omalle paikalle. Joo, onhan se kiva istua tutun vieressä mut siinä tapauksessa tytöt olis voinu olla vähän aiemmin liikenteessä. Et niin. Pikkasen alkoi pännimään se teinimeininki siellä. Huh. Mutta Orpokoti oli ihan jees leffa ja voin sitä muillekin suositella :). Nyt vois alkaa valmistautuu nukkumaan menoon kun huomenna odottaa kiva 8-16 päivä pelkkiä infoja, huh. Palaillaan!

Huihai. Aikani teidän muiden juttuja luettuani aattelin sitten itsekin tänne laittaa päiväkirjani. Katotaan jos vaikka tätä jaksaisi sitten päivitellä. Kun on vähän tapana ollu että aloitan ja unohan ja sitten lopuksi lopetan. Kenties se nyt onnistuu sitten pidemmälle kun muutenkin täällä tulee hengailtua.

Niin, tämäkin neiti on taas pitkästä aikaa koululainen. Hassua, vaikka sitä on tahtonu siitä lähtien kun kyllästyi olemaan töissä, niin jotenkin sitä silti pohtii muutaman päivän jälkeen et oliko tuo oikea päätös sittenkään, mutta olihan se. Minun laiskuus se päässä vaan kaihertaa ja sen pienen äänen kun saan suljettua pois niin kaikki hyvin. Tai no onhan ne jo nyt. Pakko myöntää et alussa vähän pohditutti aloittaa sama koulu murun kanssa mutta hyvinhän se sujuu. Ja mulle, maailman suurimmalle ujolle sen toisen tutun ja turvallisen läsnäolo siinä ihan alussa oli mitä suurin plussa. Hih, ja onhan se kiva ettei yksin tarttee aamulla nousta kouluun vaan nappaa sen toisen siitä vierestä mukaan vaan. Tuo koulu on kyllä ollu paljon enemmän mitä olin odottanu. Jotenkin mulla oli sellainen kuva että porukkaa olis ollu vähemmän ja toiminta jotenkin ei niin tuollaista mahtipontista ja nyt kun kaikki on oikeestaan ihan erilaista kuin olin ajatellu niin onhan siinä pohtimisensa. Jännä nähä sit kun se oikea ahkera opiskelu alkaa parin viikon päästä niin kuinka nopeasti se alkaa tuntuu rankalta ja tylsältä. Noh, onneks seuraavaan lomaan ei oo ihan mahottomasti aikaa :D

Muru tuossa nukkuu, taas. Se ei oikein ymmärrä sitä minun ajatusta että ei tarvi nukkua päiväunia jos menee aikaisin nukkumaan. Mullakun menee sitten yöunet pilalle jos nukun liian myöhään päikkärit, pöhhöh. Hmm.. sain muuten tänään postia että meidän paikallinen homobaari on nyt sitten laajentunu toiseen kerrokseen että viikonloppuna juhlitaan sitä sitten. Kamalasti huvittais mennä, mutta kun nyt kuitenkin on luvannu että viettäis sitä tipatonta tammikuuta niin saa nyt nähä. Hitsi vie, miten musta tuntuukin että aina kun on sopinu jotain muuta tai on muualla niin silloin tapahtuu. Mut kai se vaan menee niin. Luulisin. Hmm.. voisinkin tästä mennä ilmineeraamaan että minäkin olen olemassa ja herättää murun. Saan kyllä varmaan kärtymaakarin vastaan mutta otanpa riskin. Palaillaan.