Sunnuntai, vielä on kaksi viikkoa lomaa jäljellä ja niistä pupu on töissä reilun viikon, huihai. Ensi sunnuntaikin menee yksin kun pupu on taas iltavuorossa niinkuin tänäänkin, oivoi. No saapahan ainakin sitä kauan kaivattua omaa aikakin. Tänään mun tekis mieli leipoa jotain mutta yhtään ai huvittais kyllä siivota niitä jälkiä sen jälkee. Jotenkin meikä onnistuu aina käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä mitä vaan voi kuvitella käyttävänsä, huh. Toinen tehtävä jota oon itelleni pohtinu niin on kirjoittaa pidempääkin pidempi maili eräälle kaverille tuonne lontoon syövereihin. Hassua että moneen moneen vuoteen ei olla vietetty about yhtä ilaa pidempää aikaa yhdessä kun aina on ollu jotein häslinkiä puolin jos toisinkin, mutta silti se on yksi minun parhaista kavereista. Silloin kun M asui tuossa itä naapurissa ja olimme molemmat teinejä, niin ei menny päivääkään kun ei toisille kirjoittanu tavallista kirjettä. Ja kirjeet oli aina vähintään kuuden sivun mittaisia molemmin puolin kirjoitettu, huihai. Enää yhteydenpito ei ole noin intensiivistä, mutta se sama tunne on säilyny mikä oli silloin vuosia vuosia sitten. Jokaisella pitäisi olla vähintään yksi sellainen kaveri joka on aina siinä lähellä vaikkei oikeasti olisikaan.
Käytiin muuten pupun kanssa kattomassa Mamma Mia. Ennen leffaa mietin että kuinka kun Abba kiintiö tulee täyteen ja revin hiuksiani, mutta eih, päinvastoin mulla alkoi laulattaa mukana, hihih. Leffan jälkeen aloin miettimään, että mä kaipaan elämääni komeita miehiä, siis oikeasti. Mun isä oli nuorempana tosi komea, ainakin sen aikaisilla mittapuilla ja vanhetessaankin se pysyi ikäisekseen hyvän näköisenä. Ja sitten kun mietin et isä on kuollu ja mun elämässä ei oo ketään sellaista miestä jota voisi kutsua komeaksi. Siskon mies ja on aivan hauskan näköinen mies, mutta mä muistan aina kun näin sen joskus vuosia vuosia sitten ensi kerran, niin se näytti mun silmiin aivan narkkarilta. Mutta se vaan johtuu sen silmistä, jotka on tosi isot ja sellaiset uneliaat, samat silmät on nyt siskon vanhimmalla lapsella ja tekee siitä nätin tytön. Mutta ne miehet, toki pupun suvusta löytyy miehiä ja paljon löytyykin, mutta komeiksi voisin kutsua ehkä kahta, ainakin sillä mittapuulla mitä mä nyt mietin. Toki komea voi olla monella tapaa, mutta mä haen tässä nyt sellaista vanhan ajan komeutta. Mun veli.. No se on aivan faijan näköinen että kai sitä voisi komeaksi haukkua, mutta kun ei olla kauhean läheisiä, niin se siitä. Oon aina pitäny itteäni enemmän äidin näköisenä ja siskoni näköisenä, mutta vähän aika sitten kun pupun äiti oli kylässä ja tahtoi kattoa valokuvia, niin se sanoi heti, että sisko näyttää aivan äidiltä ja mä olen tullu aivan isään. Se pani mut miettimään taas kerran.Toki mä osaan eritellä itessäni piirteitä jotka on selvästi äidiltä ja mitkä on isältä, mutta kasvot? Siinä kohtaa mulla tulee ongelma. Oon meinaan sen reilu 20 vuotta ajatellu näyttäväni aivan äidiltä mut nyt sit... No joinakin hetkinä, joillakin ilmeillä näytän aivan isältä, mutta jotenkin se ei vaan iskostu mun päähän. Varsinkin kun mussa ja mun veljessä ei ole mitään samaa. Noh, samapa tuo, jokainen kuitenkin näkee ihmiset aina eri tavalla ja kiinnittää eri asioihin huomiota, jotenkin tuskinpa sillä loppujen lopuksi on väliä kummalta mäkin näytän.