hölmö pieni elämäni

Ihan pikainen päivitys vaan, pupu hermoaa tuolla.

On raukka jääny vähemmälle huomiolle nyt viikonloppuna. Olin meinaan reissussa etelässä juhlimassa siskon tyttöjeni 2 ja 4 vuotis synttäreitä. Oma kummityttö täytti huimat neljä, huihai. Mihin se aika muka on menny kun sekin on jo niin iso, apua. Mutta synttärit sujuin hyvin ja hauskaa oli. Remontti systerillä on edennyt niin, että yläkerta on melkein valmis. Lapsilla on nyt sitten oma kerros, hurjaa. Pupu ei lähteny mukaan reissuun, kammoaa noita sukujuhlia ja oli sitten kotona yksin kavereiden kanssa. Eli ei saa jumittua nyt koneelle kun toinen kaipaa huomiota, hihih.

Ihanaa, että on vappu pian. Okei, vituttaa että kaveri peru tulon tänne kun sitä kuitenkin oli suunniteltu jo kuukausia, pöh. Mutta ihanaa siinä on se, että saa olla monta päivää taas vapaalla. Saa nukkua pitkään ja tehä mitä tahtoo. Pupun kanssa tietenkin, hihih ;)

Se olis sunnuntai. Ja loma viikko takana. Ei niinku yhtään huvittais lähteä kouluun huomenna, eih. Loma meni nopeasti, ehkä liian nopeasti. Mut ei voi mitään, arkeen pitää palata. Pöh. Tiistaina olis heti koe, mut ei jaksa stressata. Näköjään nuo näyttää menevän aivan hyvin ilman sen suurempia lukemisiakin, hihih.

Ollaan pupun kanssa tutustuttu uuteen ihmiseen. Tuossa juna-asemalla ennen kun lähettiin pohjoiseen lomalle, niin tuo herra tuli meille höpisemään. Ja huh, ohan se tietenkin tapaus. Hirveän mukava ja näkyvä persoona. Jännä juttu, mut se herra on toimittaja ja se tahtois nyt tehdä meistä jutun. Hui. Saa nyt nähä mitä siitäkin tulee, mut ainakin meillä on uusi tuttu. :)
Ja vappuna meille tulee minun rakas ystäväni helsingistä kylään. Ja on täällä viikon päivät. En vaan malttais odottaa. Pääsee tekee kaikkee höhlää ympäri kaupunkia kun on turisti matkassa, hihih. Olispa vaan vappuna hyvät ilmat et ulkona olis kiva olla. Nyt ainakin on ollut aurinkoiset kelit. Aamukahvit on ollu luksusta kun on saanu parvekkeella olla ja aurinko on porottanu taivaalta. Huippua. Pupulla on suuret suunnitelmat meidän parvekkeelle. Sinne pitäis saada vähintään sohva, ja stereot ja grilli ja ties mitä. Saa nähä mitä kesä tuo tullessaan! Mut nyt on pakko mennä vähän halimaan, palaillaan!

Huihai, tänään oli koulussa koe jota kaikki kauhulla odottivat, minä ja pupu muunmuassa. No koe meni ja tulokset saatiin heti selville. Meidän luokalla on 17 oppilasta ja neljä pääse ekalla kerralla läpi. Minä ja pupu kuuluttiin tuohon neljään onnistujaan. Huihai, aivan huippua! Pupukin näki niin paljon vaivaa tuon kokeen eteen, että mainiosti meni, jeij!
Ensi viikko taas lomaa, tai itsenäistäopiskelua oikeastaan, mutta mulle se on lomaa. Ihanaa!

Jeijei, se pelottava koe menikin jopa paremmin kuin odotin ja kurssistakin tuli parempi numero mistä edes unelmoin. Et asiat hyvin siltä osin. Huomenna olis taas koe ja ei oikein kiinnosta pätkääkään. Sen kurssin opettaja on alusta lähtien ollu täys ärsyttävyyden huippu, et jännä nähä mitä huomenna sit tulee eteen. Aihe ei kyllä ole hankala, sellainen järjellä mietittävä vaan.
Se ois viikonloppukin taas ovella. Lauantaina olis tarkoitus juhlistaa ystävämme M synttäreitä. Huihai. Lopuksi olisi varmaan tarkoitus mennä baariin, joka on kyllä minun ikilemppari. Jostain kumman syystä ei vain olla käyty sielä toviin. Varmaan joskus tammikuussa viimeeksi, oivoi. Mutta nyt sit lauantaina, jeij! Lauantaina oli myös tarkoitus mennä katsomaan kärppien peliä, mutta ylläri ylläri ne liput oli menny loppuun jossain tunnissa. No ehkä paremmalla tsempillä pääsee edes johonkin finaalimatsiin. Kunah nyt vain se olis blues joka tulis vastaan!
Nähtiin tänään pupun kanssa ehkä hellyyttävin näky ikinä! Sellainen vanha pariskunta oli ylittämässä suurta risteystä. Ja vauhti kun oli hidas rollaattorin kanssa, niin pariskunta oli tuskin edes päässy puoleenväliin suojatiellä kun valot jo muttuivat punaisiksi. Siinä ne kuitenkin autoilijoiden odottaessa sai ylittää kadun rauhassa ja jatkoivat sitten matkaa rauhassa. Jotenkin siinä sydän syli, kun oikeasti vanha pariskunta vielä yhdessä käy ruokakaupoissa ja asioilla. Ei varmasti kauhen moni heidänkin ikäinen ihminen, enää tolpillaan ole. Huihai, mutta oli se hellyyttävää. Ehkäpä sitiä itsekin joskus.