Hei taas kaikille! Juttelin puhelimessa tässä jokin aika sitten erään vanhan ystäväni kanssa, joka on uskoivainen ja konservatiivinen sellainen. Tämä ystävä on siis eri ihminen kuin edellisessä bloggauksessani mainitsemani. Minulla on enemmänkin näitä ystäviä, jotka ovat varsin konservatiivisia.
Soitin hänelle, kun halusin tietää, mitä hän lopulta ajattelee minusta. On niin outoa pitää yllä ihmissuhdetta, jossa tietystä aiheesta ei puhuta. Lesbouteni on ollut tabu ja siihen aiheeseen ei kajota kuin pakosta. Mutta nyt halusin nostaa kissan pöydälle kuten olin tehnyt tuon toisenkin ystäväni kanssa.
No. Hän alkoi sitten puhumaan minulle sitä samaa kuin ennenkin: helvettiin joudun ja olen Valinnut (huom. vallinnut) synnin harjoittamisen. Hän ei kuitenkaan pitänyt aivan toivottomana tapauksena vielä, kun en ole mennyt vielä naisen kanssa naimisiin. Siihen hän totesikin, että voi olla ystäväni siihen asti. On niin omituista puhua noin, että ystävä ilmoittaa milloin aikoo hylätä minut. Sanoin sitten, että etkö voi päättää sitä nyt heti, niin hän sanoi, ettei voi. Kuulemma ei ole varma vielä ja sitten hän ilmeisesti halusi jättää sen mahdollisuuden, että jos minä vielä "eheytyisin".
Kerroin hänelle, että minulla on nyt rauha sydämessäni ja iloitsen elämästä. Hän sanoi siihen, että se saatanan antamaa rauhaa. Koska olen luovuttanut, niin saatana ei enää kiusaa minua ja näin ollen minulla on rauha. Aivan nurinkurista. Minä olen eläissäni joutunut kaikenlaista kokemaan ja kärsimään ja minä kyllä tiedän mitä on epätoivo ja rauhattomuus. Nyt kun minulla viimein on tasapainoinen olo, niin minulle sanotaan ikäänkuin Jumalan suulla, että rauha onkin valhetta. Onneksi minulla on niin hyvä itsetunto nykyään, että voin antaa tuollaisten puheitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Entisaikaan minä olisin haavoittunut tuollaisista sanoista hyvin paljon ja pitkäksi aikaa. Hengellinen väkivalta on väkivallan muodoista julmimpia, koska siinä otetaan Jumala selän taakse ja puhutaan Hänen suullaan.
Minulla on jo aiemmin mennyt hieman luottamus tähän ystävään tiettyjen asioiden takia. Ja nyt jotenkin tämä prosessi alkaa tulla päätökseen. Minä en halua hylätä ketään, mutta ei ole minulle hyväksi, jos vietän sellaisten ihmisten kanssa aikaa, jotka voivat mahdollisesti satuttaa minua. Joku saattaa ihmetellä, että mitä ihmettä edes mietin tällaista ja minkä takia en ole moista tyyppiä heittänyt pois elämästäni. Minulla vain istuu niin sitkeässä se ajatus, että ketään ihmistä ei saa heppoisin perustein hylätä. No en minä hylkää varmaan varsinaisesti nytkään, annan vain ystävyyden kuivettua kokoon. Pallo on hänellä, jos hän haluaa ystävyytemme jatkuvan terveellä pohjalla ja siihen kuuluisi se, että hän hyväksyisi minut kokonaisena ihmisenä. Tämä ihminen sanoi myös, että minä en varmaankaan mielelläni oleile eri mieltä ajattelevien kanssa. No tuo ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Jos joku ei voi homoutta hyväksyä, niin se on hänen asiansa, kunhan ei satuta mielipiteiltään toisia. Jos hän haluaa silti olla kanssani tekemisissä, niin saa olla. Minä haluan oppia sietämään erilaisuutta ja olen päässytkin keskustelemaan joidenkin eri mieltä olevien kanssa asiallisesti ja rakentavasti.
Ehkä kauheinta oli, kun ystäväni puhelun lopuksi sanoi: "Sinä tiedän syvällä sisimmässäsi itsekin, että et ole uskossa".
Vastasin, että kyllä minä tiedän, että olen. Ja tulen olemaan. Hän vastasi, että hänelle olisi helpompaa, jos minä vain sanoisin, että olen nyt maailmassa ja en uskossa enää. Hänestä on niin ristiriitaista, kuinka joku voi olla homoseksuaali ja uskossa. Se ei hänen mielestään ole mahdollista. Hän sanoi, että vain niin se on mahdollista, että saan olla lesbo, rakastua naiseen ja asuakin hänen kanssaan, mutta seksiä ei saa harrastaa. Tuo on aivan mahdoton yhtälö, aivan täyttä itsepetosta. On eroottisia tunteita, mutta kuitenkaan niitä ei saisi toteuttaa. Ja tämän pitäisi olla minulle se ainoa mahdollinen tapa elää uskovana homoseksuaalina! Huh!
Ja vaikka hän päättäisi jäädä ystäväkseni, niin ainakaan hän pitäisi minua uskovaisena. Kyllä minä tämän ymmärrän. Hänellä on fundamentalistinen raamatun tulkintatapa näissä asioissa. Hän toimii vain raamatun mukaan: nuhtelee ja kehottaa uskonystäväänsä ja jos tämä ei kadu ja tee parannusta niin hän ei ole tämän kanssa tekemisissä (ts. erottaa syntiä tekevä pyhien yhteydestä). Minä ymmärrän tämän ja olen samalla surullinen. Kunpa ihmisillä olisi suurempi sydän ja avarammat taivaan portit. Kuinka monelta itkulta minä olisin aikoinani säästynyt ja rakkaani Tuulia, jos minut olisi hyväksytty tällaisena kuin olen. Rakkautta peräänkuulutan, armahtavaa rakkautta lähimmäistä kohtaan ja toisen asemaan asettumista.
Ostin pienen joulukuusen, kun niitä adventin aikaan aina myydään. Se on tuollainen puolimetrinen, pikkuinen kuusi, jossa on aika tuuheat oksat niin pieneksi kuuseksi. Koristelin sen ja laitoin joululiinan alle. Kynttilä palaa ja minä alan valmistautua joulun viettoon. Muistelemaan sitä, kuinka Jumalan Rakkaus syntyi ihmiseksi 2000 vuotta sitten.
Kaunista joulunodotusta sinulle!
Harmony Sister
