Harmony Sister kirjoittaa elämästään

Hei taas kaikille! Juttelin puhelimessa tässä jokin aika sitten erään vanhan ystäväni kanssa, joka on uskoivainen ja konservatiivinen sellainen. Tämä ystävä on siis eri ihminen kuin edellisessä bloggauksessani mainitsemani. Minulla on enemmänkin näitä ystäviä, jotka ovat varsin konservatiivisia.

Soitin hänelle, kun halusin tietää, mitä hän lopulta ajattelee minusta. On niin outoa pitää yllä ihmissuhdetta, jossa tietystä aiheesta ei puhuta. Lesbouteni on ollut tabu ja siihen aiheeseen ei kajota kuin pakosta. Mutta nyt halusin nostaa kissan pöydälle kuten olin tehnyt tuon toisenkin ystäväni kanssa.

No. Hän alkoi sitten puhumaan minulle sitä samaa kuin ennenkin: helvettiin joudun ja olen Valinnut (huom. vallinnut) synnin harjoittamisen. Hän ei kuitenkaan pitänyt aivan toivottomana tapauksena vielä, kun en ole mennyt vielä naisen kanssa naimisiin. Siihen hän totesikin, että voi olla ystäväni siihen asti. On niin omituista puhua noin, että ystävä ilmoittaa milloin aikoo hylätä minut. Sanoin sitten, että etkö voi päättää sitä nyt heti, niin hän sanoi, ettei voi. Kuulemma ei ole varma vielä ja sitten hän ilmeisesti halusi jättää sen mahdollisuuden, että jos minä vielä "eheytyisin".

Kerroin hänelle, että minulla on nyt rauha sydämessäni ja iloitsen elämästä. Hän sanoi siihen, että se saatanan antamaa rauhaa. Koska olen luovuttanut, niin saatana ei enää kiusaa minua ja näin ollen minulla on rauha. Aivan nurinkurista. Minä olen eläissäni joutunut kaikenlaista kokemaan ja kärsimään ja minä kyllä tiedän mitä on epätoivo ja rauhattomuus. Nyt kun minulla viimein on tasapainoinen olo, niin minulle sanotaan ikäänkuin Jumalan suulla, että rauha onkin valhetta. Onneksi minulla on niin hyvä itsetunto nykyään, että voin antaa tuollaisten puheitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Entisaikaan minä olisin haavoittunut tuollaisista sanoista hyvin paljon ja pitkäksi aikaa. Hengellinen väkivalta on väkivallan muodoista julmimpia, koska siinä otetaan Jumala selän taakse ja puhutaan Hänen suullaan.

Minulla on jo aiemmin mennyt hieman luottamus tähän ystävään tiettyjen asioiden takia. Ja nyt jotenkin tämä prosessi alkaa tulla päätökseen. Minä en halua hylätä ketään, mutta ei ole minulle hyväksi, jos vietän sellaisten ihmisten kanssa aikaa, jotka voivat mahdollisesti satuttaa minua. Joku saattaa ihmetellä, että mitä ihmettä edes mietin tällaista ja minkä takia en ole moista tyyppiä heittänyt pois elämästäni. Minulla vain istuu niin sitkeässä se ajatus, että ketään ihmistä ei saa heppoisin perustein hylätä. No en minä hylkää varmaan varsinaisesti nytkään, annan vain ystävyyden kuivettua kokoon. Pallo on hänellä, jos hän haluaa ystävyytemme jatkuvan terveellä pohjalla ja siihen kuuluisi se, että hän hyväksyisi minut kokonaisena ihmisenä. Tämä ihminen sanoi myös, että minä en varmaankaan mielelläni oleile eri mieltä ajattelevien kanssa. No tuo ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Jos joku ei voi homoutta hyväksyä, niin se on hänen asiansa, kunhan ei satuta mielipiteiltään toisia. Jos hän haluaa silti olla kanssani tekemisissä, niin saa olla. Minä haluan oppia sietämään erilaisuutta ja olen päässytkin keskustelemaan joidenkin eri mieltä olevien kanssa asiallisesti ja rakentavasti.

Ehkä kauheinta oli, kun ystäväni puhelun lopuksi sanoi: "Sinä tiedän syvällä sisimmässäsi itsekin, että et ole uskossa".

Vastasin, että kyllä minä tiedän, että olen. Ja tulen olemaan. Hän vastasi, että hänelle olisi helpompaa, jos minä vain sanoisin, että olen nyt maailmassa ja en uskossa enää. Hänestä on niin ristiriitaista, kuinka joku voi olla homoseksuaali ja uskossa. Se ei hänen mielestään ole mahdollista. Hän sanoi, että vain niin se on mahdollista, että saan olla lesbo, rakastua naiseen ja asuakin hänen kanssaan, mutta seksiä ei saa harrastaa. Tuo on aivan mahdoton yhtälö, aivan täyttä itsepetosta. On eroottisia tunteita, mutta kuitenkaan niitä ei saisi toteuttaa. Ja tämän pitäisi olla minulle se ainoa mahdollinen tapa elää uskovana homoseksuaalina! Huh!

Ja vaikka hän päättäisi jäädä ystäväkseni, niin ainakaan hän pitäisi minua uskovaisena. Kyllä minä tämän ymmärrän. Hänellä on fundamentalistinen raamatun tulkintatapa näissä asioissa. Hän toimii vain raamatun mukaan: nuhtelee ja kehottaa uskonystäväänsä ja jos tämä ei kadu ja tee parannusta niin hän ei ole tämän kanssa tekemisissä (ts. erottaa syntiä tekevä pyhien yhteydestä). Minä ymmärrän tämän ja olen samalla surullinen. Kunpa ihmisillä olisi suurempi sydän ja avarammat taivaan portit. Kuinka monelta itkulta minä olisin aikoinani säästynyt ja rakkaani Tuulia, jos minut olisi hyväksytty tällaisena kuin olen. Rakkautta peräänkuulutan, armahtavaa rakkautta lähimmäistä kohtaan ja toisen asemaan asettumista.

Ostin pienen joulukuusen, kun niitä adventin aikaan aina myydään. Se on tuollainen puolimetrinen, pikkuinen kuusi, jossa on aika tuuheat oksat niin pieneksi kuuseksi. Koristelin sen ja laitoin joululiinan alle. Kynttilä palaa ja minä alan valmistautua joulun viettoon. Muistelemaan sitä, kuinka Jumalan Rakkaus syntyi ihmiseksi 2000 vuotta sitten.

Kaunista joulunodotusta sinulle!

Harmony Sister

Tapasin mennä viikonloppuna perhettäni ja yhtä ystävääni. Sain hieman mutkien kautta tietää, että olen pettymys perheelleni, koska olen lesbo. Onhan se ymmärrettävää, että jos he ovat olettaneet koko elämänsä minusta jotain muuta, niin nyt ovat sitten surullisia ja pettyneitä. Mutta eikö tärkeintä ole se, että minä olen onnellinen?! Äitini on lähinnä jälkikasvun takia suruissaan, kun sitä ei tule luonnollisella tavalla.

Mutta ystäväni kanssa minulla oli kummallinen tapaaminen. Tuli puhetta minun suuntautumisestani. Ystäväni on siis varsin konservatiivinen uskovainen. Hän tekee kaiken niin kuin raamatussa sanotaan (uuden testamentin). Hänelle tuli ahdistunut ja vaivaantunut olo siitä, kun sanoin, että "voi että kun mulla sitten joskus on lapsia". Hän ajatteli, ettei voi hyväksyä sitä, miten se lapsi on hankittu. Hän sanoi myös, että katkaisee varmaan välit minuun sitten, jos teen sen. Hän ei pysty olemaan tekemisissä kanssani. Tämä aihe on meille ollut aika tabu ja keskustelun aikana ei kumpikaan rohjennut käyttää sanaa lesbo. Puhuttiin homoseksuaaleista. Sitten minua alkoi itkettää, kun hänen lapsensa on minuun kiintynyt ja odottaa aina käymisiäni. Sanoin, että oiskohan parempi, ettei lapsi enää kiintyisi minuun liikaa ettei sitten minulle ja hänelle tule paha mieli. Mutta aivan ilman kiihkoa ja väittelyä pystyimme tästä aiheesta puhumaan. Minä sanoin, että Jumala on meitä varmaan valmistanut tähän. Hän oli aiemmin ajatellut, että kuinkakohan minä kestän, jos hän hylkää minut ja minä olin taas vastaavasti ajatellut, että miten pahasti se häneen sattuu, kun hän joutuu luopumaan pitkäaikaisesta ystävästään tällaisen asian takia. Kumpikin ajatteli toisensa parasta. Pitää ymmärtää, että hän ajattelee parastani, kun hän sanoo "ymmärräthän, että sinä joudut kadotukseen jos toteutat homoseksuaalisuuttasi". Hän sanoo sen rakkaudesta. Hänellä on suuri suru siitä , etten olekaan enää uskossa (vaikka tietenkin olen). Lisäksi keskustelussa puhuttiin, ettei hän pidä minua enää uskovaisena, jos hankin lapsen yksin/jonkun kanssa lesbona tai jos alan seurustelemaan naisen kanssa. Minä sanoin, että ymmärräthän kuinka paljon minuun sattuu, kun monet ovat minuun pettyneet ja ystävät hylkäävät. Ansaitsenko minä tätä kaikkea kaiken kokemani jälkeen? En. Minä olen arvokas juuri tällaisena.

Auki jäi, että aikooko hän nyt hylätä minut. Ajattelin, että antaa joulun mennä ohi ja sitten kirjoitan hänelle kirjeen, jos pyydän, että hän tekisi päätöksen suuntaan taikka toiseen. Minä en halua elää jatkuvassa epätietoisuudessa.

Hän tarjosi minulle myös eheytymiskirjaa ja sanoi, että jos antaisin vielä mahdollisuuden Jumalalle, että hän parantaisi minut heteroksi. Minä sanoin, etten eläissäni ole ollut näin ehyt kuin olen nyt. Hän vastasi, että entä jos se kaikki on valhetta? Vastasin, että ihmeen seesteiseltä ja ihanalta tämä sitten tuntee. En ole koskaan voinut kokonaisemmin kuin nyt.

Sanoin ystävälleni, että minä en aio hylätä häntä mielipideerojen vuoksi. Meidän pitäis ennemmin mennä auttamaan köyhiä kadulle kuin kiistellä opin kappaleista.

Rakkautta päivääsi!