Tapasin mennä viikonloppuna perhettäni ja yhtä ystävääni. Sain hieman mutkien kautta tietää, että olen pettymys perheelleni, koska olen lesbo. Onhan se ymmärrettävää, että jos he ovat olettaneet koko elämänsä minusta jotain muuta, niin nyt ovat sitten surullisia ja pettyneitä. Mutta eikö tärkeintä ole se, että minä olen onnellinen?! Äitini on lähinnä jälkikasvun takia suruissaan, kun sitä ei tule luonnollisella tavalla.
Mutta ystäväni kanssa minulla oli kummallinen tapaaminen. Tuli puhetta minun suuntautumisestani. Ystäväni on siis varsin konservatiivinen uskovainen. Hän tekee kaiken niin kuin raamatussa sanotaan (uuden testamentin). Hänelle tuli ahdistunut ja vaivaantunut olo siitä, kun sanoin, että "voi että kun mulla sitten joskus on lapsia". Hän ajatteli, ettei voi hyväksyä sitä, miten se lapsi on hankittu. Hän sanoi myös, että katkaisee varmaan välit minuun sitten, jos teen sen. Hän ei pysty olemaan tekemisissä kanssani. Tämä aihe on meille ollut aika tabu ja keskustelun aikana ei kumpikaan rohjennut käyttää sanaa lesbo. Puhuttiin homoseksuaaleista. Sitten minua alkoi itkettää, kun hänen lapsensa on minuun kiintynyt ja odottaa aina käymisiäni. Sanoin, että oiskohan parempi, ettei lapsi enää kiintyisi minuun liikaa ettei sitten minulle ja hänelle tule paha mieli. Mutta aivan ilman kiihkoa ja väittelyä pystyimme tästä aiheesta puhumaan. Minä sanoin, että Jumala on meitä varmaan valmistanut tähän. Hän oli aiemmin ajatellut, että kuinkakohan minä kestän, jos hän hylkää minut ja minä olin taas vastaavasti ajatellut, että miten pahasti se häneen sattuu, kun hän joutuu luopumaan pitkäaikaisesta ystävästään tällaisen asian takia. Kumpikin ajatteli toisensa parasta. Pitää ymmärtää, että hän ajattelee parastani, kun hän sanoo "ymmärräthän, että sinä joudut kadotukseen jos toteutat homoseksuaalisuuttasi". Hän sanoo sen rakkaudesta. Hänellä on suuri suru siitä , etten olekaan enää uskossa (vaikka tietenkin olen). Lisäksi keskustelussa puhuttiin, ettei hän pidä minua enää uskovaisena, jos hankin lapsen yksin/jonkun kanssa lesbona tai jos alan seurustelemaan naisen kanssa. Minä sanoin, että ymmärräthän kuinka paljon minuun sattuu, kun monet ovat minuun pettyneet ja ystävät hylkäävät. Ansaitsenko minä tätä kaikkea kaiken kokemani jälkeen? En. Minä olen arvokas juuri tällaisena.
Auki jäi, että aikooko hän nyt hylätä minut. Ajattelin, että antaa joulun mennä ohi ja sitten kirjoitan hänelle kirjeen, jos pyydän, että hän tekisi päätöksen suuntaan taikka toiseen. Minä en halua elää jatkuvassa epätietoisuudessa.
Hän tarjosi minulle myös eheytymiskirjaa ja sanoi, että jos antaisin vielä mahdollisuuden Jumalalle, että hän parantaisi minut heteroksi. Minä sanoin, etten eläissäni ole ollut näin ehyt kuin olen nyt. Hän vastasi, että entä jos se kaikki on valhetta? Vastasin, että ihmeen seesteiseltä ja ihanalta tämä sitten tuntee. En ole koskaan voinut kokonaisemmin kuin nyt.
Sanoin ystävälleni, että minä en aio hylätä häntä mielipideerojen vuoksi. Meidän pitäis ennemmin mennä auttamaan köyhiä kadulle kuin kiistellä opin kappaleista.
Rakkautta päivääsi!
