Nyt kun homokeskustelu on vellonut kirkon ja median toimesta voimakkaana, on minullekin auennut hyviä tilaisuuksia puhua uskonystävien kanssa asiasta. Olen erittäin iloinen, että kolmen uskonystäväni kanssa olen saanut kokea olevani hyväksytty juuri sellaisena kuin olen, nyt kun tulin heille kaapista lopullsesti ulos.
Jumala on kyllä ihmeellinen. Yhtä ystävääni hän oli valmistellut tätä meidän keskustelua varten. Hän oli juuri hiljaittain puhunut erään uskovan kanssa, joka valotti hänen ajatusmaailmaansa homoseksuaalisuuden suhteen. Ja sitten pian me juttelimme noin 10 vuoden tauon jälkeen ja minä kerroin itsestäni. Kuinka paljon helpompi se keskustelu oli, kuin jos olisin joutunut alusta asti perustelemaan kaiken. Nyt vain nauroimme iloisesti asialle ja ihmettelimme, kuinka ihmeellisiä kohtaamisia ja sattumuksia elämässä on. Sain taas jälleen kerran kokea, kuinka minä saan olla oma itseni ja uskovainen ja ennen kaikkea kokea sen yhteyden. Minä osaan arvostaa sitä, koska olen joutunut sen menettämään joidenkin ihmisten kohdalla ja joutunut miettimään, kelpaanko uskovaiseksi ollenkaan.
Minä olen erittäin iloinen, että julkisuudessa puidaan tätä homoasiaa. Vihdoinkin tämä syrjitty ja eriarvoisessa yhteiskunta-asemassa oleva ryhmä saa äänensä kuuluviin. Aika ajoinhan homot ovat olleet keskustelunaiheena, mutta nyt minusta tuntuu, että pohditaan vakavammin tätä asiaa ja kuinka se voi saada todella paljon vaurioita aikaan, kun ihmistä ei hyväksytä sellaisena kuin hän on. Oma elämäni on hyvä esimerkki. Minusta tuntuu, että tämä on kuin palkinto pitkään odotuksen jälkeen. Nyt minunkin identiteettini ja uskovaisuuteni otetaan enemmän vakavissaan, kun monet ihmiset joutuvat todella puntaroimaan asiaa ja saadaan myös päätöksiä, kuinka homoseksuaaleja tulee kohdalla ja miten kaikkia "rakkauden ja sananvapauden nimissä" tehtyjä kommentteja jaellaan. Onhan minullekin sanottu rakkauden hengessä: et ole enää uskovainen, jos aiot elää homoelämää (? Minä ja homoelämä = tavallinen, kuin kenen tahansa muunkin elämä) ja valita synnin. Menet helvettiin, vaikka kuinka uskoisit. Näin minulle on sanottu ja kyllä se on pahalta tuntunut, kun uskonyhteydestä potkaistaan pihalle. Tulee hyvin hyljätty olo. Monia asioita voidaan sanoa rakkaudessa, mutta se ei kyllä aina tunnu rakkaudelta. Varsinkin, kun on kysymys koko omasta minuudesta.
Yksi hauska sattumus tapahtui työpaikalla. Omasta mielestäni minä en näytä varsinaisesti lesbolta. Pukeudun aika originellisti kylläkin, mutta todella feminiinisesti. Omasta mielestäni minusta ei ainakaan pukeutumisen ja ulkoisen habituksen perusteella saa selvää mikä olen naisiani. Noh. Kerroin sitten eräälle ihmiselle työpaikall omasta itsestäni, kun oli juttua tästä mediapyörityksestä, niin hän sanooi, että tiesikin sen jo! No minä kysyin, mistä tiesit. Hän vain sanoi, että heti kun oli ekan kerran nähnyt mut, niin oli ajatelut, että tuo on 80% varmuudella homoseksuaali. Olin aika yllättynyt. Hän sanoi, että ilmeet ja eleet ja kaikki vaan se kertoivat. Heh :) Ei ole tullut tällaista vielä eteeni. Ehkä tällä (hetero)ihmisellä on hyvä homotutka.
Iloista lauantaipäivää jokaiselle ja siunausta viikonloppuun!