Harmony Sister kirjoittaa elämästään

No niin. Sain sitten itse kokeilla edellisessä bloggauksessani kirjoittamiani asioita käytännössä.

Olen tullut kaapista ulos lopullisesti eräälle sukulaiselleni tuossa pari viikkoa sitten. Hän oli hieman hämääntynyt. Koki aiheen epämieluisana puhua ja sanoi, ettei siskonsa kanssa halua puhua tällaisista aiheista - se tuntuu kummalliselta. No hän oli itse puhunut joistakin suhteistaan ja mietteistään mulle varmaan tunnin ja hetken keskustelu edes siitä, että minä olen lesbo, toi hänelle epämieluisan olon. Hän koki varmaan aika sekavia tunteita, koska yht´äkkiä me oltiinkin ns. samoilla markkinoilla. Eli jos hän sanoo, että joku nainen näyttää hyvältä pitkissä saappaissa ja jos minäkin sanon siihen, että niin minustakin näyttää, niin hän kokee sen uhaksi ja epäjärjestykseksi. Kyllähän minä toki tämän kaiken ymmärrän. Hän oli siis ensimmäinen sukulainen, jolle tuli kaapista ulos. Tänään meille tuli erimielisyyksiä ihan muista asioista, ihan sellaista tavallista kinaa ja suuttumusta, mitä kaikilla joskus on. Hän suuttui ja keskustelun päätteeksi sanoi: haista paska s**atanan lepakko ja älä soita mulle enää ikinä. Hyvästi. Ja tuut tuut tuut... Minä olin, että täh? Eli ensimmäinen erimielisyys kun tulee, niin otetaan homo ja lesbo jne. nimittelykeinoksi. Hän yritti varmaan alentaa ja halveksua minun suuntautumistani. Vaikka olisi kuinka kiukkuinen, niin ei minun mielestäni juuri kaapista ulos tulleelle pitäisi huutaa tuollaista...eikä kenellekään. Hän ikäänkuin näki ja näkee lesbouteni sellaisena asiana, että sitä voi käyttää lyömäaseena, kun siltä tuntuu. On jotenkin henkilökohtaisempi loukkaus haukkua toista s**tanan lesbo tai homo heitoilla kuin haukkua toista vaikka idiootikisi. Minusta tuo oli aika halpamaista käytöstä ja en olisi koskaan uskonut kuulevani hänen suustaan tuollaista.

Mutta minä olin varautunut tähän. Että saan näitä viha-, ja fobiakommentteja kuulla joskus jostain. Tottakai olin surullinen ja pettynyt tuosta käytöksestä, mutta en uskonut hänen ottavan juuri tuota asiaa sellaiseksi aseeksi, jolla hän kuvittelee voivansa loukata minun verisesti. Hän loukkasi kyllä, mutta kuten sanoin, olin valmentaunut. En vain tiennyt, mistä ensimmäisen kerran saan kuulla sen. Olen myös varautunut siihen, että kun joskus jonain päivänä kerron suvulleni ja uskoville ystävilleni, niin sieltä saan vastaavasti kuulla helvettiin joutumiskommentteja. Mutta nekään eivät tehoa minuun. Olen niin paljon tätä asiaa puinut päässäni, että pikkuhiljaa olen valmis kohtaamaan pahan maailman.

Mutta jotain oikein hauskaan loppuun. Olin kaverini kanssa tosiaan siellä sateenkaarimessussa ja kun olimme menossa ehtoolliselle, niin yksi meitä aika reilusti vanhempi nainen läppäsi pyllylle mun kaveria!

Hah hah :D Voi elämä!!!

Eli älä käännä selkääsi sateenkaarimessussa. Hauska (hmm) ensi kokemus tuon tyyppisestä tapahtumasta :)

Olin kaverini kanssa elämäni ensimmäistä kertaa sateenkaarimessussa. Tunnelma oli lämmin ja välitön. Saarnassa puhuttiin siitä, kuinka meidän pitäisi nähdä jokaisessa ihmisessä Kristuksen kasvot ja muistaa tämän elämän aikana kohdella lähimmäistä sillä rakkaudella, kuinka Kristus jokaista ihmistä kohtelee.

Minulle tuli heti mieleen homofobiset ystäväni. Pystynkö minä näkemään heissä Kristuksen kasvot? Ajattelenko minä heistä vihan ja katkeruuden sekaisin tuntein? Se, miksi he sanovat minulle, että minä joudun helvettiin ja olen valinnut osakseni Jumalan hylkäämisen, on lähtöisin heidän omista peloistaan. Tämän johdosta on helppo alkaa itse potemaan samaa tautia, kun se niin helposti ihmisestä toiseen tarttuu - fobiaa. Minun kohdallani se olisi hetero-, ja uskovaisfobiaa. Pahimillaan se voisi edetä Jumalafobiaksikin. Kun vain muistan, että nekin ihmiset, jotka minua tuomitsevat, ovat todella ihmisiä vaan ja tarkoittavat hyvää, niin voin itse paljon paremmin. Koska viha kasvattaa vain katkeruuden omaan sydämeen. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, mutta helvettiin lähettämisjututkin ovat heidän kohdallaan välittämistä. He todella rukoilevat puolestani, että minä saisin paremman elämän eli että Jumala vapahtaisi minut lesboudesta.

Minä voin jatkaa omaa elämääni eteenpäin ja nähdä erehtyväisen ihmisen yhtenä Jumalan luomuksena. Vaikka hän loukkaisi minua - tarkoitti hän kuitenkin hyvää. Minun ei tarvite suostua ovimatoksi eikä enää muuttua kenenkään mieliksi miksikään, mutta minun ei myöskään tarvitse tulla itse fobiseksi. Mennä itse samaan tilaan, jota niin kovasti toisten kohdalla päivittelin. Se olisi varmaan paljon helpompaa, mutta ei varmastikaan kestävä tie.

Siunausta päivääsi!

Harmony Sister