Uusi, uljas Komissio on sitten valittu tähän rakkaaseen unioniimme. Katsoinpa aamulla kuvaa, jossa Monsieur Barroso poseeraa komissaariensa kanssa. Hieraisin silmiäni ja katsoin uudemman kerran. Kehotan muitakin katsomaan.
Aina välillä keskustellaan siitä, onko tasa-arvoa olemassa, tai onko sen olemassaolo tärkeää. Välillä keskustellaan jopa siitä, miten se näkyy, jos se on tärkeää. Välillä ihan jopa siitä, miten tasa-arvoa voisi edistää. Niin myös tämän Komission valinnassa: on keskusteltu siitä mikä määrä naisia olisi tarpeeksi ja ketkä naiset olisivat sopivia komissaareiksi.
Jos joku luulee, että miesten ja naisten valinta komissaareiksi on tasa-arvoista ja tasapuolista, niin katsokoon tuota kuvaa. Siinä Barroso on eturivissä, ympärillään kaikki naiskomissaarit. Mieskomissaarit on tungettu sivuille ja takariviin.
Mikäli naisten ja miesten valinta Komissioon olisi tasapuolista, olisi toisin. Naiskomissaarit seisoisivat kuka missäkin, mieskomissaarien seassa. Satunnaisesti, joku olisi joutunut eturiviinkin, kaiketi.
Nyt on Barroso, Barroson Tytöt, ja sitten Ne Muut. Enää pitäisi tietää, ketä tässä ylistetään, tai ketä ylistämällä alistetaan. Oli miten oli, tasa-arvosta ei ole kyse. Vallasta? Ilman muuta.
