Joskus kauan sitten, nuorena angstisena teininä tuo otsikon kirja kolahti kovaa. Nyt on kolahtanut vain kovaa se, että ensin vei mennessään kesä ja loma, myöhäinen sellainen. Sen jälkeen muutama kuukausi onkin kadonnut usvaan. Eikö vasta ollut elokuu, jolloin istuin rantakivellä ja uitin varpaitani merivedessä?
Miten ne Eput siitä(kin) lauloi, elokuusta.
Nyt on Miljoonasateen kuukausi, vaikken Heikki S:n sanoituksista koskaan tykännytkään. Ehkä jokin myöhemmällä iällä opittu lukkarinrakkaus Keski-Suomea kohtaan nostattaa senkin biisin mieleen, näinä harmaina aikoina.
Sisäisesti huomaan jatkavani kuitenkin elokuuta: mieli on tyyni ja kirkas edessä olevan muuton, ensi vuonna häämöttävän vuorotteluvapaan ja ensi viikonlopun juhlien vuoksi. Josko tästä vielä saisi itsensä blogaamaankin taas?
