Miten nautinnollista onkaan päättää viikko BBC-laadun parissa. Ykkösellä jälleen kerran uusintana tuleva Petos tarjoaa sitä maksimaalisesti.
En oikein osaa eritellä tarkalleen, mikä siinä minuun vetoaa. Jason Isaacsin charmi vai tarkoin harkittu tapa luoda väreillä tunnelmia vai monimutkainen juoni vai mikä.
Petoksen maailma on kaukana yksinkertaisesta, yksiselitteisestä ja oikeudenmukaisesta. Siispä lähellä tätä oikeaa.
Ah. Nyt nukkumaan.
4 kommenttia
JPHki
14.1.2010 11:55
Kiitän usein mielessäni Yleä monista laadukkaista draamasarjoista ja dokumenteista. (Mä olen ns. iloinen tv-maksun maksaja.) Venäläiset draamasarjat ovat minun suosikkejani.
Jetsetter
14.1.2010 19:11
Venäjä on kaikin puolin mulle suuri epämukavuusalue. Ehkä otan tavoitteekseni kasvaa ihmisenä ja (maailman)kansalaisena ja opetella pitämään mm. venäläisestä draamasta. Tunnustan että matka on pitkä. Oletko myös venäjän puhuja?
JPHki
14.1.2010 19:31
Venäjä on kieltämättä paikka, johon liittyy paljon epämukavuutta ja epämukavia ajatuksia. Se ei tietenkään muuta sitä asiaa, että venäläinen kirjallisuus, teatteritaide ja nykyisin tv-draamakin on maailman huippua. Brittidraama on samalla korkealla tasolla, mutta tunnelma on aivan toinen. On toki makuasia kummasta pitää. Sinun ei siis mielestäni tarvitse opetella pitämään venäläisestä draamasta :)
Mulle taas islamilaiset kulttuurit ovat suuri epämukavuusalue. Tunnen niin suurta vastenmielisyyttä useimpien islamilaisten yhteiskuntien normeja ja ihmisoikeuskäsityksiä kohtaan, että jätän väliin koko heidän maineikkaan vanhan kaunokirjallisuutensa ja runoutensa. Vaikka Hämeen-Anttila kuinka yrittää niitä hehkuttaa.
Jetsetter
18.1.2010 20:12
JP, pitänee korostaa tuota sanaa 'ehkä' omassa aiemmassa kommentissani ;) siis erityisesti koskien venäläistä draamaa.
Itse olen opetellut pikku hiljaa nauttimaan arabialaista kulttuurista ja arvostamaan sitä. Siis nimenomaan arabialaista, ei islamilaista. Eihän niitä välttämättä ole helppo erottaa. Semminkin kun ovat täältä katsottuen ensi äkkiseltään niin vieraita. Mutta tuossa arabialaisessa sivistyksessä on semmoista syvyyttä, että ainakin minut se saa hiljaiseksi. Siis niiltä vähäisiltä osin, mitä siitä ymmärrän.