Kaveri sai mut mukaansa spinning-tunnille eilen. Taivuttelua oli kestänyt hetken, mutta olin lähtökohtaisesti kiinnostunut kokeilusta.
Pyörää säätäessäni ja kokeillessani sain eriskummallisen jalkapöytäkrampin. Luulin jo että loistava urani sisäpyöräilijänä tyssäsi tähän, mutta sekä jalkapöytä että muu osa ruumista tokeni juuri ajoissa!
En tiedä mitä lopulta olin odottanut. Vähemmän hikeä, ehdottomasti. Jotain teknisesti monimutkaisempaa myös. Eikä ainakaan niin hyvää musaa kuin mitä eilen tuli tuutista! Ohjaajakin oli mun mieleeni, piti spartalaista kuria yllä salissa.
Siispä: oli huisan hauskaa ja jäin ehkä vähän jo koukkuunkin. Täältä tullaan, markuspöyhösmäiset vartalonmuodot!
