Poliisimuseon verkkonäyttely Rikos ja rakkaus – Homoseksuaalisuuden dekriminalisointi kertoo esimerkiksi homoseksuaalisen kanssakäymisen dekriminalisoinnin (1971) ja sairausluokituksen poistamisen (1981) merkityksestä poliisin toiminnalle ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille.
- Dekriminalisointia edeltäneessä keskustelussa lakimuutosta kannattaneet tahot vetosivat tieteeseen, ihmisten omaan kokemuksellisuuteen, ainutlaatuisuuteen ja yksityisyyteen. Vastustajat taas pitivät homoseksuaalisuutta kieroutuneena, moraalisesti sopimattomana ja pelottavana. Tällaiset asenteet elävät pitkään, vaikka laki muuttuisi, toteaa intendentti Tiina Tuulasvaara-Kaleva Poliisimuseosta.
Verkkonäyttely kertoo muun muassa, miten poliisissa ennen lakimuutosta valvottiin homoseksuaalisia tekoja ja miten suhtauduttiin homoseksuaalien kohtaamaan väkivaltaan tai rikoksiin.
Tuulasvaara-Kalevan mukaan valvonta oli vähäistä; kyse oli paremminkin "itse teossa" kiinni jääneisiin tai taustalla oli ilmiantoja. Tapausten tutkintaa ei juurikaan opetettu poliisikoulutuksessa eikä rikosoikeuden oppikirjoissa.
Ennakkoasenteiden pelossa toisaalta seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät uskaltaneet turvautua poliisin apuun jouduttuaan väkivallan uhriksi.
Näyttelyssä ovat esillä myös seksuaalivähemmistöön kuuluvat poliisit. Homoseksuaalisuudesta on pitkään vaiettu ja epäasialliset asenteet ovat olleet avoimuuden tiellä pitkään. Selkeää muutosta on tapahtunut vasta vuosituhannen vaihteen paikkeilta alkaen. Nykyään hlbti-vähemmistöihin kuuluvilla poliiseilla on järjestäytynyttä toimintaa.
Näyttely yhteistyössä Turun yliopiston kanssa
Rikos ja rakkaus -verkkonäyttelyn sisältö pohjautuu Poliisimuseon tilaamaan selvitykseen, joka tehtiin Turun yliopistossa kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman opiskelijaprojektina.
Tarkennus 17.11. tekstiin: muokattu näyttelyn esittelytekstistä poimittu maininta homoseksuaalisuuden dekriminalisoinnista muotoon homoseksuaalisen kanssakäymisen dekriminalisointi.
