Sateenkaariperheet ry järjestää seminaarin sijaissynnytyksestä
Uutinen
Yhteiskunta
Sami Mollgren
21
Sateenkaariperheet ry järjestää yhdessä kumppanien kanssa tutkimus- ja politiikkaseminaarin sijaissynnytyksestä Turussa 28.3.2018.
Sateenkaariperheet ry kertoo tiedotteessaan, että seminaarissa syvennytään avusteiseen lisääntymiseen ja siihen liittyvien globaalien markkinoiden kasvuun muun muassa perheen, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista. Sateenkaariperheet ry:n mukaan sijaissynnyttämiseen liittyy lisääntymisen oikeuksien, politiikan ja etiikan kannalta keskeisiä kysymyksiä.
Tilaisuudessa kuullaan englanninkielisiä tutkitmuspuheenvuoroja ja käydään suomenkielinen paneelikeskustelu sijaissynnyttämisestä; sen lainsäädännöstä, etiikasta ja säätelystä. Seminaarin keynote-puhuja on professori Amrita Pande.
Sijaissynnytys on järjestely, jossa raskaana oleva nainen kantaa lasta, jolla ei ole hänen geeniperimäänsä, tulevien vanhempien hoidettavaksi ja kasvatettavaksi yhteisellä sopimuksella. Suomessa sijaissynnytys on ollut laissa kielletty vuodesta 2007 alkaen. Vuosikymmen kiellon voimaantulon jälkeen tilannetta on Sateenkaariperheet ry:n mukaan syytä kartoittaa. Seminaarissa suomalaisten asiantuntijoiden paneeli pohtii, voitaisiinko laissa säännellä sijaissynnytyksen käytännöistä, jotka olisivat eettisesti kestäviä.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Seminaarin järjestävät Center for the Study of Bioethicsin Suomen yksikkö, Sateenkaariperheet ry ja Turun yliopiston filosofian oppiaine. Tapahtumaa on apurahalla tukenut Turun yliopistosäätiö.
Itse en näe sijaissynnytystä hlbti-kysymyksenä enkä laajemminkaan yhdenvertaisuus- tai tasa-arvokysymyksenä.
Erilaisia perheitä pitää kohdella mahdollisimman yhdenvertaisesti: yhdeltä ei voi rajoittaa sitä, mikä toiselle sallitaan. Tätä kautta kaikenlaiset määräykset ja käytännöt on esimerkiksi samaa ja eri sukupuolta olevien perheiden kohdalla oltava vertaiset. Olen myös sitä mieltä, että perhejärjestelyissä lapselle on taattava pysyvyys elämänsä lähisuhteissa (tosiasialliset kasvattajat, sisarukset ja ehkä isovanhemmatkin).
Adoptiojärjestelyssä lähtökohta on se, että syystä tai toisesta ilman vanhempaa/vanhempia jääneelle lapselle huolehditaan perhe - siten, että vanhemman/vanhempien (juridiset) velvollisuudet lasta kohtaan tulevat täytetyiksi, lapsen hyvinvointi ja oikeudet edellä.
Keinohedelmöityksessä operoidaan sukusoluilla. Sen jälkeen alkio/sikiö kasvaa ja kehittyy kuten ns. luonnollisin menetelmin alkuun saatetussa raskaudessa.
Katson ihmisyyden ja yksilöyden alkavan paljon ennen syntymää, ja tuolloin puolustuskyvyttömän ihmiselämän oikeudet alkavat painaa vaakakupissa aikuisten (myös kantajan) oikeuksia enemmän. Suomen nykyinen aborttilainsäädäntö sisältää perusteltuja aikarajoja eri perustaisille toimenpiteille ja edellytyksille. Niistä voi mielestäni vetää suoraan aikarajoja alkion/sikiön/lapsen "ihmisyyden asteelle". Viimeistään seitsenkuinen sikiö on minusta ehdottomasti täysiä ihmisoikeuksia nauttiva yksilö.
Minä näen sijaissynnytysjärjestelyn vähintäänkin lapsen esineellistämisenä. Jos sijaissynnyttäjä saa korvausta, katson kyseessä olevan ihmiskaupan. Vaikka kuinka kauniisti selitettäisiin, että kyse on kohdun vuokrakorvauksesta, niin väkisin korvaus kiertyy luovutetusta lapsesta maksetuksi hinnaksi. Ja vaikka sukusolut eivät olisi peräisin kantajasta, on alkion/sikiön kehitys kuitenkin tapahtunut nimenomaan kantajaan sidottuna.
Sijaissynnytysjärjestelyssä aikuisten halujen perusteella tehdään (aikuisten välinen) sopimus, jossa objektina on ihminen, lapsi.
Itse lähden siitä, että kantaja on aina syntyneen lapsen äiti, ehdoitta. Jos äitiyden toteutuminen syystä tai toisesta on lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta mahdotonta, on viranomaisprosessien vuoro. Ja tarkennukseksi: katson, että adoptioäiti (ja äitiyslaissa määritelty toinen äiti) on äiti, samoin kuin lapsen elämässä alusta asti ollut isä on isä ja adoptioisä on isä.
Viime vuosikymmeninä on ymmärretty, että sikiö aistii ympäristöä ja etenkin kantajansa (ie. äiti) on aistiärsykkeiden tuottajana aivan omassa luokassaan. Hermoston ja aivojen kehitys käynnistyy tänä aikana. Nykyään ymmärretään yksilön oppimisprosessien käynnistyvän jo sikiöaikana. Ei ole lainkaan kaukaa haettua, että ensimmäiset aistimukset (sikiöaikana) muovaavat merkittävästi yksilöä ja luovat pohjaa tulevalle. Ihminen toki on olosuhteisiin mukautuva eläin - mutta aikuisten halujen ja tarpeiden ei pitäisi lähtökohtaisesti käydä yli lapsen oikeuksien (äitiinsä).
Minusta sijaissynnytys johtaa väistämättä lapsen esineellistämiseen, lapsen oikeuksien polkemiseen ja kaupallisessa sijaissynnytyksessä edellisten lisäksi myös ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymiseen. Eikä tällä ole tekoa sen kanssa onko sijaissynnytyspalvelua saava eri- tai samaa sukupuolta oleva pari, yksi henkilö tai useamman ihmisen yhteisö.
Katson, että Sateenkaariperheet ry:llä ja muilla hlbti-järjestöillä ei pitäisi olla perusteita millään tavoin edistää sijaissynnytystoimintaa.
Kyseessä on todellakin aikuisten välinen sopimus. Mutta eikö vapaassa maassa pitäisi olla myös sopimusvapaus? On paljon ihan heteropareja, jotka eivät fyysisten seikkojen takia pysty koskaan saamaan omaa lasta, vaikka muuten heteroparien olisi mahdollista lisääntyä. Kyllä minä sen heille soisin, jos vapaaehtoinen sijaissynnyttäjä löytyy. Ja jos heteropareille se sallittaisiin, eikö oikeuden voisi antaa myös sellaisille vanhemmille, jotka lasta todella toivovat ja rakastavat. Maailmassa on paljon kurjissa oloissa biologisten vanhempiensa kanssa asuvia lapsia. Olen varma, että moni heistä vaihtaisi mielellään paikkansa biologisten vanhempiensa luota rakastavaan ja huolehtivaan 'sijaissynnyttäjäkotiin'.
Ja huomioithan smo myös sen seikan, että jos sijaissynnytettyä lasta ei sijaissynnytetä, ei ko. lasta koskaan mitenkään muutenkaan syntyisi. Joten eikö ole hiukan hurskastelevaa puhua sikiön oikeuksista tapauksessa, jossa koko sikiötä ei muuten olisi edes olemassa?
