Suomen Kansallisoopperan kevätkauden ensimmäinen uutuusteos on Pjotr Tshaikovskin ooppera Patarouva, jonka ensi-ilta on lauantaina 15.1.2005. Tämä Aleksandr Pushkinin tekstiin perustuva ooppera oli viimeksi Suomen Kansallisoopperan ohjelmistossa vuonna 1977, joten ilman Patarouvaa on oltu jo lähes 30 vuotta.
Patarouvan maailman kantaesitys Mariinski-teatterissa vuonna 1890 oli odotettu tapahtuma, ja oopperasta tuli heti suuri menestys ulkomaillakin. Suomessa ooppera nähtiin ensimmäistä kertaa jo 1906 Mariinskin vierailuesityksenä.
Patarouvan perustana oleva Pushkinin kertomus on salaperäinen ja tiivistunnelmainen tarina Hermanista, joka on aina seurannut korttipeliä, mutta rahattomana ei ole voinut osallistua. Herman kuulee vanhan kreivittären tuntevan kolmen voittokortin salaisuuden. Hän pääsee Lisan avulla yöllä kreivittären makuuhuoneeseen, mutta kreivitär kuolee pelästyksestä ennen kuin ennättää paljastaa salaisuuden. Myöhemmin Hermanille ilmestyy kreivittären haamu, joka kertoo oikeat kortit. Herman pelaa ja voittaa kahdella ensimmäisellä kortilla. Mutta viimeinen kortti onkin patarouva, jolla on kreivittären kasvot.
Tarina on perin venäläinen onnettomine rakkauksineen ja pelihimoineen. Pushkinin ajan Venäjällä uhkapelit olivat suosittuja, sillä virkauralla eteneminen oli hidasta ja ihmiset olivat kokeneet elämässään, että vain sattuman avulla voi päästä ylöspäin.
Kansallisoopperassa on odotettavissa voimakas ja rohkea, uutta etsivä tulkinta Patarouvasta. Ohjaaja Vilppu Kiljunen ja lavastaja-puvustaja Kimmo Viskari ovat siirtäneet tarinan Venäjän uusrikkaiden piireihin. Liikkeelle lähdetään koneisiin sidotun sairaan kreivittären puistosta, jota rakennetaan suurella rahalla, toisen näytöksen juhlat ovat telakalla, jossa on nuorten rikkaiden naamiaiset, viimeinen näytös sijoittuu peliluolaan, jota hallitsee kone, peto. Näyttämöllä on monitoreja, valvontakameroita, nostureita, roikkuva teräspalkki, laivanrunko, ilmassa keikkuvia akrobaatteja – ja kaikkea yhdistää vahvan näkemyksellinen tyylittely.
Vilppu Kiljunen katsoo, että Pushkinin ajan tarina toimii hyvin nykyajan Venäjällä tai kenties muuallakin. ”Venäjällä on tapahtunut uusjako ja kilpaillaan paikasta auringossa. Herman tavoittelee sosiaalista nousua pakkomielteisesti.”
Oopperan musiikinjohdosta vastaa ylikapellimestari Muhai Tang, valaistuksen suunnittelusta Mikki Kunttu ja päätehtävissä laulavat mm. Viktor Lutsiuk / Vladimir Kuzmenko, Anna Shafajinskaia / Maria Gavrilova, Livia Budai / Taru Valjakka, Juha Kotilainen / Raimo Laukka, Riikka Rantanen / Tuija Knihtilä, Sauli Tiilikainen / Gabriel Suovanen, Lassi Virtanen ja Jaakko Hietikko.
Lähde: Suomen Kansallisooppera, lehdistötiedote 30.12.2004