Monica Groop
Kuvaaja: Jouni Harala
©Helsingin Juhlaviikot
Monica Groop, mezzosopraano
András Schiff, piano
Sibelius-Akatemian konserttisali
Ohjelma:
Joseph Haydn:
Arianna a Naxos (1790)
Alban Berg:
Vier Lieder op. 2 (1910)
Aus "Dem Schmerz sein Recht"
Schlafend trägt man mich
Nun ich der Riesen Stärksten
Warm die Lüfte
Franz Schubert:
Suleika I (D.720) (1821)
Suleika II (D. 717) (1824)
Béla Bartók:
Falun (1924)
I Szénagyüjtéskor
II A menyasszonynál
III Lakodalom
IV Bölzsõdal
V Legénytánc
** VÄLIAIKA **
Gustav Mahler:
Lieder und Gesänge (aus der Jugendzeit)
Um schlimme Kinder artig zu machen
Erinnerung
Hans und Grete
Aus! Aus!
Edvard Grieg:
Haugtussa op. 67 (1895-96)
Det Syng
Veslemøy
Blåbærli
Møte
Elsk
Killingdans
Vond Dag
Ved Gjætle-Bekken
Ylimääräiset:
Edvard Grieg: Jeg elsker dig
Jean Sibelius: Var det en dröm?
Suomalaisiin eturivin laulajattariin kuuluva, ja maailmalla loisteliasta uraa tekevä mezzosopraano Monica Groop oli saatu maanantaina Helsingin Juhlaviikoille pitämään resitaali Sibelius-Akatemian konserttisalissa. Säestäjäkseen hän oli valinnut unkarilaissyntyisen pianovirtuoosi András Schiffin. Konsertillaan Groop osoitti selvästi miten hän on kuin kotonaan
niin suurilla oopperalavoilla, että myös pienemmissä puitteissa intiimimmässä konserttisalissa.
Konserttinsa Groop aloitti Joseph Haydnin noin 20 minuuttia kestävällä kantaatilla Arianna a Naxos sooloäänelle ja pianolle. Kantaatti koostuu kahdesta resitatiivista ja kahdesta aariasta (Teseo mio ben, dove sei? - Dove sei, mio bel tesoro - Ma, a chi parlo? - A che morir vorrei in sì fatal momento). Groop tulkitsi tämän oopperamaisen teoksen niin eläytyen kuin olisi suuren oopperan lavalla ja käytti koko lämminsointista äänialaansa hyväkseen.
Seuraavana vuorossa olivat Alban Bergin neljä laulua vuodelta 1910. Näitä lauluja sanotaan Bergin laulutuotannon huipentumaksi, niiden sijoittuessa myöhäisromantiikan ja ekspressionismin vaihteeseen. Ensimmäistä kertaa Bergin tuotantoa kuuntelevalle, pakko tunnustaa, nämä laulut eivät olleet aivan helpoimmin lähestyttäviä teoksia vaikka lyhyitä ovatkin. Monica Groop ne tuttuun varmaan tyyliinsä tulkitsi. Laulujen vaikeus varmasti on nimenomaa hankalissa sävelkuluissa ja sävellajeissa, mutta kaikki mahdolliset vaikeudet Groop suvereenisti selvitti.
Franz Schubertin kaksi Suleika-laulua (Suleika I ja Suleika II) ovat liedkirjallisuuden hienoimpia helmiä. Tiettävästi nämä kaksi laulua Schubert sävelsi aivan eri aikoina, ja muodoltaan ne ovatkin toisistaan eroavia. Monica Groop osoitti olevansa mestarillinen liedtulkitsija etenkin, tai myös, näiden laulujen kohdalla. Hänen upea äänensä sopii Schubertin kauniiden melodioiden ja pitkien linjojen tulkintaan, hänen hengitystekniikkansa on myös erinomainen.
Ennen väliaikaa kuultiin vielä Béla Bartókin viiden laulun sarja Falun vuodelta 1924. Nämä viisi laulua olivat oiva esimerkki mm. vieraista kielistä jotka laulajan kohdalle, sillä laulut pohjautuvat unkarinkielisiin teksteihin. Kyseistä kieltä taitamattoman korvaan Groopin tulkinnat niistä kuulostivat varsin mukavilta. Bartókin musiikki on hyvin kansanlaulutyylistä ainakin juuri näiden laulujen kohdalla, sieltä voitiin muunmuassa kuulla lehmien kutsuhuutoihin verrattavissa olevia kohtia. Nämä entuudestaan vieraat laulut ja Bartókin musiikkikieli eivät valitettavasti kyllä aivan täysin yhdellä kuulemiskerralla auenneet, sama koskee aiemmin konsertissa kuultuja Alban Bergin lauluja.
Väliajan jälkeen kuultiin Gustav Mahlerin ja Edvard Griegin lauluja jotka ovat kuin tehtyjä Monica Groopin äänelle. Gustav Mahlerin neljässä nuoruudenajan laulussa kuuluu tuttuja melodioita myöhemmistä sinfonioista sekä lauluteoksista, kuten vaikkapa neljännen sinfonian lauluosuudesta. Melodiat ovat hyvin eläviä ja iloisia, ja niin Monica Groop ne tulkitsikin. Lisäksi erityismaininnan voi antaa Groopin saksanääntämyksestä, sillä se on todella erinomaista, onhan hän paljon laulanut mm. Richard Straussin musiikkia.
Päätteeksi kuultiin norjalaisen Edvard Griegin laulusarja Haugtussa, joka syntyi vuosina 1895-96. Griegiä teksteissä oli kiehtonut se, että ne oli kirjoitettu uusnorjaksi (nynorsk), lisäksi niiden aiheet olivat hänelle hyvin mieleisiä. Laulusarja kertoo nuoren paimentytön rakkaussuruista, hänen vaelluksistaan luonnossa etsimässä rauhaa ja lohtua olotilaansa. Laulusarja on musiikillisesti Griegiä parhaimmillaan, eloisaa, tunteitapursuavaa. Kaikki eri tunnetilat Monica Groop tulkitsi äänellään mitä parhaimmalla tavalla koko äänialaansa käyttäen laidasta laitaan. Lauluissa kuuluu norjalainen luonto, vuonot, kauneus, ja niiden tulkkina Groop on vailla vertaa. Ei liene ihme, että hän on levyttänyt Edvard Griegin yksinlauluja useammallekin levylle.
Salintäyteinen yleisö palkitsi Groopin ja Schiffin yhteistyön valtaisin aplodein, ja Groop palkitsi kiitokset omasta puolestaan kahdella ylimääräisellä numerolla, lauluilla, jotka varmasti kaikki tuntevat. Ensin luonnollisena jatkona Griegin laulusarjalle kuultiin Jeg elsker dig, joka on upea rakkaudentunnustus, ja konsertin huipennuksena kuultiin Jean Sibeliuksen Var det en dröm?, josta on selvästikin tullut meidän ykkösrivin laulajiemme bravuurinumero, upea Sibeliuksen yksinlaulu, joka saikin arvoisensa tulkinnan.
Hannu Korhonen / ranneliike.net