Jevgeni Kissin
©Helsingin Juhlaviikot
Kuva: FBroede, EMI
14.08.2010 klo 19.30, Finlandia-talo
Ohjelma:
Robert Schumann: Fantasiestücke Op. 12 (1837)
- Des Abends
- Aufschwung
- Warum?
- Grillen
- In der Nacht
- Fabel
- Traumes-Wirren
- Ende vom Lied
Robert Schumann: Novellette Op. 21/8 (1838)
--väliaika--
Frédéric Chopin: 4 Ballades
- Nr. 1 g-molli, Op. 23 (1835)
- Nr. 2 F-duuri, Op. 38 (1839)
- Nr. 3 As-duuri, Op. 47 /1841)
- Nr. 4 f-molli, Op. 52 (1842)
Lauantaina todella lämpimästä säästä huolimatta Finlandia-talo oli pakkautunut täyteen musiikinystäviä, ja voisi sanoa, että ilmassa oli todellakin odotusta säästä johtuvasta kosteudesta puhumattakaan. Varmastikin suurin osa paikallaolleista halusi olla juuri siellä todistamassa yhtä aikamme suurimmista pianistitähdistä esiintymässä juuri meille, täällä, Helsingissä. Edellisestä Suomen vierailusta kun on jo vierähtänyt paljon aikaa. Sali oli todellakin täynnä, varmasti viimeistä paikkaa myöten.
Salissa Finlandia-talon suuri Steinway-flyygli seisoi keskellä lavaa yksinäisenä spottien valaisemana, ja vielä ennen konserttia lavan takaosaan, paikalle missä normaalisti kuoro seisoo, kannettiin lisätuoleja pariin riviin.
Valot himmenivät, ja sitten ovi takahuoneeseen aukeni, ja kiharatukkainen illan solisti Jevgeni Kissin astui esiin jalassaan tummat housut ja yllään valkoinen pikkutakki. Hitaasti ja määrätietoisesti hän kävelee kohti lavan keskustaa ja siinä hetken seistyään kumartaa yleisölle joka jo tässä vaiheessa antaa suuret aplodit hänelle. Itselläni ei ole kokemusta Kissinin live-konserteista, enkä muista koskaan yhtään hänen levytystään kuulleeni tai kuunnelleeni, joten olen avoimin mielin kuuntelemassa tätä jo 12 vuotiaana menestykseen nousseen pianon supertähden konserttia.
Konsertin ensimmäinen puolisko oli kokonaisuudessaan omistettu Robert Schumannin musiikille. Ensimmäisenä oli kahdeksanosainen vuonna 1837 valmistunut Fantasiestücke-sarja, ja sen jälkeen vuotta myöhemmin valmistunut Novellette. Ei liene sattumaa että konsertin ohjelmistossa on nimenomaa Schumannin ja samaan aikaan eläneen ja vaikuttaneen Chopinin musiikkia, vaan tämä oli varmasti tarkoin harkittu kokonaisuus. Siinä missä Chopin oli lähes vallan pianomusiikkiin keskittynyt säveltäjä, Schumann ei ollut sitä. Pianolle sävelletty musiikki on vain pienessä, mutta merkittävässä osassa kuitenkin, hänen laajaa säveltuotantoaan.
Jevgeni Kissinin soitto on hyvin loisteliasta, tekniikka on erinomaisesti hallussa, ja sen kaikki mahdollisuudet hän myös hyvin käyttää. Hänen soittonsa on myös hyvin värikästä, ilmeikästä, hetkessä siirrytään tunnelmasta toiseen, juuri ja juuri kuultavasta piano pianissimosta täyteen forte fortissimoon ja jälleen takaisin lähes hiljaisuuteen. Vaikka Fantasiestücke sisältää kahdeksan eri kappaletta, niiden väleihin Kissin ei kovin suuria taukoja jättänyt vaan hän pyrki kertomaan tarinan joka jatkuu, aina loppuun asti.
Väliajan jälkeen Kissin keskittyi omaan suursuosikkiinsa, Frédéric Chopiniin ja tämän musiikkiin soittamassaan neljässä balladissa. Chopinin pianotuotannolla on merkittävä osa Kissinin repertuaarissa, niin konserteissa kuin levytyksissä. Kun hän sitten näissä balladeissakin edelleen käytti Schumannin tyyliin monenlaisia värityksiä tulkinnassaan ja dynamiikkaa, kävi hyvin selväksi, että nimenomaa Chopinin parissa hän on kuin kotonaan. Chopinin musiikki on kuin tehty Kissinin tapaiselle tulkitsijalle.
Virtuoosisten Chopin-esitysten jälkeen Finlandia-talon yleisö räjähti valtaviin suosionosoituksiin ja bravo-huutoihin, ja osoitti solistille kiitostaan ja vaati lisää musiikkia. Useamman kerran Jevgeni Kissin kävikin lavan edessä kumartamassa, hitaasti, ja sitten katseli yleisöä ja kumarsi jälleen, ja lavalta poistuessaan huomioi myös lavan takana olevat kuuntelijat myös heille kumartamalla. Ja sitten, pitkähkön aplodimyrskyn jälkeen Kissin avasi valkoisen takin napin ja meni flyygelin ääreen ja siinä samassa koko katsomo hiljeni odottamaan mitä sieltä seuraavaksi kuullaankaan. Lopulta saimme kuulla kokonaista kaksi ylimääräistä. Eri lähteet kertovat että parhaimmillaan Kissin on saattanut soittaa lukuisia ylimääräisiä konsertin lopuksi, mutta ehkä hieman viileähköt suomalaiset eivät sitten jaksaneet tarpeeksi voimakkaasti ja myrskyisästi osoittaa hänelle suosiota. Kuitenkin kokonaisuudessaan erinomaisen onnistunut konsertti, ja ainakin näin jälkikäteen on sellainen tunne, että Kissinin levytyksiä ehkä olisi syytä kuunnella ja tutustua hänen tulkintoihinsa enemmänkin. Toivottavasti häntä saadaan kuulla täällä uudelleenkin, ehkä hieman lyhyemmän tauon jälkeen.
Hannu Korhonen / ranneliike.net
Jevgeni Kissin
©Helsingin Juhlaviikot
Kuva: FBroede, EMI
Jevgeni Kissin syntyi Moskovassa lokakuussa 1971, hän alkoi soittamaan korvakuulolta sekä improvisoimaan kun hän oli vasta kaksivuotias. Kuuden vanhana hän aloitti opintonsa lahjakkaille lapsille tarkoitetussa Gnessinin musiikkikoulussa Moskovassa. Siellä hänen opettajanaan toimi Anna Pavlovna Kantor, joka on ollut Kissinin ainoa opettaja.
Kissin soitti ensimmäisen kerran konserton solistina 10 vuotiaana, tuolloin hän debytoi Mozartin pianokonserton solistina, ja vuotta myöhemmin antoi ensimmäisen sooloresitaalinsa Moskovassa. Kansainväliseen tietoisuuteen hän tuli maaliskuussa 1984 kun hän 12 vuotiaana soitti sekä Fréderic Chopinin ensimmäisen ja toisen pianokonserton samassa konsertissa Moskovan filharmonikkojen solistina, kapellimestarina toimi Dimitri Kitaenko. Melodia levy-yhtiö taltioi konsertin, ja se julkaistiin levyllä vuotta myöhemmin, levytyksestä tuli suuri menestys.
Kissinin ensimmäiset esiintymiset Venäjän ulkopuolella olivat tuonna 1985 Itä-Euroopassa, hänen ensimmäinen Japanin kiertueensa vuonna 1986 ja joulukuussa 1988 hän esiintyi Berliinin Filharmonikkojen uudenvuodenkonsertin solistina, kapellimestarina oli Herbert von Karajan. Konsertti lähetettiin ympäri maailmaa suorana. Vuonna 1990 Kissin esiintyi ensimmäisen kerran Lontoon Proms-festivaaleilla, ja samana vuonna hän teki debyyttinsä myös Yhdysvalloissa.
Sittemmin Jevgeni Kissin on tehnyt lukuisia kiertueita ympäri maailmaa, niin sooloresitaalein kuin orkesterien solistina.
Kissin on saanut myös lukuisia erilaisia kunnianosoituksia ja palkintoja. Niistä tässä muutama lueteltuna:
- Musical America, vuoden instrumentalisti, 1994
- erityispalkinto Venäjän kulttuurille suoritetusta panoksesta (nuorin palkittu), 1997
- Manhattan School of Music:in musiikin kunniatohtori, New York 2001
- Royal Academy of Music:in kunniajäsenyys 2005
- Herbert von Karajan-palkinto, Baden-Baden, Saksa (2005)
- Grammy-palkinto parhaasta instrumentaali sooloesityksestä (ilman orkesteria), 2006
- Arturo Benedetti Michelangeli-palkinto, Brescia, Italia 2007
- Grammy-palkinto parhaasta instrumentaali sooloestiyksestä (ilman orkesteria), 2009.