Leif-Ove Andsnes
Kuvaaja: Simon Fowler (EMI Classics)
©Helsingin Juhlaviikot
Oslon filharmonikot
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Leif-Ove Andsnes, piano
Finlandia-talo
Ohjelma:
Rolf Wallin:
Act (2003)
Edvard Grieg:
Pianokonsertto a-molli, op. 16 (1868)
Allegro molto moderato
Adagio
Allegro moderato molto e marcato
** Väliaika **
Béla Bartók:
Puinen prinssi, sarja (1916)
Maurice Ravel:
La valse (1920)
Oslon filharmonikot oli saapunut Helsingin Juhlaviikoille nykyisen ylikapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen kera, ja jotta norjalaispanostus olisi vielä suurempi, mukana oli yksi tämän hetken kysytyimmistä nuorista pianisteista Leif-Ove Andsnes. Salintäyteinen yleisö otti nämä naapurimaan vieraat erittäin lämpimästi vastaan.
Konsertin aloitti merkittävän pohjoismaisen vuonna 1957 syntyneen Rolf Wallinin teos Act. Tässä teoksessa orkesterin suuri lyömäsoitinsektio pääsikin oikeuksiinsa, näyttämään kaikki taitonsa, ja niitä kyllä riitti. Teos on alusta loppuun yhtä suurta rytmien vaihtelua, ei todellakaan pitkäveteinen ja tylsä kuultava, vaan tämän jälkeen tuli tunne, että tahtoisi kuulla lisää Wallinin teoksia. Orkesteri suoriutui hyvin vaikeasta tehtävästään erinomaisesti.
Ja toki, koska norjalainen orkesteri ja norjalainen pianisti ovat kyseessä, oli konserttiin valittu lisää norjalaista musiikkia Wallinin lisäksi, toisena numerona kuultiin iki-ihana Edvard Griegin a-molli pianokonsertto vuodelta 1869. Orkesterin ja solistin soitto oli koko teoksen ajan hyvin romanttisvoittoista, ja Jukka-Pekka Saraste loihti orkesterista upeita täyteläisiä sävyjä hyvin solistia tukien. Andsnesin soitto oli varmaa, suorastaan täydellistä, näin tapahtuu kun musiikki ja tulkinta on lähes kuin äidinmaidossa itseensä imetty. Orkesterin muuntautumiskyky erilaisten musiikkityylien välillä on hienoa, ja Saraste on saanut selvästi koko orkesterin haltuunsa niin että kaikki tekevät juuri kuten hän haluaakin. Haltioitunut yleisö osoitti suosiotaan niin, että Andsnes esitti yhden ylimääräisen soolokappaleen, ja sen jälkeen valtaisat suosionosoitukset jatkuivat.
Väliajan jälkeen kuultiin huomattavasti modernimpaa musiikkia Béla Bartókin ja Maurice Ravelin tyyliin. Béla Bartók teki näyttämöteoksensa Puinen prinssi musiikista usemamankin eripituisen orkesterisarjan koska ei ollut tyytyväinen sen rakenteeseen, illan konsertissa kuultiin Jukka-Pekka Sarasteen versio orkesterisarjasta, joka on Bartókin omien sarjojen keston suhteen juuri puolivälistä. Musiikki vaihteli pianissimoista crescendon kautta fortissimoon, se oli vakavaa ja sitten taas yhtäkkiä hyvinkin iloista ja suorastaan riemuisaa.
Päätteeksi kuultiin Maurice Ravelin La Valse jossa Oslon filharmonikot jälleen osoittivat mestarillista soittoa ja tulkintaa, ja taas täysin erilaista musiikkia kuin edellinen teos.
Konsertin toisen puoliskon loputtua yleisö oli edelleen haltioituneessa tilassa, ja he antoivatkin valtaisat suosionosoitukset niin orkesterille kuin tietenkin suomalaiselle ylikapellimestari Sarasteelle. Lopulta orkesteri ei voinut kuin esittää pari ylimääräistä numeroa, ja mitä muuta olisikaan voinut toivoa kuin lisää Griegin musiikkia. Päätteeksi kuultiin kaksi osaa Griegin Peer Gynt -sarjasta.
Hannu Korhonen / ranneliike.net