Sieglinde - Nina Stemme
©Kungliga Operan Stockholm
(Kuva: Mats Bäcker)
Lavastus ja puvustus: Bente Lykke Möller
Valaistus: Torben Lendorph
Dramaturgia: Stefan Johansson
Ohjaus: Staffan Valdemar Holm
Kungliga Hovkapellet
Kapellimestari: Gregor Bühl
Solistit:
Siegmund - Endrik Wottrich
Hunding - Hans-Peter König
Wotan - Terje Stensvold
Sieglinde - Nina Stemme
Brünnhilde - Katarina Dalayman
Fricka - Martina Dike
Helmwige - Sara Olsson
Gerhilde - Agneta Lundgren
Ortlinde - Lena Hoel
Waltraute - Martina Dike
Siegrune - Katarina N Leoson
Rossweise - Marianne Eklöf
Grimgerde - Eva Pilat
Schwertleite - Kristina Martling
Kungliga Hovkapellet
Dirigent: Gregor Bühl
Tukholman Kuninkaallinen ooppera on tuottanut uuden tuotannon Wagnerin Valkyyriasta heidän uuteen Nibelungenin Sormus tetralogiaansa. Reininkulta on tuotettu jo ja tänä syksynä saa ensi-iltansa Siegfried, ensi vuonna syyskuussa on taas Jumalten tuhon ensi-ilta.
Kuninkaallisen oopperan lavastustekniikka aiheuttaa ongelmia tämänkin tuotannon tuottamiseen, mutta yllättävän hyvin niistä on selvitty.
Alussa näyttämöllä on kangas jossa on kaikki tetralogian teokset kirjoitettuna vanhalla kunnon fraktuuralla ja Valkyyria kokee valaistuksen ja sammumisen ja siinä se jokaisen näytöksen alkusoitto meneekin. Ja sitten suoraan asiaan.
Ensimmäinen näytös on täynnä minimalismia. Iso huone ja seinillä lautasia sekä jumalattoman pitkä pöytä. Verhon noustua onkin jo Siegmund suoraan tällä pöydällä Sieglinden hoidettavana, ilman paitaa. Hunding saapuu ja Siegmund saa paidankin tässä vaiheessa. Sieglinde kaivaa ruokaa muutaman kinkkuviipaleen verran ja on Hundingin välittömässä läheisyydessä ja lähestulkoon hänen mielipuolisen valtansa alla. Sigmundin miekka on pöydän alla josta se Nothungia kutsuttaessa pilkahtaa loisteliaan kirkkauden saattelemana. Mielenkiintoista on se että Sieglinde työntää pitkän pöydän sivuun ja paljastaa sen loppujen lopuksi.
Toinen näytös on täynnä sitten mielikuvituksen käyttämistä. Wotan pelaa loisteliaassa taulujen ympäröimässä salissaan biljardia. Brünnhilde saapuu paikalle ratsupiiskansa ja huntunsa kera sekä pistää Wotanin pelin sekaisin pomppaamalla pöydälle ja vetämällä kuuluisan Hojotoonsa ratsupiiskaa puolelta toiselle heiluttaen. Kuten avioliitto on joskus kylmää aikaa kummallekin osapuolelle niin Fricka saapuu paikalle näyttämän oikealta puolelta lumisateen saattelemana ovesta, siis lunta tupaan. No luntahan Wotanin tupaan tulee kun Fricka hieman pitää ”hieman huolta” Siegmundin ja Sieglinden ”onnesta”. Frickan poistuttua Brünnhilde näkee Wotanin surevan ja sitten ollaankin biljardipöydällä duettoa vetäen ensin Wotan Brünnhilden sylissä maaten ja kohta päinvastoin. Wotan lopulta poistuu takavasemmalle. Siegmund ja Sieglende saapuvat biljardisaliin taas takaoikealta ja tässä onkin ihmettelemistä että pakomatkalla Wotanin biljardisaliin..
Sitten Brünnhilde tulee ja haastaa henkeviä Siegmundin kanssa. Lopulta Siegmundin kuolema koetaan jossain näyttämön kulisseissa, Hunding kyllä tulee miekkaa liinalla verestä pyyhkien. Huipennus on sitten Hunding kuolema aivan lopussa. Wotan ei edes koske kun Hundin kaatuu maahan ovien aukiollessa ja sitten tulee taas lunta tupaan....
Kolmas näytös onkin sitten jonkin sortin huvimaja olemukseltaan jossain ylhäällä olevalla tasangolla koska taustalla olevista ikkunoista näkee hevosten juoksevan taustalla kun on kuuluisa valkyrioiden ratsastus. Brünnhilde saapuu Sieglinden kera ja ennen Wotanin tuloa saadaan Sieglinde katoamaan. Wotan saapuu muutaman salaman ja savun kera. Valkyrioiden tuomat soturit juoksevat ympäri lavaa milloin missäkin, Wotanin tullessa Wotanin ja valkyrioiden välissä. Tämän jälkeen he ovat kokoajan taustalla. Wotan ajaa valkyriat pois ja jää Brünnhilden kanssa kahden. Sitten kierrettiin näyttämöä kuin kissa kermasoikkoa ympäriinsä kun Wotan toruu Brünnhildeä. Wotan leppyy ja päästään kliimaksiin Brünnhilden nukuttamiseen ja tulen luomiseen. Brünnhilde kumahtaa Wotanin käsissä kuin muutaman pillerin naamaansa heittäneenä. Loge tulee sitten kutsuttuna sytkäri käsissään Brünnhilden luo ja hieman enemmän kaasua liekkiä kasvattaen ja sitten saadaan taustalle projisoitua liekkien syttymistä. Lopussa Froh ja kumppanit tuovat Brünnhildelle kuuluvat kilven, panssarin ja kypärän. Jumalat poistuvat ja Loge vieläkin kumartaa Brünnhilden suuntaan.
Kun otetaan huomioon lavastukseen liittyvät ongelmat niin siihen nähden tuotanto on keskinkertaista tasoa. Kuitenkin jotkut pienet ykstyiskohdat herättävät katsojan mielenkiinnon, varsinkin Wotanin biljardisalin taulut.
Wottrichin Siegmund oli jylhää ja uljasta kuultavaa, vanha ”sotaratsu” hoiti hommansa mallikkaasti. Sieglindeksi ei parempaa valintaa ole kuin Nina Stemme, hän antoi kaikkensa kotiyleisön edessä ja sitä yleisö osasi myös arvostaa. Hundingina laulanut Hans-Peter König oli möreä, tuli mieleen kansallisen suurinkvisiittori Don Carlossa [muistetaan oikea kirjoitusasu riippuen puhutaanko italialaisesta vai ranskalaisesta versiosta]. Dalaymanin lapsellinen Brünnhilde pääsi korkealle ja sen myös tunsi selkäpiissään. Fricka oli niin äänellisesti kuin myös näyteltynä oikea pirullisuuden ilmentymä. Ja valkyrioista oli muutama hieman epävireessä.
Orkesteri pysyi kapulamaakarin ohjauksessa ja kyllä sen kuuli että tätä ollaan harjoiteltu mutta huippusuoritukseksi sitä ei voinut sanoa.
Kotiyleisön reaktiot kunkin näytöksen ja esityksen päätyttyä on arvattavissa ja sen myös yleisö teki hyvinkin selväksi. Ruotsinkielinen käännös tekstityslaitteessa oli erinomainen ja tiivis.
Kunniaksi Kansallisoopperalle on sanottava se, että täällä sentään päällysvaatteet jäävät narikkaan [joka on ilmainen] ja kahvinkin saa aidosta kahvikupista eikä mistään muovikupista ja kermaa tetrasta, ja hämmennyslusikka oli puinen! Kahvin kanssa leivonnaisia on täällä useampaa sorttia ja nyt oli valikoimaa ylelliset kaksi joista valita. Sämpylöitä oli vain yhtä sorttimenttia. Muista juomista [valkkari, punkku ja kuohuviini] tuli mieleen Finnairin tarjoilut: iskettiin pullo kouraan muovisen pikarin kera [kuinka tämä pitää oikeaoppisesti tehdä, niin voisi oppia hakea Finnairilta]. Nähtiinpä katsomossa minkkiturkkikin kun päällysvaatteet sai tuoda tullessaan. Ja kaivoipa eräs pariskunta repustaan termarin, kupit sekä omat eväät. Tuli niin Savonlinna mieleen....
Loppuyhteenvetona voidaan todeta että solistivalinnat olivat oikein hyvin onnistuneet, mutta lavastustekniikka kaipaisi uudistamista. Väliaikatarjoilujen osalta kansallisemme on sangen classy ja elegantti tarjoiluineen ja astiastoineen. Lippujen hintataso on oikein katsojaystävällinen kunhan pitää huolen että paikanosalta todetaan että näkymä ei ole rajoittunut pilareiden takia.
Kansallisoopperalle vinkki kuninkaallisen oopperan ohjelmavihkosesta: oopperan henkilöiden sukupuu olisi hyvä olla jonkin oopperan ohjelmalehdessä.