1. kuva: Hollantilainen - Juha Uusitalo
2. kuva: Hollantilainen - Juha Uusitalo, Daland - Matti Salminen, Senta - Päivi Nisula
3. kuva: Daland - Matti Salminen
© www.flyingdutchman.fi (Kuvaaja: Seilo Ristimäki)
Turun Forum Marinumissa toteutettu Wagnerin Lentävä Hollantilainen on erikoisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Ooppera on totetutettu Aurajoen rannalla taivasalla kahdella laivalla (Suomen Joutsen ja Sigyn) ja ilman kaikupohjaa. Kaikupohjan puuttuminen johtaa siihen, että ääntä on pakko sähköisesti hieman vahvistaa että ääni kuuluisi kaikkialle yleisöön. Tässä onkin onnistuttu sangen onnistuneesti lukuunottamatta muutamaa napsausta jolla siirrettiin mikistä mikkiin ääni. Toinen mielenkiintoinen ykstyiskohta on se että orkesteria ei näe missään.
Seuraavassa kerrotaan lyhennelmä oopperan tapahtumista, joka vaatii hieman oopperan taustojen tuntemista (kaikkia ykstyiskohtia mistä on kyse ei kerrota).
Ooppera alkoi alussa laivojen merkkilippujen heilutuksella, joka alkusoiton aikana vaihtui purje-efektiin nostettavien pikkupurjeiden aikana (tosin jännityksellä odotimme miten sen yhden purjeen käy, hyvinhän sen kävi loppujen lopuksi). Dalandin ja perämiehen jälkeen Lentävä hollantilainen ”ilmaantui” paikalle punaisten valojen ja savun tiimellyksessä. Hollantilainen lauloi Die frist ist um:nsa ja sitten alkoi naimakauppojen tekeminen Dalandin ja Hollantilaisen välillä kun Daland on hieman rahanahne. Hollantilaisen ”myötäjäiset” ovat näkemistäni tuotannoista (Savonlinna, Sydney) kaikkein suurimmat. Hollantilaisen aluksesta tuotiin ”hevoskärryllinen” rikkauksia Dalandin näkysälle ja tietäähän sen kuinka nopsaan naimakaupat saadaan tehtyä, alta aikayksikön kun vertaa muihin tuotantoihin. Ensimmäisen näytöksen lopuksi ”myötäjäiset” siirretään Suomen Joutseneen.
Tässä välissä pidettiin 45 minuutin tauko ja kahvia nauttiessa se aika oli yllättävän sopiva, ei liian pitkä tai ei liian lyhyt.
Tauon jälkeen toinen ja kolmas näytös vedettiin putkeen. Aluksi kehruukohtaus ja Mary vihreässä hamosessaan häärää kehräävien naisten keskellä. Oopperan kliimaksi, Sentan balladi oli kirjaimellisesti keskellä lavaa. Erikin varoitukset ja Dalandin saapuminen kotiin olivat perinteiseen tyyliin. Hollantilaisen ja Sentan kohtaaminen oli hieman juhlavampi, hollantilaisen tullessa savun keskeltä (tuuli tosin savua hieman hälvensi liian aikaisin). Hollantilainen ja Senta seurustelevat hetken ja Dalandin kysymykseen kihlajaisista saadaan myönteinen vastaus. Dalandin miehistö ja kehruutyttöset aloittavat rannassa juhlat ja koettavat saada Hollantilaisen miehistön juhliin mukaan, huonolla menestyksellä. Kun sitten Hollantilaisen laiva herää henkiin niin mustaa väkeä tulee ns. lavan täydeltä ja pyörremyrskyn lailla, lava on tämän jälkeen kaaoksen vallassa Dalandin miesten estelystä huolimatta. Erik liehittelee Sentaa ja Hollantilainen näkee sen ja vihastuu, että tässäkös hänen pelastuksensa nyt menikin. Senta vakuuttaa rakkauttaan ja Hollantilainen ei usko. Hollantilaisen kertoessaan että on kuuluisa Lentävä Hollantilainen saadaan tultakin lavalle kuin kansallisen Valkyrian lopussa konsanaan. Sentan hyppääminen rantakalliolta saadaan aikaiseksi tekstitystason yläpuolelta suoritettavalla hypyllä ja esitys päättyy Sentan maatessa maassa Dalandin käsivarsilla ja kaiken kansan ollessa taustalla. Ja lopun aplodit, niiden määrän kaikki arvannevat sekä sen että seisoiko yleisö vai ei.
Solisteista ei voi sanoa mitään muuta kuin pelkkää hyvää. Päätähdet Daland (Matti Salminen) ja Lentävä Hollantilainen (Juha Uusitalo) hoitavat roolinsa samaan konstailemattomaan tyyliinsä lavakarismaa ja ääntään käyttäen kuten ennenkin. Päivi Nisula debytoi Sentan roolissa ja suoritus oli häikäisevä primadonnamaiseen tyyliin (odotamme jännityksellä milloin ja missä näemme ulkomailla Sentan roolin ensimmäisen kerran). Erikinä oli Jorma Silvasti ja hyvällä äänellä Sentaa voikin vikitellä vaikka maan ääriin asti. Perämiehenä Dan Karlström tekee laivastouralleen jatkoa, löytyyhän repertuaaristaan Mozartin Ryöstö Seraljista Pedrillo. Tiina Penttinen Maryna vihreässä hamosessaan loisti. Kuoro olisi saanut muutamassa kohdassa löytää ääntä enemmän ja orkesteri muutamassa kohdassa volyymia lisää, sekä tempo olisi saanut muutamassa kohdassa olla nopeampi.
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että milloinka moinen herkkupala saadaan samalla miehityksellä Kansallisoopperaamme ilman sähköistä äänentoistoa? (Kansallisoopperan johtaja ”bongattiin” yleisön joukosta).
Esitys oli spektaakkeli, se on lähinnä kuvaavin sana mitä maa päällään kantaa ja tämän vuoden aikana se on saatavilla DVD:llä, koska ennakkotilauslappuja jaettiin ennen esitystä.