Kuvassa takana vasemmalta oikealle:
Madame de Montreuil - Taina Piira; Yukio Mishima - Thomas Freundlich; Anne - Mari Palo
Kuvassa etualalla:
Renée (Madame de Sade) - Essi Luttinen
©Ooppera Skaala
Kuva: Alejandro Lorenzo
Sävellys: Juha T. Koskinen
Libretto: Juha T. Koskinen ja Janne Lehmusvuo, pohjautuu Yukio Mishiman näytelmään
Ohjaus: Janne Lehmusvuo
Lavastus: Janne Lehmusvuo ja Ingvill Fossheim
Valosuunnittelu: Tomi Suovankoski
Pukusuunnittelu: Tyra Therman
Maskit ja peruukit: Kukka Silius
Maskeerausassistentti: Emma Korosuo
Kapellimestari: Eva Ollikainen
Henkilöt:
Renée (Madame de Sade) – mezzosopraano Essi Luttinen
Madame de Montreuil (Renéen äiti) – dramaattinen sopraano Taina Piira
Anne (Renéen nuorempi sisar) - koloratuurisopraano Mari Palo
Paronitar de Simiane (hyveellinen nainen) – altto Jeni Packalén
Kreivitär de Saint-Fond (paheellinen nainen) – kontratenori Teppo Lampela
Charlotte (Madame de Montreuilin palvelijatar) – sopraano Laura Heinonen
Yukio Mishima – tanssija Thomas Freundlich
Orkesteri:
Teija Kivinen, viulu
Max Savikangas, alttoviulu
Juho Laitinen, sello
Jussi Haavisto, kontrabasso
Jenny Villanen, huilu
Mikko Raasakka, klarinetti
Otto Räsänen, käyrätorvi
Ari Lehtonen, harmonikka
Lily-Marlene Puusepp, harppu
Antti Ohenoja, lyömäsoittimet
Korjaamon Vaunusali oli oiva esityspaikka uudelle suomalaiselle nykyoopperalle, Juha T. Koskisen Madame de Sadelle. Kun yleisölle avataan verhot ja pääsy istumapaikoille ollaan samantien lähes keskellä tapahtumia, aivan näyttämön laidalla. Etualalla näkyy eräänlaista marmorista suihkulähdettä esittelevä rakennelma, ja ympärilla aukio jota matalat reunat ja vaalea sora reunustaa. Kauempana näkyy kaksi suurta pylvästä ja sen takana lähes läpinäkyvien muovisten verhokaistaleiden peittämä takanäyttämö. Ensimmäisenä tulee mieleen kun tämän kaiken näkee, että mitähän täällä kohta saadaankaan nähdä ja kokea. Pieni kymmenhenkinen orkesteri on sijoitettu oikeaan reunaan, soittajat istuvat siinä peräkkäin.
Sitten kello tulee seitsemän, ja yksi suomalaisen loistavan nuoren kapellimestarisukupolven edustaja, Eva Ollikainen astuu esiin, kumartaa, ja sitten alkaa tapahtua.
Elektroninen musiikki alkaa soida, väistämättä itselleni tulee mieleen Kaija Saariahon sävelet ja äänikuvat, mutta kuitenkin tässä on jotain aivan omaa ja toisenlaista, eikä menekään kuin hetki kun laulajat ja yksi tanssija saapuvat lavalle. Madame de Sade ei kerro monen tuntemaa tarinaa Markiisi de Sadesta ja hänen edesottamuksistaan, vaan Juha T. Koskisen ooppera keskittyy Markiisi de Saden vähemmän tunnettuun vaimoon, ja siihen miten tämä kokee kaiken mitä hänen miehensä ympärillä tapahtuu ja puhutaan. Eli mitään perversioita ja irstailua teoksessa ei suinkaan nähdä.
Oopperan libretto perustuu japanilaisen kirjailijan Yukio Mishiman (1925-1970) näytelmään vuodelta 1965, joten myös oopperassa on sen kautta japanilaisia vaikutteita, ainakin siinä, että teoksessa käsitellään seppuku-itsemurhaa, jonka kirjailija itsekin vuonna 1970 teki. Oopperan dramaattisin kohta koetaan aivan lopussa kun läpi koko oopperan hyvin vähissä vaatteissa liikkuva tanssija, joka on Mishiman ruumiillistuma, surmaa Renée'n/Madame de Saden.
Ooppera Skaalan solistivalinnat ovat osuneet loistavasti kohdalleen. Koko laulajaensemble tekee vakuuttavan ja vaikuttavan työn läpi koko oopperan. Solisteista mielestäni kaksi on ylitse muiden, mezzosopraano Essi Luttinen Renée'n/Madame de Saden roolissa, ja Teppo Lampela hyvin draghenkisessä asussaan tekorintoineen ja sukkahousuineen ja peruukkeineen kreivitär de Saint-Fond'in roolissa. Kumpaakin aikaisemmin kuulleena, Luttista viimeksi Kansallisoopperassa Gounod'n Faustin Siebelinä ja Lampelaa monissa barokkimusiikkiesityksissä, olin iloisen positiivisesti yllättynyt siitä, miten monipuolisia taiteilijoita he kumpikin ovat. Heidän äänensä sopivat loistavasti näihin kahteen rooliin. Illan ehdoton tähti oli kyllä vaativan roolisuorituksen tehnyt Essi Luttinen upean äänensä kanssa, tässä oli musiikintekemisen riemua.
Toki myös Taina Piira Renée'n äitinä, Mari Palo nuorempana sisarena, Jeni Packalén paronitar de Simianena ja Laura Heinonen Renée'n äidin palvelijattarena tekivät erinomaiset roolisuoritukset. Ja lisäksi tanssija Thomas Freundlich kirjailija Yukio Mishiman roolissa jossa hänellä oli niin puhe- kuin tanssirooli, oli varmasti kaikille katsomossa olleille miellyttävää silmänruokaa hyvin vähine vaatteineen.
Eva Ollikainen johti hyvin napakasti pientä mutta erinomaisesti soittanutta orkesteria. Ollikaisen johtamistyyli on selkeä, ja siitä on havaittavissa hänen kokemuksensa nykymusiikin parissa.
Madame de Sade -ooppera jälleen kerran osoitti sen, miten tärkeitä ovat tälläiset pienet Ooppera Skaalan kaltaiset oopperantekijät ja kuinka hienoja produktiota saadaan aikaan hyvällä tiimillä ja talkoohengellä. Paljon menestystä jatkossakin Ooppera Skaalalle ja sen solisteille.
Hannu Korhonen / ranneliike.net
Säveltäjä Juha T. Koskinen
Säveltäjä Juha T. Koskinen
©Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic
Kuva: Maarit Kytöharju
Vuonna 1972 syntyneen säveltäjä Juha T. Koskisen tuotanto on hyvin monipuolista. Oopperoiden lisäksi se sisältää sooloteoksia, konserttoa ja kuoroteoksia, noin 40 eri teosta.
Koskinen opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa vuosina 1990-1996, opettajina hänellä olivat Kalevi Aho, Anders Eliasson, Paavo Heininen, sekä 1997-1998 Kaija Saariaho. Lisäksi hän on opiskellut Lyonin National Supérieur de Musique -konservatoriossa, Académie européenne de Musiquessa Pariisissa, sekä osallistunut useille eri säveltäjien mestarikursseille, sekä sävellyksen ja tietokonemusiikin kurssille IRCAM:issa Pariisissa 1999-2000.
Ooppera, elinikäinen intohimo
Koskisen oopperainnostus on itänyt suomalaisen 1970-luvulla alkaneen oopperabuumin kasvualustalla – lapsuuden kesät kuluivat Olavinlinnan orkesterisyvennyksessä. "Savonlinnan Oopperajuhlat on ollut kiinnostukseni keskeinen herättäjä. Isäni soitti juhlaorkesterissa, joten minulla oli mahdollisuus seurata harjoituksia ja esityksiä usean kesän ajan. Näin oopperajuhlilla suurten 70-lukulaisten, Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen teokset. Toisaalta kohtasin nuoruudessani myös Paavo Heinisen modernistiset työt, kuten Silkkirummun ja Veitsen."
Koskinen on todennut, että oopperasäveltäjän työ merkitsee hänelle uudistamista, kuitenkin tradition sisällä pysytellen. Esikoisoopperan Velhosiskot (1995–1996) ympärille syntyikin uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja hakeva helsinkiläisryhmä, Ooppera Skaala.
"Skaala on uuden oopperailmaisun laboratorio, jossa työskennellään tiimissä. Olen kokenut tärkeäksi sen, että olen säveltäjän roolissani läheisessä kontaktissa muihin tekijöihin. Liian usein oopperateoksista näkyy se, että säveltäjä on tehnyt kaiken kammiossaan ja tuloksena on valmis partituuri, johon ei saa kajota edes käytännöllisyyssyistä."
Libretot vastakohtien kuvaajina
Koskisen oopperoille on tyypillistä paitsi kamarioopperamuoto, myös kunnianhimoinen kirjallis-draamallinen lähtökohta. Hänen teostensa pohjaksi valitsemiaan librettoja yhdistää järjen ja järjettömyyden, järjestyksen ja kaaoksen, reaalitodellisuuden ja piilotajunnan välinen vastakohta-asetelma. Yukio Mishiman näytelmään perustuva Madame de Sade syntyi European Academy of Musicin tilauksesta, ja se sai kantaesityksensä Aix-en-Provencen festivaalilla vuonna 1998. Ooppera Skaalaa varten Koskinen kirjoitti Daniil Harmsin absurdiin novelliin perustuvan EUKKO – pidättekö vainajista (2000) sekä ”oopperarituaali” Bruneldan (2002), jonka pohjana on Franz Kafkan romaani Amerikka.
"Teosten syntyyn on vaikuttanut se, että olen löytänyt aiheita tai tekstejä, jotka ovat olleet niin voimakkaita kokemuksia, että ne ovat ”pakottaneet” kirjoittamaan teoksen. Toisaalta laaja teos, kuten ooppera, vaatii tekstiltään paljon, sillä siinä on oltava kiinnostavuuden potentiaalia, joka pystyy pitämään yllä innostusta pitkän työprosessin ajan."
Koskisen viides oopperateos syntyi, kun hän osallistui vuonna 2004 kansainvälisen säveltäjäryhmän yhteistyöprojektiin Kommander Kobayashi 15-minuuttisella osalla nimeltä Scrabble vs. Komet. Sci fi -aiheinen kollektiiviteos sai kantaesityksensä alkuvuodesta 2005 Hampurin valtionoopperassa.
Juha T. Koskisen näyttämöteokset:
- Velhosiskot (1995-1996), ooppera 6 laulajalle ja ensemblelle
- Madame de Sade (1998/2009), ooppera (prologi, kolme näytöstä ja epilogi)
- EUKKO - pidättekö vainajista (1999), kamariooppera neljälle laulajalle ja 8 soittajalle
- Brunelda - Amerikan sydän (2002), oopperarituaali kahdelle laulajalle, näyttelijälle, klarinetille ja pianolle
- Scrabble vs. Komet (2004), osa Komander Kobayashi Science Fiction Opera Series Season 1, neljälle laulajalle ja soittajille
- Tumps! (2005), Stand-up ooppera sooloäänille ja pianolle
(Otteita tekstistä: Juha T. Koskinen: Säveltäminen on uudistamista - tradition rajoissa, kirjoittanut Liisamaija Hautsalo, 2005 - ©FIMIC)