Fleming, Renée (14.02.1959 - )

  • Teema
  • Ooppera
  • Hannu Korhonen

Renée Fleming
©Decca
(Kuvaaja: Andrew Eccles)

Sopraano Renée Fleming syntyi helmikuun 14. päivänä 1959 Indianassa, ja kasvoi Rochesterissa (NY), New Yorkin osavaltion yliopistossa (SUNY) opiskellessaan hän opiskeli laulua Patricia Misslinin johdolla, ja päätettyään opintonsa Rochesterin Eastman of Musicissa hän osallistui Juilliard Schoolin American Opera Centerin vuodesta 1983 vuoteen 1987, täällä hän opiskeli
laulua Beverly Johnsonin johdolla. Fleming suoritti ammattimaisen debyyttinsä vuonna 1986 W.A.Mozartin "Die Entführung aus dem Serail"-oopperan Konstanzen roolissa, ja vuotta myöhemmin hän sai pääpalkinnon Eleanor McCollum-laulukilpailussa Houstonissa; tämän kilpailun mukanaan tuoma julkisuus auttoi häntä W.A.Mozartin "Le Nozze di Figaron" kreivittären rooliin. Vuonna 1989 hän teki New Yorkin debyyttinsä Giacomo Puccinin "La Bohème":ssa. Esiinnyttyään Lontoossa Luigi Cherubinin "Médée" oopperan Glaucen roolissa myöhemmin samana vuonna, Fleming palasi New Yorkiin 1991 tehdäkseen Metropolitan-debyyttinsä "Le Nozze di Figaron" kreivittärenä, ja vain muutama kuukausi myöhemmin hän lauloi John Coriglianon "The Ghosts of Versailles" oopperan maailman kantaesityksessa. Muita Flemingin luomia rooleja ovat mm. 1994 Madam de Tourvelin rooli Conrad Susan oopperassa "The Dangerous Liaisons", sekä Blanche DuBois'n rooli André Previnin oopperassa "A Streetcar Named Desire" vuodelta 1998.

Renée Fleming on yksi kaikkein suosituimmista, ja laajimmin ihailluista amerikkalaisista tämän hetken laulajista. Hänen repertuaarinsa on hyvin laaja, hän pyrkiikin ilmeisesti pitämään jonkinlaisen balanssin Mozart-roolien (kuten "Le Nozze di Figaron" kreivitär), ja raskaampien roolien kuten Giuseppe Verdin "Otello":n Desdemonan välillä säilyttääkseen äänensä nyanssit ja voiman. Hän on erityisen tunnettu sellaisista rooleista kuten Ellen Orford, Rusalka, Amelia (Giuseppe Verdin "Simon Boccanegra":ssa) ja Richard Straussin "Der Rosenkavalier":in marsalkatar.

Flemingin vanhemmat olivat lukion laulun ja musiikinopettajia, ja hän kuvaileekin äitinsä vaikutusta "klassisen näyttämöäidin" antamaksi vaikutukseksi; hänen tuli laulaa kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa, joissa jokin musiikillinen puoli tuli esiin. Vaikkakin hän inhosi mm. kuorossa laulamista, hän kuitenkin huomasi, että kuorossa tarvittava kurinalaisuus oli paljon apua hänelle ammattimaisena laulajana.

Renée Fleming on viime vuodet ollut jatkuvasti suuren kysynnän kohteena kaikissa maailman tärkeimmissä oopperataloissa, oopperan lisäksi hän laulaa lukuisan joukon erilaisia konsertteja (liedejä ym.).

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Vuodesta 1995 lähtien Renée Fleming on levyttänyt Decca levy-yhtiölle yksinoikeudella. Hän onkin viime vuosina levyttänyt hyvin ahkerasti kaikenlaista musiikkia liedeistä orkesterisäestyksellisiin lauluihin ja edelleen oopperaan. Vuonna 2000 häneltä ilmestyi aarialevy nimeltään "Renée Fleming"; Jules Massenet'n ooppera "Thaïs" jossa hänen ohellaan lauloi baritoni Thomas Hampson, kapellimestarina yves Abel; hän vieraili kahden suuren jazzmuusikon Dave Grusinin ja Lee Ritenourin levyllä "Two Worlds". Vuonna 1999 Fleming voitti ensimmäisen Grammy-palkintonsa parhaan klassisen vokaaliesityksen sarjassa levystään "The Beautiful Voice" (kokoelma suosittuja lauluja ja aarioita), hän sai tämän lisäksi myös kolme Gramophone Awards-palkintoa:
Resitaalipalkinnon levystään "I Want Magic", oopperapalkinnon Antonin Dvorakin oopperan "Rusalka" kokonaislevytyksestä, sekä vuoden parhaimman levytyksen palkinnon myös tästä samasta "Rusalka"-levytyksestä. Tämän lisäksi "Rusalka" on saanut huippupalkintoja Ranskasta, Belgiasta, Saksasta ja Espanjasta, sekä vuoden 2000 Grammy-nimityksen parhaimmaksi oopperalevytykseksi. Vuonna 1999 Decca julkaisi levyn "Strauss Heroines" joka sisältää kohtauksia Richard Straussin oopperoista "Der Rosenkavalier", "Capriccio", ja "Arabella" - nämä on levytetty yhdessä Wienin Filharmonikkojen kanssa, kapellimestarina Christoph Eschenbach. Renée Fleming teki myös G.F.Händelin "Alcina":sta live-levytyksen Pariisin Palais Garnier'ssa Érato levymerkille. Hänen
levynsä "The Beautiful Voice" sai vuonna 1998 palkinnon jonka myönsi L'Académie du Disque Lyrique. Muut hänen Decca levy-yhtiölle tekemänsä levytykset ovat saaneet useita Grammy nimityksiä myös: "Signatures" (oopperakohtauksia) yhdessä kapellimestari Sir Georg Soltin ja Lontoon Sinfoniaorkesterin kanssa, W.A.Mozartin "Don Giovanni" jossa Solti myöskin oli kapellimestarina ja orkesterin Lontoon Sinfoniaorkesteri, sekä "Visions of Love" (vuonna 1996 tehty Mozartin ooppera-aarioita sisältävä levy) yhdessä St. Luken orkesterin kanssa, kapellimestarina Sir Charles Mackerras.

Useita Renée Flemingin esityksiä on televisioitu, niin konsertteja kuin kokonaisia oopperoita - samoin tällä hetkellä on saatavilla koko aika kasvava joukko esityksiä DVD formaatissa (Giuseppe Verdi: "Otello"; André Prévin: "A Streetcar Named Desire"; W.A.Mozart: "Le Nozze di Figaro"; Antonin Dvorak: "Rusalka"; Jules Massenet: "Manon"; W.A.Mozart: "Don Giovanni"). Lisäksi hänen nimeään kantava laulajadokumentti on saatavilla DVD:nä.

Lehdistö on nimittänyt Renée Flemingin "Amerikan suosituimmaksi sopraanoksi", hänen saavutuksensa on tunnustettu ja arvostettu todella korkealle musiikkipiireissä. Associated Press nimesi hänet 1990-luvun TOP 10 laulajan joukkoon. Vuonna 1997 hän sai Musical American "Vuoden vokalisti"-nimityksen. Hänet on noteerattu myös musiikkipiirien ulkopuolella: vuonna 2001 Fleming teki cameoroolin Bruce Beresfordin Alma Mahler-elokuvassa, elokuvan nimenä on "Bride of the Wind". Rolex on valinnut Renée Flemingin kellomainoksiinsa vuonna 2001. Arvostettu 116 vuotias naistenlehti Ladies' Home Journal nimesi hänet vuonna 1999 yhdeksi sadan tärkeimmän naisen joukkoon maailmassa. Muotisuunnittelija Gian-Franco Ferré on suunnitellut Renée Flemingin esiintymisasut vuodesta 1998 lähtien. Joulukuussa 1999 kuuluisan newyorkilaisen ravintolan mestarikokki Daniel Boulud kunnioitti Renée Flemingiä suunnittelemalla "La Diva Renée"-nimisen luomuksen, ja näin myös Fleming pääsi niiden kuuluisien taiteilijoiden joukkoon, joille on omistettu jokin ruokalaji tai jälkiruoka.

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!