Wieniä ei ole rakennettu Bryn Terfeliä silmälläpitäen. Tässä hän on, wieniläisen hotellin teehuoneessa, huoneessa joka on kalustettu pienenpienillä pöydillä, ja pienillä samettipäällysteisillä jakkaroilla. Mittasuhteet ovat täysin väärät. Hän näyttää lähinnä jättiläiseltä joka vaanii omenatorttua. Hän on hyvin suuri mies, mutta on siitä huolimatta hyvin sulavaliikkeinen. Terfel on saattanut työntää numeron 13 jalkansa lenkkitossuihin mutta hän liikkuu paksun maton päällä kuin kulkisi pyörien päällä.
Terfel on Wienissä esiintyäkseen Valtionoopperan Falstaffissa, hän teki tästä roolista omansa siitä hetkestä lähtien kun astui lavalle valtaisan tekomahan kanssa vuonna 1999. Ja tämä on vain yksi suuri saavutus hänen tähtihetkien täyttämällä urallaan, ja kuitenkin hänen elämänsä alkoi hyvin vaatimattomasti nauta- ja lammasfarmilla lähellä Pantglasia Pohjois-Walesissa.
Terfel kasvoi puhumaan welshiä ensimmäisenä kielenään, luomaan lantaa lammaskarsinoista, pelaamaan rugbyä ja laulamaan, laulamaan, laulamaan. BBC:n dokumentti näyttää teini-ikäistä finninaamaa Bryniä lavalla, ja kun hän aukaisee suunsa, sieltä tulee ulos kirkas ääni kuin kappelinkello, ja tarpeeksi kaunis jotta niskakarvat nousevat pystyyn.
Hän alkoi voittamaan Eisteddfodseja (walesiläinen taidefestivaali ja -kilpailu) kun hänelle oli tullut äänenmurros, ja 11 vuotiaana hän siirtyi opiskelemaan laulua Guildhall School of Music and Drama:an Lontooseen. Suurikokoisen Brynin oli osana kurssejaan opeteltava steppausta, tätä hän inhosi yli kaiken. "Se oli kamalaa," hän sanoo. Tuskin yllättää että hän ei koskaan löytänyt steppikenkiä, jotka olisivat olleet hänelle sopivat.
Terfelille tyypillinen tapa lähestyä hankalia asioita tuntuu olevan se, ettei hän juuri millään vaivaa päätään. Hyvin nuoresta pitäen hän pyyhki jännityksen mielestään yksinkertaisesti sanomalla itselleen "En voi olla hermostunut, se vain huonontaa esitystäni, joten laulan tämän laulun niin hyvin kuin vain voin. Nautin siitä ja yleisö nauttii siitä myös."
Nykyisin vaikuttaa siltä että hän on noussut vaivattomasti sukupolvensa suurimmaksi klassiseksi laulajaksi, etenkin Iso-Britanniassa mutta todennäköisesti koko maailmassa. Hänen bassobaritoninsa on hyvin kysytty kaikkiin suurimpiin oopperataloihin, hänen levynsä myyvät miljoonia ja kuitenkin hän on hyvin harvinaislaatuinen esiintyjä jolla on täydellisen luonnollinen laulunlahja. "Ja ainahan sitä voi palata maanviljelyn pariin jos kaikki menee täysin pieleen," hän sanoo, vaikkakaan hän ei enää auta isänsä maatilalla. "Ei onnistu! Ne ajat ovat takanapäin," hän sanoo. "Mikäli isäni sanoo 'Mene puhdistamaan ulkovaja', sanon, 'puhdista itse!'."
Haastattelun hetkellä hän näyttää suorastaan säteilevän rauhallisuutta limonadia juodessaan, hän venyttelee jalkojaan, ajattelee vaimoaan Lesleytä ja kolmea poikaansa, Tomos (9), Morgan (5) ja Deio Sion (2) kotona Walesissä. Hänen poikansa ovat innostuneita musiikista samalla luonnollisella tavalla kuin hän itse aikoinaan, ja kuitenkaan Bryn ei ole millään tavalla pakottanut poikiaan musiikin pariin.
"Kaikki kolme laulavat. Heillä on todella loistava musiikkikorva ja hyvät reaktiot musiikkiin, ja nämä ovat tärkeitä asioita," hän sanoo. Viime viikolla Tomos itse päätti soittaa isälleen Wieniin ja jätti soitetun viestin puhelinvastaajaan - ensimmäiset äänet, jotka hän oli oppinut ihkaensimmäisellä trumpettitunnillaan. Kuunnellessaan viestiä vuokra-asunnossaan Bryn vain huokaili.
"Tietenkin minä itkin, olin kaukana kotoa, en nähnyt hänen tulevan kotiin ensimmäiseltä soittotunniltaan pienen trumpettinsa kanssa. Kaikissa ammateissa on plus- ja miinusmerkkisiä asioita, esiintymisvuoteni ovat nyt huomattavasti paremmin organisoituja ja minulla on enemmän aikaa olla kotona. Urani alkuaikana kuvittelin että minun pitää ottaa kaikki työtarjoukset vastaan, mutta enää en ajattele niin. Jotkut asiat vain ovat tärkeämpiä kuin työ."
Terfel oli kuuluisa siitä, että hän peruutti konserttejaan - itseasiassa hänen lisänimensä oli "Bryn the Cancel" (vapaasti suomennettuna Bryn peruuttaja) - mutta tämä johtui hänelle tehdyistä monista selkäleikkauksista ja tämän seurauksena tulleista vaikeista ajoista. Hän peruutti kuuden kuukauden työt ollakseen vaimonsa kanssa kotona kun tämä odotti heidän viimeistä lastaan. Aikaisempien synnytysten kanssa oli ollut komplikaatioita, ja Terfel ei halunnut olla poissa kotoa jälleen.
"En nähnyt kahden ensimmäisen lapseni syntymää, joten olin vakaasti päättänyt että kolmannen syntyessä olen sen näkemässä. Olin hyvin pettynyt ihmisiin jotka olivat kiinnittäneet minut eri työtehtäviin, heiltä ei riittänyt minulle sympatiaa," Terfel sanoo, vaikkakin Lontoon oopperakriitikko Rupert Christiansen väittää että he olivat lähinnä "vain turhautuneita tai ärtyneitä". Siitä huolimatta Terfel on yhä järkyttynyt. "Ihmiset eivät kyenneet ymmärtämään miksi halusin olla kotona. Joskus tämän taidemuodon parissa työskelentelevät ovat hyvin ahdasmielisiä, etenkin mikäli heillä ei ole omia lapsia. He eivät vain ymmärrä! Joten valinnoistani on tullut yhä vaistonvaraisempia, tämä tarkoittaa että valitsen työni paremmin ja minulla on enemmän aikaa olla kotona."
Sillä välin koko oopperamaailma odottaa hermostuneena mitä Terfel päättää tehdä seuraavaksi. Hänen lahjansa mahdollistaa hänen siirtymisensä vaativampiin ja vaikeampiin Wagner rooleihin, tämä siirtyminen epäilemättä tekisi hänestä yhden kaikkien aikojen suurimmista oopperalaulajista. Tällä hetkellä hän elää mukavasti Snowdonia vuorella, paikalliset henkilöt ihailevat tätä Kuningas Bryniä, eikä hänellä ole juuri nyt minkäänlaisia aikeita laajentaa itseään ja osaamistaan laajemmalle. Hänen uusi levynsä esimerkiksi, se on kokoelmalevy erilaisia suosittuja klassikoita, kuten Ave Maria, Danny Boy ja rakkausteema elokuvasta Titanic. Terfelin täyteläinen ääni on niin lumoavan täyteläinen ja sillä hän pärjää erinomaisesti tällä hetkellä, jotain omia epäilyksiä hänellä kuitenkin on. "Jos minulta olisi kysytty 'Haluatko Titanicin teeman levylle?', olisin varmaankin sanonut ei. En olisi sitä sinne laittanut vaan uskon että olisimme sen sijaan valinneet jotain muuta," hän pohdiskelee.
Viimeisin CD myy vallan hyvin, ja takaa Terfelille hyvän taloudellisen toimeentulon ja mahdollisuuden viettää enemmän aikaa ihanien poikiensa kanssa. Kotona perhe puhuu welshiä, ja hetkittäin tajuaa että englanti on edelleenkin Brynille vieras kieli.
Vapaa-ajallaan Bryn pelaa mielellään golfia ja lukee kirjoja kuten esimerkiksi David Copperfield ("hieman hankalaa luettavaa"), ja viimeisin Harry Potter ("sitä ei malta sulkea"). Ja mikäli joku joskus säveltää oopperan "Harry Potter: The Opera", hän tahtoo olla siinä ehdottomasti mukana. "Kyllä, haluan olla Hagrid, Hagrid olisi juuri oikea rooli minulle, olen syntynyt näyttelemään/laulamaan Hagridin roolin!" hän innostuu, ja teekupit kilisevät pöydällä.
Tapaamisemme jälkeen Terfel käy ostamassa itselleen voileivän ja palaa asuntoonsa ja rentoutuu. Hän ei laula tänä iltana joten on hyvin aikaa katsella urheilua televisiosta ja pestä pyykkiä.
"Rakastan pyykinpesemistä. Mielestäni se on yksi rentouttavimmista askareista! Heitän vaan kaikki pyykit koneeseen, valitsen normaali pesun ja kun ne ovat peseytyneet laitan ne kuivuriin. Ja minä silitän kaikki pyykkini. Olen varsin hyvä silittämään." On vaikeaa kuvitella sellaisia tämän hetken laulajia kuten Angela Gheorghiu pesemässä omia pyykkejään. Mutta Brynillä on erikoiset tarpeet vaatteiden suhteen, hänellä on arvokkaita vaatekappaleita joista hän tahtoo pitää itse huolta. Bryn Terfelille Met, La Scala, Wien, Pariisi ja Lontoo ovat pakollisia, ne kaikki ovat paikkoja joissa hän on todellakin pakko pitää rakasta walesiläistä rugbypaitaansa. "Walesilainen rugbypaitani on osa matkalaukkuani, se on osa minua. Se on ympäri maailmaa mukanani sillä en missään tapauksessa matkustaisi ilman sitä." Hänellä oli se päällään kun hän meni irlantilaiseen baariin Wienissä viime lokakuussa katomaan Wales-Tonga rugbyn maailmancupin ottelua siitäkin huolimatta että hänen ensi-iltansa oli vain muutaman tunnin kuluttua. "Minun oli pakko varoa etten olisi huutanut liikaa. Tosin ottelun loppupuolella aloin huutamaan, en vain pystynyt hallitsemaan itseäni," hän toteaa.
(Lähde: Sydney Morning Herald, 07.01.2004)