Alkolan talo on nyt peruskorjattu

  • Teema
  • Historia
  • vaeltaja2006
  • 10
Vuosina 2002-2011 tässä oli DTM

Alkolan talo eli Iso Roobertinkatu 28 on viime syksyn aikana tullut esiin rakennustelineiden alta. Vuonna 1938 valmistuneen talon ulkopinta on kaunista liuskekiveä. Entisen DTM:n tiloissa on nyt hyväntekeväisyysmyymälä Fida.

Gay Night Club DTM oli tässä talossa vuosina 2002-2011. Samaan aikaan kun DTM lopetti Isolla Roobertinkadulla, sitä pyörittänyt Ravintola Oy Afrodite meni konkurssiin. Nyt monet ihmettelevät, että hyväntekeväisyysmyymälä eli ”kirpputori” menestyy (?) samoissa tiloissa.

Talolla on maineikas historia. Töölöläinen-lehti kertoo, että funkkistalon on suunnitellut arkkitehti Kaarlo Borg. Se rakennettiin Oy Alkoholiliike Ab:n pääkonttoriksi. Kolmessa alimmassa kerroksessa oli ravintolatoimintaa. Alakerran kansanomaisessa ravintolassa istuttiin puupenkeillä. Yläkerrassa oli hienompi miljöö. Sodan jälkeen 50-luvulla kolmas kerros muutettiin johtajien työhuoneiksi.

1960-luvulta alkaen tiloissa oli ravintola Vanha Roberts ja alakerrassa Zillertal. Yläkertaan noustiin hienoja, leveitä kierreportaita pitkin. Päiväsaikaan siellä nautittiin lounasta rauhallisessa ympäristössä. Iltaisin tanssittiin.

Vuonna 1975 ilmestyneen kirjan ”Puhvelista punatulkkuun” mukaan talon omisti silloin Yhtyneet Ravintolat.

Nyt peruskorjauksen jälkeen julkisivu nousee selkeästi esiin. Toisen kerroksen korkeudella on kaksi kiveen veistettyä reliefiä, joissa on ihmisfiguureja. Ikkunat ovat suuria, ikkunanpuitteet tammea. Fidan valomainos on tehty samanlaisilla kirjasimilla, joilla aikoinaan oli teksti Alkola. Museoviraston kanssa on neuvoteltu neonvalotekstistä.

Ensimmäiset uudisasukkaat ovat jo muuttaneet taloon. Oliko talossa asukkaita DTM:n aikaan? Ehkä ei ollut, mutta jos oli, niin heidät on nyt karkotettu. Tämä on tyypillinen ilmiö kaikkialla suurissa kaupungeissa: talot peruskorjataan, entiset asukkaat häädetään ja uutta maksukykyistä väkeä tulee tilalle. Onko näin käynyt Alkolassa, siitä ei ole varmuutta. Talossa on 32 uutta asuntoa, vapaana vielä 14. Asuntoja markkinoidaan niille, jotka haluavat kodin kävelykadun varrelta tai jotka haluavat kakkosasunnon keskeltä kaupunkia. Neliöhinnat vaihtelevat 7 400 -12 000. Ihanteellinen paikka jollekin homo- tai lesbosinkulle, ja jos oma raha ei riitä, kannattaa puhua mammalle ja papalle, jos vaikka sieltä tulisi apua.

Nyt on alettu rakentaa yksiöitä. Tässä talossa on useita yksiöitä, pinta-alat 34-62 neliötä. Näin Töölöläinen-lehti kuvaa yhtä 50 neliön yksiötä: neljäs kerros, pylvään rytmittämä avara loft-tyyppinen tila ilmavan avokeittiösyvennyksen kera. Saunallinen kylpyhuone poikkeuksellisen iso. Esteetön. Kruununa iso sisäpihan puoleinen terassiparveke.

Uniikkia on talon keskelle lohkaistu valopiha. Sellaisiin on tutustuttu seuramatkoilla. Halvoissa huoneissa voi olla näkymä vain valopihalle, joka on synkkä kuilu, mutta ylhäällä pilkottaa valo. Sinne voi heittää pikku roskat ja tupakantumpit. Alkolassa valopiha on varmaan paremmin suunniteltu ja pidetään siistinä. Asunnoista valopihalle on vain lasitiili-ikkunoita, joista kajastuu päivänvalo.

Talossa on myös uusi, korkeatasoinen penthouse eli ullakkoasunto. Koska talolla ei ole omaa pihaa, piharakennuksen katolla on kaikkien käytössä oleva kattoterassi. Sinne saadaan viheristutuksia. Kellarissa on iso polkupyörävarasto, pesula, kuivaus, kerhotila ja sauna.

Näin muuttuu asuminen. Huonoimmassa asemassa ovat sinkut, joista harvalla on niin suuret tulot, että pystyisi asumaan kantakaupungissa tapahtumien lähellä. Mutta tämä kohde sopii hyvin Priden sateenkaarikävelyn yhdeksi kohteeksi. Saisikohan talon sisätiloihin kiertokäynnin?

10 kommenttia

Punavuoren hipsterit ovat vouhottaneet alueen centrifikaatiosta, vuokrat nousee, alue keskiluokkaistuu (vr. Berliini, Helsinki on aika wanna-be Berliini myös tässä suhteessa). Esimerkkinä on juuri lopettanut Roballa sijainnut We Got Beef, jonka perustaja Remlin kuikoilee Beeffiä Helsinginkakun suuntaam, kunhan alue hieman keskiluokkaistuu. (Siis Punavuori on liian keskiluokainen, Kallion seutu ei vielä tarpeeksi, go figure). Itselleni Punavuori on aina näyttäytynyt keskiluokkaisena, toisaalta Uudenmaankatu oli oma juttunsa 90-luvulla.

http://www.hs.fi/nyt/art-2000005010111.html

"Homoiän" (vr. koiranikä) voi päätellä muuten siitä, mikä DTM tuntuu omimmalta. Itselleni oli Annankadun DTM se oikea, viimeisimmässä osoitteessa olen käynyt kai kerran...
Ymmärtääkseni tuossa talossa oli ennen remppaa toimistoja, ei asukkaita. Ainakin kadun puolella näin.

Itsellenikin Annankadun DTM oli se oikea. Roban dtm tuntui jotenkin sieluttomalta, vaikka toki puitteet olivat mahtavammat. Mannerheimintien paikassa olen käynyt enemmän kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän, mutta kahden käden sormet taitavat riittää. Ei paikka varmaan huono ole, mutta omalla kohdallani aika ja elämäntilanne ajoivat ohitse. En minä Hercussakaan ole käynyt sen useammin - ja nekin käynnit ovat yleensä tapahtuneet sulassa sovussa dtm:ssä ja muuallakin kierrellessä; nykyinen homobaareissa käynti tarkoittaa oikeastaan oman käsityksen päivittämistä siitä, mitä missäkin tapahtuu ja kuka missäkin käy.