Punavuoren hipsterit ovat vouhottaneet alueen centrifikaatiosta, vuokrat nousee, alue keskiluokkaistuu (vr. Berliini, Helsinki on aika wanna-be Berliini myös tässä suhteessa). Esimerkkinä on juuri lopettanut Roballa sijainnut We Got Beef, jonka perustaja Remlin kuikoilee Beeffiä Helsinginkakun suuntaam, kunhan alue hieman keskiluokkaistuu. (Siis Punavuori on liian keskiluokainen, Kallion seutu ei vielä tarpeeksi, go figure). Itselleni Punavuori on aina näyttäytynyt keskiluokkaisena, toisaalta Uudenmaankatu oli oma juttunsa 90-luvulla.
"Homoiän" (vr. koiranikä) voi päätellä muuten siitä, mikä DTM tuntuu omimmalta. Itselleni oli Annankadun DTM se oikea, viimeisimmässä osoitteessa olen käynyt kai kerran...
Ymmärtääkseni tuossa talossa oli ennen remppaa toimistoja, ei asukkaita. Ainakin kadun puolella näin.
Itsellenikin Annankadun DTM oli se oikea. Roban dtm tuntui jotenkin sieluttomalta, vaikka toki puitteet olivat mahtavammat. Mannerheimintien paikassa olen käynyt enemmän kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän, mutta kahden käden sormet taitavat riittää. Ei paikka varmaan huono ole, mutta omalla kohdallani aika ja elämäntilanne ajoivat ohitse. En minä Hercussakaan ole käynyt sen useammin - ja nekin käynnit ovat yleensä tapahtuneet sulassa sovussa dtm:ssä ja muuallakin kierrellessä; nykyinen homobaareissa käynti tarkoittaa oikeastaan oman käsityksen päivittämistä siitä, mitä missäkin tapahtuu ja kuka missäkin käy.
Ennen tätä viimeisintä remonttia ei Alkolan talossa ole ollut asuntoja. Ravintolatilojen yläpuoliset kerrokset olivat toimistokäytössä eri firmoilla. Tosin viereisen talon (Big Maman talo) asukkaat valittivat jossain vaiheessa ahkerasti seinän läpi kantautuvasta bassojen jytkeestä.
DTM:hän oli eniten homo, historiansa miehekkäin tosiaankin silloin 1. sijainnissaan Annankadulla. Tuolla 2. inkarnaatiossaan Iso Roballa DTM sitten aikalailla bissistyi ja sille tielle se on jämähtänyt nykyisessä 3. inkarnaatiossaankin Manskulla. Liikaa naisia, liikaa bissiksiä, jotta siellä homokansa viihtyisi.
Herculeshan on viime syksystä lähtien ollut homoin, miehekkäin mesta ja siellä käydään myös siksi että siellä liki kaikki törmäävät juttututtuihinsa, kuka minkäkin ajan varrelta. Parhaat estradikeikat, live-esiintyjät ja clubi-illat ovat siellä. Joskin paikan sisustuksessa tanssisalin reunoille olisi voinut luoda enempikin loosheihin istumatilaa ja yläkerran baaritiski olisi ehdottomasti pitänyt laittaa tilan keskelle ja täyttää ikkunaseinä koko mitaltaan istumapaikoilla. Mutta ehkä sitten joskus tuokin petraantuu, jos remppaa tulee.
Jutun lopusta en oikein ymmärrä, mitä mieltä Priden historiakierroksessa olisi käydä Ison Roban rempatuissa sisätiloissa, sillä eihän niissä ole yhtään sen enempää enään hlbt-mielenkiintoa rempan jälkeen, kuin ei tule olemaan Herculeksenkaan 1. sijaintipaikan sisätiloissa, sinne valmistuvan hotellin remontoitavien tilojen jälkeen (vaikka sinne kuulemma jotain span tapaista hotellin oheen onkin tulossa).
Ja Annankadun 1. DTM-paikkakin on ihan uusissa puissa.
"Parhaat estradikeikat, live-esiintyjät ja clubi-illat ovat siellä."
Homobaarien mittarissa ehkä, kun ei ole varaa valita. Hercules & Helsingin homoravintolat ovat aika kaukana kuitenkin niin Helsingin klubimaailman kärjestä puhumattakaan kansainvälisesti. Homoin tosiaan, mutta ei mitenkään positiivisessa mielessä.
H20 taisi olla se "homompi mesta" aikalaisistaan, enemmän miehille tarkoitettu. Annankadulla kävi aika laajasti porukkaa.
"Liikaa naisia, liikaa bissiksiä, jotta siellä homokansa viihtyisi."
Tämän trendin aloitti Lost&Found olemalla heteroystävällinen homoravintola, sama trendi on jatkunut vieläkin. Hyvä niin, valitettavasti vaan tämä kehitys on sitten jäänyt sinne 1990-luvulle. Luulen kuitenkin että "homokansa" karttaa homobaareja sen tarjonnan takia, ei riitä että ovessa on sateenkaari. Humanille ja muille Hercun kantiksille tekisi hyvää ottaa pää pois sieltä sateekaaresta ja tutustua klubitarjontaan muualla. Ja samalla oppia mitä ovat tanssibileet ja klubi.
Toisaalta Hercun putkivalojen ja katu-uskottavuutta luovien graffitien & häppärijulisteiden seassa, kello yhden aikaan ("I can't get no sleep") kaupungin homoimmat kreisibailaajat voivat olla hieman sormi suussa UG reiveissä tai tanssimusaan erikoistuneissa klubeissa, jossa soittaa DJ omaa musaa, valot ja visuaalit luovat unohtumattoman kokonaisuuden, jota ei toisteta viikonloppu toisensa jälkeen formaattidiscossa.
Hieman paradoksaalista, että talossa on nyt Fida, jonka tausta on äärikristillinen ja jonka kehitysyhteistyötoiminnassa tasa-arvoista suhtautumista hlbtqi-ihmisiin voi epäillä. Fida on pystynyt luomaan itselleen neutraalin profiilin, jossa taustaa ja kytköksiä ei osata epäillä. Omilleen se korostaa kehitysyhteistyötoimintansa olevan "kristillisellä pohjalla",mutta osassa tiedottamisesta puhutaan vain hyväntekeväisyydestä.
Fida on Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö, joka oman kuvailunsa mukaan noudattaa kansainvälisiä humanitaarisen avunannon periaatteita. Sen lähetystyötä tukee Ulkoministeriö ja sillä on myös sopimus Euroopan komission humanitaarisen avun osaston kanssa. Varmasti näitäkin tahoja kiinnostaa, mistä epäilyt tasa-arvoisesta kohtelusta seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan kehitysyhteistyötoiminnassa tulee?
"Hieman paradoksaalista, että talossa on nyt Fida, jonka tausta on äärikristillinen ja jonka kehitysyhteistyötoiminnassa tasa-arvoista suhtautumista hlbtqi-ihmisiin voi epäillä."
Kaikkea nyt voi "epäillä", mutta ilmeisesti kirjoittajalla oli tarkoitus herättä "vain" epäilyä perustuen omiin ennakkoluuloihin? Aika epäilyttävää mielipidevaikuttamista Rannelikkeen sisällöntuottajalta toimittajanroolissa esiintyvältä. Laittaa miettimään miten muuten "meihin" yritetään vaikuttaa toimittajataholta? Mikä on näiden nimettämien Ranneliikken toimittajien oma arvopohja, jonka kautta he tuntevat tarpeelliseksi tehdä vapaaehtoistyötä toimittajina?
"Nyt monet ihmettelevät, että hyväntekeväisyysmyymälä eli ”kirpputori” menestyy (?) samoissa tiloissa."
Kyllä "kansa" tietää...?
Kehitystyö ja kristilliset arvot voi olla aika vaarallinen yhdistelmä avun tarpeessa oleville hlbtqi-ihmisille, varsinkin jos he ovat kokeneet maassaan uskontoon perustuvaa syrjintää tai väkivaltaa. Hakeutuminen "kristillisellä pohjalla" olevan järjestön avun piiriin voi olla kynnys, jos on kokenut "kristilliseltä pohjalta" tulevaa syrjintää aikaisemmin.
"...DTM lopetti Isolla Roobertinkadulla, sitä pyörittänyt Ravintola Oy Afrodite meni konkurssiin. Nyt monet ihmettelevät, että hyväntekeväisyysmyymälä eli ”kirpputori” menestyy (?) samoissa tiloissa."
En ollut sisäpiirissä enkä nähnyt tulospaikkaraportteja, mutta sellainen käsitys jäi, että konkurssi tuli kun DTM:n lisäksi avattiin K23 Kamppi-keskukseen. Paikka ei oikein tuntunut viehättävän ketään, alkuillan parille kalliille drinkille (pieni siideri tais silloin 6v sitten siellä maksaa jo yli 6 euroa!) narikkapakko tuntui vielä käsittämättömältä lisältä joten alkudrinkit juotiin muualla (ja lounge-sisustukseen ei oikein sopinut sukkulavenukseen-musiikkilinja) ja loppuillan mestaksi tanssilattia oli aivan olematon -> kukaan ei käynyt, mutta Kampin korkeat kulut juoksi.... kunnes rahat loppu. Sen pituinen se.
