Natsiaikana Saksassa vainottiin herkeämättä homomiehiä. Moni joutui Sachsenhauseniin ja Buchenwaldiin keskitysleirille. Tasan 70 vuotta sitten puna-armeija tunkeutui Berliinin pohjoispuolella olevaan Sachsenhausenin keskitysleiriin. Huhtikuun 11. päivänä 1945 oli jo vapautettu Buchenwaldin leiri.
Kun venäläiset lähestyivät Sachsenhausenia, vangit pakotettiin ns. ”kuolemanmarssille”. Lähdettiin jalkaisin kohti länttä. Jokainen tuupertunut ammuttiin. Liian heikkokuntoiset jätettiin Sachsenhausenin leirille. Heitä oli n. 3000 ja heistä n. 300 kuoli seuraavien viikkojen aikana. Vartijat pakenivat, kun vihollinen läheni.
Vapautuminen aiheutti monille myös ongelmia: mitä tulisi nyt tehdä ja mihin mennä. Homovangeille se ei ollut ongelma, koska oli vielä kotiväki ja jonkinlainen
koti, mutta juutalaisilla ei ollut mitään. Koko suku oli luultavasti tuhottu.
Keskitysleirejä alettiin perustaa natsien tultua valtaan
Ensimmäisenä perustettiin vuonna 1933 Münchenin kupeeseen Dachaun keskitysleiri. Silloin vielä ”harjoiteltiin” ihmisten internointia. Hitlerin Mein Kampf -kirjassa keskitysleirien tehtäväksi määriteltiin ”vastarintaa tekevien ja ali-ihmisten” internointi. Sodan aikana leireistä etsittiin työvoimaa sotateollisuuteen. Leiriin tuotiin aluksi fasismin vastustajia, katolisia, homoja ja juutalaisia. ZDF:n dokumentissa huhtikuussa 2015 haastateltiin Dachaun pikkukaupungin asukkaita. Milllaista on nyt, kun kaunis kotikaupunki on keskitysleirin vieressä? Ei muuta valittamista kuin valtavat turistilaumat kesäisin.
Berliinin lähelle rakennettin ensimmäinen tilapäisleiri 1934, mutta alueen varsinainen keskitysleiri Sachsenhausen valmistui vuonna 1936. Sachsenhausen oli mallileiri, koska perustamisaikaan Berliinissä olivat olympiakisat. Samaan aikaan keskitysleirien verkosto käsitti jo neljä tärkeää leiriä: Dachau (München), Sachsenhausen (Berliini), Buchenwald (Weimar) ja Mauthausen (Linz).
Alkuvaiheessa keskitysleirien vangit olivat pääasiassa saksalaisia, mutta kun sota alkoi ja eteni, saksalaisia oli enää 1/10 vangeista. Juutalaisia ja sotavankeja tuotiin muualta.
Keskitysleirin arkea
Keskitysleirien organisaatio oli moniportainen - kuin sotilasorganissaatiossa. Monien vankien kohtaloon vaikuttivat ratkaisevasti ns. kapot eli ”luottovangit”, joille natsit luovuttivat päivittäistä valtaa. Kapo päätti, kuka joutui erilaisille työkomennuksille. Ystävyyssuhteet kapoihin pelastivat monia homoja kuolemalta.
Kun tavallinen homo joutui keskitysleiriin, se oli aluksi valtava shokki ja syvä trauma. Häntä hakattiin, potkittiin. läimäyteltiin ja nimiteltiin. Leirin henkilökunta ei tiennyt leiriin tulon syytä, mutta se selvitettiin kuulustelemalla. Jotkut eloonjääneet kertoivat, että juutalaiset ja homot olivat alinta kastia. Homot ajettiin kaljuiksi myös alapäästä. Joissakin leireissä heidänt majoitettin omiin parakkeihin, jotta valvonta olisi tehokkaampaa. Tarkkaan valvottiin esim. sitä, että nukkuessa ei saanut olla alusvaatteisillaan ja kädet oli pidettävä peitteen päällä. Kerrotaan myös, että Rudolf Höss, Auschwitzin komendantti, kehitti iskulauseen ”Arbeit macht frei” ja sitä kokeiltiin homoilla. Uskottiin, että näännyttävä työnteko johti ”parantumiseen homoudesta”.
Keskitysleirit olivat SS-joukkojen valvonnassa. Jotkut SS-miehet olivat itsekin homoja ja saattoivat käyttää tilannetta hyväksi. Vankien joukosta heidän seurakseen valikoitui nuorukaisia, ns. ”Pielpeln”. Myös kapoilla oli toisinaan nuorta seuraa, ja leireillä syntyi monenlaisia ihmissuhdekiemuroita, kun taisteltiin kapojen suosiosta.
Pitkä oleskelu keskitysleirssä muutti kuitenkin elämäntilanteen. Kuten esim. iltalialainen Primo Levi kertoo, nälkä ja raaka kohtelu sammutti vangin seksuaalielämän kokonaan. Likaiset ja täitä kuhisevat vankikumppanit eivät herättäneet mitään tunteita. Naisvangeilta katosivat leireissä kuukautiset.
Kaikkein huonoimmin meni niillä vangituilla, jotka joutuivat pakkotyöhön esim. Sachsenhausenin ja Buchenwaldin kivilouhimoille. Työvälineet olivat huonoja ja työpäivät pitkiä. Keuhkot olivat täynnä kivipölyä. Homoja kuoli erityisen paljon niillä leireillä, joiden yhteydessä olivat kivilouhokset. Buchenwaldissa pelättiin pakkotyötä luolastoissa, joissa sodan lopulla valmistettiin osia V2-raketteihin.
Kuinka paljon homoja teljettiin keskitysleireille?
Tarkkaa tietoa keskitysleireille joutuneiden homojen määristä ei ole. Heitä oli natsiaikana n. 13-14 eri leirissä. Osa keskitysleirien kirjanpidosta ja henkilöluetteloista on säilynyt, osan arkistoista pakenevat ehtivät tuhota. Paikalliset kirjanpitäjän merkitsivät eri tavoin ”perverssien” henkilötietoja. Henkilökorteissa ei erikseen ollut kohtaa seksuaaliselle suuntautumiselle. Kokonaisuutena voi kuitenkin sanoa, että homojen osuus keskitysleireissä oli aika pieni verrattuna muihin tuhottaviin ihmisryhmiin. Joissakin keskitysleireissä säilyi päivittäisiä tietoja, joiden mukana homoja oli ”joitakin kymmeniä”, esim. Buchenwasldissa oli maininta päivästä, jolloin homoja oli 61 ja seuraavana päivänä 58. Dachaussa oli vuonna 1938, siis ennen sotaa, n. 150 homoa. Mathausenissa kesällä 1944 n. 60 homoa. Flossenburgin leiriltä pelastunut kertoi, että homot pantiin omaan parakkiin, ja yhdessä tuvassa oli aina 250 miestä. On arvioitu, että keskitysleirien aitojen siäpuolella kuoli natsiaikana kaikkiaan 5000-15 000 homoa.
Jälkiselvittely
Sachsenhausenin leiriä ei purettu, vaan siitä tuli useaksi vuodeksi säilytyspaikka venäläisen sotilashallinnon vastustajille.
Sachsenhausenin sotarikosoikeudenkäynnit alkoivat 1947. Sotilastuomioistuin antoi kuolemantuomioita, mutta ne mitätöitiin ja tilalle tuli pakkotyörangaistuksia. Neuvostoliitto oli poistanut kuolemanrangaistuksen.
