IS: Uskovaisia kiusataan

Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen ja uskonto olisivat toisiinsa verrattavissa olevia ominaisuuksia.

Homoseksuaalisuus on ominaisuus, jota ihminen ei itse voi valita, ja johon ihminen ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Verrattavissa oleva ominaisuus on esimerkiksi syntyperä.

Uskonto sen sijaan on täysin valittavissa. Omat uskomukset voivat muuttua, ja nykyään suuressa osassa tapauksista muuttuuvatkin heti, kun ihmisen tietomäärä lisääntyy. Lisäksi uskonnon omaaminen ja varsinkin sen perusteleminen selkeitä faktoja vastaan kertoo automaattisesti siitä, että kyseisen henkilön kyky loogiseen ja järkevään ajatteluun on rajoittunutta.

Lisäksi homoseksuaalisuudesta ei ole haittaa ympärillä oleville ihmiselle, kun taas uskonnoista monellakin tapaa on.

Kommenttia muokattu: 16.06.2012 klo 18:26

Olen ls:n kanssa hiukan eri mieltä siitä, että minä pystyn kyllä näkemään tietyn analogisen yhteyden uskon ja seksuaalisen suuntautumisen välillä. Meillä näyttäisi olevan rutkasti empiiristä näyttöä siitä, että kumpaakaan ei voi aktiivisesti tyhjästä luoda: heteromies ei pysty samanlaiseen ”aitoon” tunteeseen sen paremmin rakkaudessa kuin himossa toiseen mieheen kuin homo tai biseksuaali pystyy ja aivan vastaavalla tavalla jollei henkilöllä ole uskoa, sen luominen tyhjästä on teennäistä ja pakotettua. Niin kammottavan epätieteellistä kuin se onkin: molemmat tarvitsevat sisäsyntyisen kyvyn tai ”kipinän” jonka toteuttaminen on sitten aivan toinen juttu. Yhtymäkohta löytyy myös niistä turhissa taisteluissa joita ristiriidan edessä uskosta tai homoseksuaalisesta halusta irti pääsemiseksi on tehty. Ja kolmanneksi, kumpikaan ei sitten lopulta ole staattista vaan elää ihmisen elinkaaressa ja persoonassa. Paradoksaalisesti: se mitä ei voida pakolla ja tahdolla muuttaa voi muuttua spontaanisti. Tiedän tässä kohtaa olevani heikoilla jäillä, mutta väitän että näille väitteilleni on tukea olemassa, jos ehkä heikkoa.

Olennainen on kuitenkin juuri toteuttamisessa ja sen vapaudessa. Yleisesti konsensus lienee, että ihmisoikeudet tarkoittavat laajassa merkityksessä ihmisen lähtökohtaista ja riistämätöntä oikeutta toteutta itseään ehdottoman vapaasti niin kauan kuin hänen tekonsa (sisältäen myös äärimmilleen viedyt puheet) alkavat rajoittaa muiden oikeutta samaan. Moderni tulkinta on myös laajentamassa ihmisoikeudet maapallon kantokyvyn kannalta haitallisten toimien osalta: kellään ei ole oikeutta rajallisia resurssejamme yli oman ”kiintiönsä” tuhoamalla rajoittaa muiden – myöskään tulevien sukupolvien oikeuksia. Sen sijaan vapautta ei voida rajoittaa mielikuvituskaveri Larrylle tapahtuvan haitan vuoksi. Haitan on siis oltava objektiivisesti näytettävissä kuten lukuisista tupakkaoikeudenkäynneistäkin olemme saaneet havaita. Ja tästä nousee se merkittävä ero, jonka vuoksi Ulla Appelsinkin puhuu paskaa.

Uskomukset ovat subjektiivisia eikä mikään määrä kannattajia tee niistä hyväksyttäviä perusteita rajoittaa muiden ihmisoikeuksia. Tämä konflikti värittää paitsi tätä, myös keskusteluja eräistä islamilaisen uskon tavoista. Uskoaan jokainen on vapaa harjoittamaan, mutta yksinomaan oman henkilökohtaisen elämänsä osalta. Uskon rajoituksia ei saa ulottaa muihin ihmisiin, ei edes lapsiinsa tai puolisoonsa; heilläkin on ihmisoikeudet joita ei kasvatuksenkaan nimissä voida rajoittaa. Yhdenvertaisuus on ensimmäinen ihmisoikeus ja perusta demokratiallekin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että usko ei saa vaikuttaa demokraattisen päätöksenteon kautta tai vaihtoehtoisesti ihmisoikeuskysymykset eivät ole ollenkaan demokraattisen päätöksenteon alaisia vaan sen yläpuolella kuten nyt näyttäisi olevan. Siis edes uskovainen enemmistö ei voi parlamentaarisella päätöksellä rajoittaa ihmisoikeuksia.

Siinä missä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla on kysymys vuosisatojen mittaisesta taistelusta ihmisoikeuksista, uskovaisten kohdalla voidaan puhua oikeutetusta ruotuun pistämisestä. Here, and no further! Liian pitkään uskonnolliset normit ovat olleet ihmisoikeuksien yläpuolella ja nyt niitä ollaan asettamassa paikalleen. Sivistysvaltioon kuuluu mahdollisimman laaja sananvapaus ja toleranssi erilaisille mielipiteille. Vihapuhe sen sijaan ei kuulu sananvapauden piiriin koska se pyrkii mitätöimään yhdenvertaisuutta eli ihmisoikeuksia. Raja on häilyvä vain sen suhteen mitä voidaan pitää vihapuheena, mutta äärimmäisen terävä siinä, miten puheita käsitellään. Vihapuheille ei pidä antaa minkäänlaista sijaa julkisessa tilassa. Uskonnolliset tekstit ja opit ovat liian pitkään olleet ”vapaudut vankilasta” -kortti vihapuheen levittäjille, nyt tuo kortti ollaan oikeutetusti polttamassa. Meillä on vielä rikoslaissa jäänteenä pimeältä keskiajalta pyhän loukkaamisen kielto, josta äskettäin vielä langetettiin tuomio. Siinä missä tuomio oli vihapuheen osalta oikeutettu, se ei sitä ollut ”jumalanpilkan” osalta. Pyhä ei ole termi jolla olisi mitään sijaan lainsäädännössä. Pyhän suoja olisikin romutettava kiireimmiten sillä se on perusteeton sananvapauden eli ihmisoikeuksien rajoitus. Subjektiiviset uskomukset ja tunteet eivät ansaitse minkäänlaista lain suojaa.