Saksan valtiopäivillä nähtiin kesäkuun viimeisellä viikolla, että HLBT-oikeudet eivät ole Merkelin hallituksen painopistealueita, paremminkin mahdollisuus osoittaa näinä ankeina aikoina, että "konservatiiveja me edelleen ollaan". Valtiopäivien tuli mahdollistaa seksuaalisen identiteetin mukaanotto syrjintälainsäädäntöön. Mutta tämä ei sopinut hallituspuolueille. Saksan laki mainitsee toistaiseksi syrjintätunnusmerkkeinä rodun, sukupuolen, uskonnon ja vammaisuuden.
Toinen aihe oli virkamiesten tasa-arvoisuus. Saksassa parisuhteissa elävät virkamiehet eivät ole saaneet kaikkia samoja etuja kuin naimissa olevat. Euroopan tuomioistuin oli aiemmin todennut, että Saksassa virkamiehet olivat tässä suhteessa eriavoisessa tilanteessa jo vuodesta 2003. Hallitus kannatti taannehtivuutta kuitenkin vain vuodesta 2009. FDP antoi selityksiä, mutta pysyi linjassa.
Saksankielisen queer.de -palvelun tarkkailija huomautti, että CDU/CSU:n linjaus tapahtui samana päivänä, kun puolueet olivat tehneet välttämättömyydestä hyveen ja omaksuneet vihreiden ja vasemmiston ydinenergialinjan. Eikä niin kauan sitten konservatiivit miellyttivät vasemmistoa asevelvollisuuden lopettamisella.- CDU/CSU haluaa ilmeisesti näillä homovastaisilla toimilla profiloitua konservatiiviseksi puolueeksi, totesi tarkkailija.
Meillä Suomessa on ilmennyt, että HLBT-oikeuksien jättäminen pois hallitusohjelmasta oli ollut pääministeri Kataisen oma ratkaisu. Kokoomukselle oli tärkeää saada KD hallitukseen. Siinä samalla kokoomus tuli sitten halvannuttaneeksi hallituksen toimintamahdollisuudet HLBT-oikeuksien saralla. Joku suomalainen politiikan toimittaja oli itse asiassa saanut kokoomusvaikuttajalta lausunnonkin siihen suuntaan, että "kyllä meilläkin aika kriittisiä ollaan" näille HLBT-oikeuksille.
Maailmanmeno on ajanut konservatiivipuolueet aikaisempine ohjelmineen hankalaan tilanteeseen. Tähänastisista salpalinjoista on ollut pakko luopua. On valitettavaa, jos konservatiivisuuden osoittamiseksi palataan vanhoihin HLBT-jarrutuksiin. Jos niistä oikeastaan on koskaan luovuttukaan.
Toki on sanottava, että länsieurooppalaiset konservatiivipuolueet, jopa Britannian, ovat kaukana vaikkapa Kanadan konservatiivien aatemaailmasta HLBT-kysymyksissä. Pohjois-Amerikassa toimitaan kuitenkin aivan eri oloissa. Sinne on kyllä matkaa. Mutta Euroopan konservatiiveja arvioitakoon länsieurooppalaisen mittapuun mukaan.