Immonen tuomitsee homojen hirttämisen
Perussuomalaisten nuoren kansanedustajan Olli Immosen tähänastinen elämä oli esittelyssä HS:n NYT-liitteessä 17.6. Lehden toimittajat olivat matkustaneet Immosoen kanssa mm itähelsinkiläiseen muslimien keskukseen.
Immonen oli todennut toimittajille, että islam on "suvaitsematon, hyvin alkeellinen, vapautta rajoittava ja ihmisoikeuksia loukkaava uskonto".
Lehden mukaan "Immonen oli tiennyt kertoa", että muslimit "hirttävät homoja", "alistavat, raiskaavat ja joukkoraiskaavat naisia", "vainoavat juutalaisia" ja rakastavat Adolf Hitlerin Taisteluni-teosta.
Homojen hirttäminen esiintyi haastattelussa siis yhtenä kielteisistä islamiin kansanedustajan mukaan liittyvistä ilmiöistä.
Haastattelussa ilmeni myös, että Immonen on ateisti.
Kun siis nuori aatteensa elähdyttämä kansanedustaja selkeästi otti etäisyyttä homojen hirttämiseen, toimittajien olisi kannattanut tehdä jatkokysymyksiä aiheesta, mutta näin ei kuitenkaan ilmeisesti tapahtunut. Perussuomalaisten ryhmässä on siis joka tapauksessa aste-eroja suhtautumisessa sukupuolivähemmistöihin. Ottaen huomioon PS:n ja sen kannattajien piiristä tulleiden lausuntojen ajoittaisen lennokkuuden, homojen teloitusten (tuskin Immonen erityisesti vain hirttämistä käytännön menettelynä tarkoitti) tuomitseminen voidaan jossain nähdä odottamattomana vapaamielisyytenäkin.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Jutussa kerrottiin, kuinka Immonen oli tutustunut vaimoonsa Hommafoorumin kautta 2009. Yhdeksi kuvauspaikaksi Immonen oli valinnut Mannerheimin patsaan.
5 kommenttia
Perussuomalais-keskusteluhan on Suomessa ollut melko tavalla mustavalkoista, kuten viime vuosina käyty keskustelu tai väittely maahanmuutosta, globalisaatiosta, pakolaisuudesta, (väärästä) isänmaallisuudesta, muukalaisvihamielisyydestä, kansoista, kansallisuuksista ja monista muista vyyhteen liittyvistä aiheista on käynyt kiivaanakin. Tahallisesti tai tahattomasti asioista on vatkattu mössöä, jonka vuoksi keskustelu on käynyt mahdottomaksi.
Kun joku puhuu perinteisen kulttuurin varjelemisesta vierailta vaikutteilta, toinen iskee pöytään rasismikortin tai jopa natsikortin. Kun joku puhuu ikkunoiden aukipitämisestä maailmaan, toinen hyperventiloi siitä, että kaiken maailman ******t tulee tänne viemään meidän toimeentulon, naiset, miehet, metsät, rannat, järvet jne jne. Se siitä keskustelusta.
Tästä tulee paljon kaikenlaisia haja-ajatuksia.
En minäkään tue perussuomalaisia, etenkin "perussuomalaisuuden" edustaman menneen haikailun ja sisäänpäinkääntyneisyyden vuoksi. Sen sijaan näen globalisaatiokehityksessä sellaisia haasteita, jotka eivät mielestäni ole pelkästään olankohautuksella kuitattavia asioita.
Yksi näkökulma asiaan on halu varjella omaa tutuksi koettua ja hyväksi havaittua kulttuuria ja kieltä. Siitä minäkin tunnen huolta. Kielellä tai kulttuurilla voi katsoa olevan itseisarvon, jonka perusteella ne ovat säilyttämisen arvoisia. On tietysti ihmisiä, joiden mielestä näin ei ole. Minusta yksittäisellä kielellä ja kulttuurilla on itseisarvo.
Jos ei jollain kulttuurilla kielineen ole halua tai voimaa huolehtia olemassaolostaan, niin se lakkaa olemasta. Vähä vähältä vallitsevampi ja aggressiivisempi kulttuuri jättää alleen heikomman. Siksi minusta on täysin hyväksyttävää pitää huolta, että hyvä oma kulttuuri ja kieli pidetään vallitsevana ja niistä pidetään riittävän aggressiivisesti huolta. Siksi minusta on perusteltua pitää huolta siitä, että näillä raukoilla rajoilla elävien yleissivistykseen kuuluu riittävät taustatiedot täkäläisestä olosta ja elosta ennen ja nyt.
Omasta hyvältä tuntuvasta kiinnipitäminen ei tarkoita muiden arvottamista huonommaksi. Omasta kulttuurista ja kielestä kiinnipitäminen liittyy sen käsittämiseen, että pieni kieli ja kulttuuri pysyy elinvoimaisena vain ympäristössä, jossa se on riittävän vallitseva.
Virolaisen kielen ja kulttuurin kuolemaan johtava kehitys ehti keskeytyä yhdennellätoista hetkellä. Vieras kulttuuri oli vierasta valtaa pitävien suosiollisella avustuksella nousemassa niskan päälle. Tästä on vielä jälkensä. Vaikka oma viron kielen osaamiseni ei mahdollistakaan lennokasta keskustelua, pystyn toimittamaan viroksi asioita. En kuitenkaan ole aina tallinnalaisessa bussissa, ravintolassa tai kioskin luukulla voinut asiakaspalvelijan kanssa selvittää jotain asiaa, koska asiakaspalvelija ei puhu viroa. Minusta tilanteessa on jotain perusteellisen pielessä. Samalla tavoin jotain on pielessä, jos Helsingissä asiat eivät hoidu suomeksi (tai ruotsiksi, joka on alkukieli täällä).
Saamelainen kulttuuri ja kieli sen sijaan on uhan alla sekä pohjoismaissa että erityisesti Venäjän puolella. Vähien ihmisten varassa oleva, laajaan liikkumiseen perustuva elämäntapa on hauras, jos väliin tunkee vieras kieli ja kulttuuri. Saamelainen elämäntapa kesti vuosituhansia, kun sen kyljessä ja seassa ei ollut vieraita elämäntapoja. Pohjoismaissa pitää tehdä aktiivisesti enemmän sellaista, joka turvaa saamelaiskulttuurin elinvoimaa. Me olemme nähneet esimerkiksi marien kohtalon. Ne suomalais-ugrilaiset kansat, joilla ei ole tukenaan omaa valtiota, sulautuvat niskan päällä olevaan kansaan muutamassa sukupolvessa.
Mitä taas tulee Perussuomalaisten homonäkemyksiin, niin eivät ne ole laajassa mitassa välttämättä täysin "homovihamielisiä". Se on varmaa, että puolueen piirissä ei ole suurta tahtoa parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudellista tai yhteiskunnallista asemaa nykyisestä, etenkin koska eivät näe näiden ryhmien olossa olevan puutteita. Toki eräät puolueen vaikuttajat ovat tölvineet homoja, mutta pistän sen enemmän ymmärtämättömyyden ja tietämättömyyden piikkiin.
Minusta kaiken keskustelun lähtökohta on se, että hyväksytään tosiasiat. Tosiasioita: Poliittisella kartallamme on ryhmä nimeltä Perussuomalaiset. On tulevaisuutta pelkääviä ihmisiä. On ihmisiä jotka kokevat perussuomalaiset tahoksi, joka säilyttää nykyisyyttä tai palauttaisi menneen onnelan. Olivat käsitykset katteettomia tai eivät, niin näin nyt vaan on ja sen kanssa elettävä.
Esimerkki demokraattisessa maassa lainsäännöllä toteutetusta kielensuojelusta ovat Quebecin kielilait. Niissä on menty kyllä aika pitkälle yksityiskohtiin, esim kouluissa ei saa olla edes tilapäisesti englanninkielisellä näppäimistöllä varustettuja lappareita. Toisin kuin suomenruotsalaiset, monet QC:n ranskalaiset edellyttävät keskustelua ranskaksi. Suomessa ruotsista on tullut valitettavasti sisäpiirin kieli ja yhteydet suomenkielisiin hoidetaan suomeksi, vaikka meteliä ruotsinkielisten palvelujen puuttumisesta pidetäänkin. Tilanne on jostain 70-luvulta oleellisesti muuttunut.
Perussuomalaisten puheiden seurauksena poliittisen korrektiuden sisältö on Suomessa muuttunut. Puolueen puheenjohtaja on liputtanut roomalaiskatolisen kirkon yhteiskuntanäkemyksien puolesta. Unkarin ja Puolan ilmiöt voivat Suomessa yleistyä. Räsäsen sisäministeriys voi myös vaikuttaa siihen suuntaan.
