Piispat eivät halua tarkastella homoparien vihkimiskysymystä kirkon omien päätösten valossa

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren
Turun tuomiokirkko

Kirkon avioliittokeskustelua seuratessa hämmentää, miksi piispat eivät tarkastele kirkollista vihkimistä siitä näkökulmasta, että kirkko ei itse ole tehnyt päätöstä rajata kirkollista vihkimistä toisin kuin voimassa olevassa lainsäädännössä.

Tai ei ehkä hämmennä kuitenkaan, sillä tällainen tarkastelu pakottaisi piispat julkisesti asettumaan silmätysten tosiasioiden kanssa.

Keskiviikon uutistietojen mukaan Turun hiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala pitää joidenkin pappien valmiutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja anarkistisena tilanteena. Hän perustelee Radio Dein Piispan kyselytunnilla näkemystään sillä, että asiasta ei ole kirkon päätöstä. Hän katsoo, että vallitsevan käytännön muutos pitää tehdä yhdessä. Sinänsä Kalliala katsoo, että samaa sukupuolta voitaisiin vihkiä kirkossa avioliittoon.

Torstain uutistietojen mukaan yksityishenkilö on tehnyt kaikkiin yhdeksään tuomiokapituliin kantelu niistä 41 papista, jotka ovat julkisesti ilmoittaneet olevansa valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Kantelun mukaan papit toimivat vastoin piispainkokouksen linjausta ja pappisvihkimyksensä sitoumuksia.

Evankelis-Luterilaisella kirkolla voi olla vallitsevana käytäntönä vihkiä vain eri sukupuolta olevia avioliittoon. Vallitseva käytäntö näkyy käytännössä siten, että käytössä olevassa vihkikaavassa huomioidaan vain mahdollisuus miehen ja naisen avioitumisesta. Kirkon vallitseviin käytäntöihin kuuluu yhtäläisesti noudattaa Suomen lainsäädäntöä, jonka osa kirkkolakikin on. Laista ei ole johdettavissa sukupuolirajausta, toisin kuin kirkkojärjestyksen vaatimus rippikoulun käymisestä ja kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsenyydestä.

Kirkkojärjestyksen mukaan kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla, ja vihkimisen toimittaa pappi. Kirkkokäsikirjasta puuttuva samaa sukupuolta olevien parien huomioiminen ei ole kanta, se on puute.

Kirkolla oli runsas kaksi vuotta aikaa tehdä asiasta päätös. Avioliittolain samaa sukupuolta olevien avioliitot sallinut uudistus hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2014 ja laki astui voimaan maaliskuussa 2017. Ja olihan aikaa sitäkin ennen; avioliittolain uudistuksesta käytiin keskustelua pitkään.

Jostain syystä kirkossa ei kuitenkaan ole tehty asiassa päätöstä.

Jotta asialle saadaan piste, on kirkkolliskokouksen pystyttävä tekemään päätös siitä, miten lakipykälissä ja niistä johdettavissa säännöissä suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen.

Tuota päätöstä ei voida tehdä muualla kuin kirkolliskokouksessa.

Samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen sopivan vihkikaavan laatiminen on lopulta aika yksinkertainen työ. Hyvä kompromissi olisi se, että yksittäistä pappia ei voi velvoittaa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, mutta yksittäisten seurakuntien on järjestettävä vihkiminen.

Kompromissi ratkaisee ongelman riittävässä mitassa, eikä ole ristiriidassa kirkkolainkin yläpuolella olevan hengeltään yhdenvertaisuuden edistämistä painottavan perustuslain kanssa - toisin kuin sukupuolirajauksen lisääminen kirkon sääntöihin, nyt tasa-arvoisen avioliittolain jo voimassa ollessa.

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta