Avioliittolain uudistus astuu voimaan keskiviikkona. Sen jälkeen Suomessa sallitaan myös samaa sukupuolta olevien avioliitot. Avioliittolain uudistus ei kuitenkaan edellytä vihkimisoikeuden omaavilta uskonnollisilta yhteisöiltä vihkimiskäytäntöjensä muuttamista.
Avioliittolain uudistumisen alla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat painottaneet, että samaa sukupuolta olevien kirkollinen avioliittoon vihkiminen on kirkon ohjeiden vastaista toimintaa. Varmaa kuitenkin on, että joukko pappeja kuitenkin vihkii - ja papin suorittama vihkiminen on juridisesti pätevä.
Selvä on, että piispat pelkäävät joukkoeroamisia kirkosta - siis kirkon toiminnan rahoittajien pakoa.
Mikäli piispain kaarti ei olisi nyt äänekkäästi asettunut vastustamaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä, olisi keskiviikkona kirkon ovista ja ikkunoista vääntäytynyt ulos konservatiivisempaa jäsenistöä.
Nyt joukkoeroamisilta saatetaan välttyä - toistaiseksi.
Sillä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat pitkämielisiä. Mutta pitkämielisyys ei loputtomiin kanna, jos ristiriitaa edelleen yritetään hyssytellä olemattomiin. Jos keskustelu tyrehtyy ja asia jää vellomaan pitkäksi aikaa, katoaa kirkollista vihkimistä toivovilta syy pysytellä kirkon jäsenenä, ja siinä sivussa lähtee näiden läheisiäkin.
Epäselväksi tilanteen tekee se, ettei ole olemassa suoranaisesti laista johdettavaa säännöstä samaa sukupuolta olevien vihkimisen sen paremmin kieltämisestä kuin sallimisestakaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Vihkikaava on olemassa vain eri sukupuolta oleville pareille ja piispojen kannan mukaan vihkiä voi vain eri sukupuolta olevia pareja. Mutta mitään, mihin suoranaisesti juridisesti vedota, ei ole. Ehkä asiaa päästään vielä koettelemaan oikeudessakin? Ja leivättömän pöydän ääressä tulkitaan Raamatun kohtia ja väännetään teologiaa.
Kirkolliskokouksessa ei ole enemmistöä sen paremmin erityisesti kieltää kuin salliakaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Siellä ollaan pattitilanteessa. Avioliittolain uudistuksen voimaantuloon varautumisessa olisi jo ollut aikaa yli kaksi vuotta tehdä peliliikkeitä johonkin suuntaan.
Jonkinlainen kompromissi olisi kaikkien edun mukaista: seurakuntaan kuuluville pareille oikeus kirkolliseen vihkimiseen ja yksittäiselle papille oikeus vihkiminen, vaan ei velvollisuutta. Asia on puhuttava pahki kirkon sisällä - ja kirkon tulevaisuuden omaksi eduksi jahkailematta.
Nykytilanteessa samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät papit oletettavasti saavat ainakin jonkinlaista kyytiä. Onko se sitten nuhtelua vai jotain tiukempaa, jää nähtäväksi. Konkreettisia sanktioita saatetaan käsitellä oikeudessakin asti. Kirkolla on pitkä perinne vääräoppisten rankaisemisessa. Monissa vanhoissa kirkoissa on historiallisena muistona säästetty jalkapuu. Saavatko ne pian uusiokäyttöä?