ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Yhteiskunta & politiikka > Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta tieteellisesti Butlerin mukaan

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Olli Stålström Vastaa1 / 12 
20.03.2009, 08:36
Viestiä on muokattu
Tuntuu turhauttavalta, että mielenkiintoiset ja tärkeät teemat hajoavat eri keskustelupätkiin. Yritän siksi keskittää hyvät jutut jotka alkoivat ketjusta "Escape-lehti kertoo Suomen lesboista". Ehdotan, että yritämme pitää tämän teeman yhdessä ketjussa ja lisäksi pitäydymme asiallisessa keskustelussa.

---------
Olli S:

Judith Butler on tunnettu siitä, että hän verhoaa sinänsä fiksuja ajatuksiaan monimutkaiseen ja epäselvään tieteelliseen kapulakieleen. Tosin hän on itsekin tietoinen tästä ongelmastaan ja on todennut kirjoittavansa "kidutettua kieltä ("tortured prose"). Ainakin hänellä on itsekritiikkiä, mikä on lupaava seikka.

Olen tottunut vääntämään auki mm. Judith Butlerin ja Michel Foucault'n kiduttavaa kieltä ollessani sosiologian opena Kuopion yliopistossa. Näitä pidetään ns. queer-teorian ajattelijoina. Yritän tehdä sen mahdollisimman selväkielisesti seuraavassa suomeksi (ja savoksi).

Butlerin uraauurtava kiteytys on se, että biologinen sukupuoli (sex), sosiaalinen sukupuoli (gender) ja seksuaalisuus (sexuality) ovat ovat toisistaan täysin riippumattomia ilmiöitä, joilla ei ole mitään välttämätöntä sisäistä riippuvuutta. Siten siitä, että joku on esim. mies ei minkään sisäisen logiikan kautta välttämättä seuraa mitään persoonallisuuden ominaisuuksia. Ne ovat ympäristön ja kulttuurin tuottamia. Biologiselta ulkoasultaan miehillä voi olla laaja kirjo käyttäytymisen ja persoonallisuuden piirteitä karskin junttimaisesta herkkään taiteellisen kukkakeppiin. Sama koskee seksuaalista suuntautumista, jossa ei vallitse mitään sisäistä pakottavaa sääntöä sukupuolen, sukupuoliroolin ja seksuaalisen suuntautumisen välillä.

Judith Butler haastaa myös sukupuolen käsitteen ja osoittaa erilaisin esimerkein, ettei sekään ole yksinketainen joko-tai -asia. Hän käyttää esimerkkinään Herculine Barbin -nimistä henkilöä, joka tuli aikoinaan tunnetuksi siitä, että hänellä oli sekä naisen että miehen genitaalit. Butler puhuu sukupuolen esittämisestä, performanssista.

Jacques Lacan oli ranskalainen psykoanalyytikko, joka aikoinaan haastoi Freudin fallosentrisen (savoksi kikkelikeskisen) teorian, jonka mukaan naisten alempi asema johtuisi siitä, että he kokevat olevansa biologisesti puutteellisia, koska heiltä puuttuu kalu, ja siksi kokevat peniskateutta. Freudin yksinkertaistavaa biologisoivaa tulkintaa vastaan nousi myös psykoanalyysin sisältä vastalauseita, jonka mukaan Freud olisi "ikuistanut" historiallisen kehityksen biologiaan. Häntä nousi kritikoimaan kokonainen naispsykoanalyytikkojen sukupolvi, jotka vähitellen saivat ihmisten silmät avautumaan Freudin biologisesta harhasta.

Ranskalainen miesanalyytikko Lacan oli yksi nistä, jotka myös osoittivat, ettei naisen asemassa ole niinkään kysymys biologiasta kuin historiallisesta ja sosiaalisesta asemasta. Lacanin vaikutuksesta ranskalaisesta psykoanalyysin suuntauksesa tuli paljon edistyksellisempi kuin Freudin amerikkalaistuneesta kylmän sodan psykoanalyysistä. Lacanin ongelma oli kuitenkin, että hän oli heteroseksistinen eli oletti normaalin seksuaalisuuden olevan heteroseksuaalisuutta.

Judith Butler on tavallaan yhteenveto vanhaa seksististä ja heteroseksististä psykoanalyysia koskevasta kritiikistä. Butlerin ajatus on todella vapauttava, niin biologian kuin sukupuolen ja roolien vankeudesta. Ikävää vain, että kaikki nämä mainitsemani kirjoittajat ovat oman akateemisen kapulakielensä vankeja tieteellisissä norsunluutorneissaan.

Oma roolini tuotannossani on ollut pitkälti näiden kielellä keikaroivien akateemisten teoreetikoiden ajatusten esittäminen arkisuomeksi.

Sanoma on vapauttava. Kieliasu on kamala. Mutta sen takia ei pidä torjua sitä, mikä niissä on hyvää.

--
Siihen vastasi Pora-liike:

Olli Stålström kirjoitti: "
Butlerin uraauurtava kiteytys on se, että biologinen sukupuoli (sex), sosiaalinen sukupuoli (gender) ja seksuaalisuus (sexuality) ovat ovat toisistaan täysin riippumattomia ilmiöitä, joilla ei ole mitään välttämätöntä sisäistä riippuvuutta. Siten siitä, että joku on esim. mies ei minkään sisäisen logiikan kautta välttämättä seuraa mitään persoonallisuuden ominaisuuksia. Ne ovat ympäristön ja kulttuurin tuottamia."

Olen enemmän seranolainen. Serano myöntää, että ympäristö ja kulttuuri tuottavat sukupuolelle sisällön, mutta että ihmisillä on yleensä sisäsyntyinen "lahjakkuus" ominaisuuksiin, joita pidetään sukupuolittuneina. Niinpä naispuolisissa keskimäärin ilmenee halua kaunistautumiseen, mikään kulttuurinen pakko ei ole synnyttänyt halua siihen. Miespuolisissa ilmenee kiinnostusta teknisten vempaimien ymmärtämiseen. Ei mikään ulkoinen pakko aja nuorta miestä puuhastelemaan tuntikaudet mopon kanssa.

"Butler puhuu sukupuolen esittämisestä, performanssista."

Tässä on se ongelma, hän kovasti yksinkertaistaa asiaa.

"Kuten toisaalla olen ilmoittanut, olen myöntänyt sulle, Poraliike, Judith Butler -palkintona hänen kirjansa Hankala sukupuoli. Ilmoita aika ja paikka johon voin tulla luovuttamaan sulle teoksen."

Pistänpä korvan taakse, kiitoksia! Pitäisiköhän minun lainata sinulle Seranoa? Puhun siis Seranon kirjasta "Whipping Girl".
Ylös
Olli Stålström Vastaa2 / 12 
20.03.2009, 09:10
Viestiä on muokattu
Pora-liike kirjoitti:

"... ihmisillä on yleensä sisäsyntyinen "lahjakkuus" ominaisuuksiin, joita pidetään sukupuolittuneina. Niinpä naispuolisissa keskimäärin ilmenee halua kaunistautumiseen, mikään kulttuurinen pakko ei ole synnyttänyt halua siihen. Miespuolisissa ilmenee kiinnostusta teknisten vempaimien ymmärtämiseen. Ei mikään ulkoinen pakko aja nuorta miestä puuhastelemaan tuntikaudet mopon kanssa...".

Tähän minulla on sisäinen pakko kriittisenä yhteiskuntatieteilijänä esittää tiukkoja varaumia ja kysymyksiä. Ihmettelen kannanottoasi 'sisäsyntyisiin' sukupuolittuneisiin ominaisuuksiin. Mistä tiedät, että naisilla on sukupuolelleen tyypillinen tarve kaunistautua ja miehillä sisäsyntyinen tarve puuhata mopon kanssa? Minua hämmästyttää, että Sinä joka olet profiloitunut täällä kriittisenä, jopa anarkistisena filosofina, näytät kritiikittömästi kannattavan äärikonservatiivisten psykoanalyytikkojen ja teologien olettamuksia 'sisäsyntyisistä' sukupuoliominaisuuksista.

Eikö tuo tule hyvin lähelle konservatiivisten psykofasistien kuvitelmia, että "Luonto on luonut naiset passiivisiksi" (Asser Stenbäck), tai "nuoret pojat harjoittelevat jo pieninä sisääntyöntämistä vaistomaisesti ja vietinomaisesti" (Lars-Olof Schalin), tai eheytyspsykoanalyytikko Radon kuvitelmaa, että "seksuaalinen mielihyvä on Luonnon massiivinen palkinto siittämisestä"?

Voitko täsmentää mistä nuo sisäsyntyisyysolettamukset tulevat? Kuinka hyvin tunnet Fordin ja Beachin historialis-antropologisia tutkimuksia sukupuoliroolien moninaisuudesta muissa kulttuureissa ja jopa muissa eläinlajeissa? Miten pystyt erittelemään sisäsyntyisen biologisen "vietin" tai "vaiston" sen vaikutuksesta, että ihmislapset joutuvat voimakkaan ja jatkuvan sukupuolittavan kasvatuksen kohteeksi jo ensimmäisestä elinpäivästään?

En suinkaan väitä tuntevani "Luonnon tarkoituksia" itsekään, sosiologina teen vain sokraattisia kysymyksiä.

Siinä olen samaa mieltä, että Butlerin ajatukset seksuaalisuuden ja gender-roolin irroittamisesta biologisesta perustasta tuntuu uudelta ja oudolta, koska se kyseenalaistaa kaikki vanhat "totuudet" sukupuolisuudesta. Silti haluan kyseenalaistaa kaikkia itsestäänselvyyksiä.

On totta, että suomalaisessa kulttuurissa, ainakin perinteisesti, miehisyys on liitetty koneista ja laitteista pitämiseen. Esimerkiksi minä uskoin varhaisteini-ikäisenä, aavistaessani tykkäväni pojista, että koneiden ja laitteiden kanssa askastelu tekee pojasta normaalin miehen. Aloin kiinnostua teknisistä laitteista ja ahmin tekniikkaa koskevia kirjoja. Se tehosi vain puoliksi, minusta kasvoi miehistä pitävä diplomi-insinööri. Huomattuani, että olin joutunut suuren kusetuksen kohteeksi, vaihdoin kriittiseen yhteiskuntatieteeseen.

Tekisitkö suppean yhteenvedon sitä, miten mainitsemasi Serano perustelee teorioitaan sukupuoliroolien ja -identiteettien "sisäsyntyisyydestä"?

Osaatko erottaa tavanomaisen/totunnaisen sisäsyntyisestä/geneettisestä?
Ylös
Pora-liike Vastaa3 / 12 
20.03.2009, 11:33
Viestiä on muokattu
Olli Stålström kirjoitti: "
Mistä tiedät, että naisilla on sukupuolelleen tyypillinen tarve kaunistautua ja miehillä sisäsyntyinen tarve puuhata mopon kanssa? Minua hämmästyttää, että Sinä joka olet profiloitunut täällä kriittisenä, jopa anarkistisena filosofina, näytät kritiikittömästi kannattavan äärikonservatiivisten psykoanalyytikkojen ja teologien olettamuksia 'sisäsyntyisistä' sukupuoliominaisuuksista. "

Puhuin vain että tuollaisia ominaisuuksia esiintyy toisessa sukupuolessa keskimäärin enemmän kuin toisessa.
Serano: "While aspects of both femininity and masculinity are often somewhat contrived, I think that as feminists we tend to overlook the ways in which many of us are drawn toward certain gender expressions rather than others, even when they contradict our socialization. The fact that there are young feminine boy and masculine girl children suggests that gender expression often precedes or supercedes gender norms. That’s why I think that instead of constantly critiquing femininity, we should recognize that it exists on its own and can offer its own rewards to those who naturally gravitate to it, whether female or male. We need to recognize that anyone who assumes that femininity is inherently weak, passive, and only exists to appease men is merely promoting a male-centric view of femininity."

"Eikö tuo tule hyvin lähelle konservatiivisten psykofasistien kuvitelmia, että "Luonto on luonut naiset passiivisiksi" (Aser Stenbäck), tai "nuoret pojat harjoittelevat jo pieninä sisääntyöntämistä vaistomaisesti ja vietinomaisesti" (Lars-Olof Schalin), tai eheytyspsykoanalyytikko Radon kuvitelmaa, että "seksuaalinen mielihyvä on Luonnon massiivinen palkinto siittämisestä"?"

Ei, nämä ovat edellisestä seuraava aiheeton ja liiallinen yksinkertaistus. Ihan yhtä hyvin voitaisiin puhua pituudesta sukupuoliominaisuutena. Yleensä pojat ovat pitempiä kuin tytöt, mutta kun on pitkiä tyttöjä ja lyhyitä poikia niin kenenkään mieleen ei tule jakaa sukupuolia pituuden mukaan (paitsi valitettavasti intersukupuolisia leikkelevien kirurgien). Sama selkeys ei ulotu henkisiin ominaisuuksiin.

Seranolla on nimikin tälle: "oppositional sexism
Sexism that is rooted in the presumption that female and male are rigid, mutually exclusive, “opposite” sexes, each possessing a unique and non-overlapping set of attributes, aptitudes, abilities, and desires. It targets those who do not conform to oppositional gender norms. A number of previously described categories of sexism (e.g., transphobia, homophobia and cissexism) fall under the umbrella of oppositional sexism."


"Voitko täsmentää mistä nuo sisäsyntyisyysolettamukset tulevat? "

Serano, Whipping Girl, sivut 98-100. Hän ottaa esimerkiksi transihmiset, jotka jo nuoresta iästä lähtien omaksuvat sukupuolittuneita käyttäytymistapoja joihin ei suinkaan kannusteta, vaan pikemminkin rangaistaan.

"Kuinka hyvin tunnet Fordin ja Beachin historialis-antropologisia tutkimuksia sukupuoliroolien moninaisuudesta muissa kulttuureissa ja jopa muissa eläinlajeissa? Miten pystyt erittelemään sisäsyntyisen biologisen "vietin" tai "vaiston" sen vaikutuksesta, että ihmislapset joutuvat voimakkaan ja jatkuvan sukupuolittavan kasvatuksen kohteeksi jo ensimmäisestä elinpäivästään? "

Kuten edellä sanoin, transihmiset kamppailevat jatkuvasti omaa sukupuolittavaa kasvatustaan vastaan rangaistuksenkin uhalla ja lisäksi lapset sukupuolittuvat neutraalissakin ympäristössä. Vietti voi olla sisäsyntyinen, mutta ei suinkaan aina vastata sitä ruumista missä se ilmenee.

"miehisyys on liitetty koneista ja laitteista pitämiseen. Esimerkiksi minä uskoin varhaisteini-ikäisenä, aavistaessani tykkäväni pojista, että koneiden ja laitteiden kanssa askastelu tekee pojasta normaalin miehen. Aloin kiinnostua teknisistä laitteista ja ahmin tekniikkaa koskevia kirjoja. Se tehosi vain puoliksi, minusta kasvoi miehistä pitävä diplomi-insinööri. "

Käsittääkseni tuohon tarvitaan avaruudellista hahmottamista, mitä esiintyy keskimäärin miespuolisilla ihmsiillä enemmän kuin naispuolisilla. Tuskin se on kohtalo kuitenkaan, minä uskon, että oppisin vaihtamaan polkupyörän renkaan jos minä yrittäisin sitä esimerkiksi 200 kertaa.
Minä olen selkeä tippaleipäaivo ja olin ihan väärässä paikassa tietojenkäsittelyopin laitoksella. Lopulta olen ajautunut hoitamaan ihmisiä. Sitten jouduin älykkyystestiin, jossa yllätyksekseni todettiin että minä olen matemaattisesti keskitasoista lahjakkaampi. En olisi ikinä arvannut, että minun lahjakkuuteni on nimenomaan matemaattista.

"Tekisitkö suppean yhteenvedon sitä, miten mainitsemasi Serano perustelee teorioitaan sukupuoliroolien ja -identiteettien "sisäsyntyisyydestä"?"

Olen yrittänyt sanoa sen lyhyesti ja jos en ole onnistunut, niin meidän pitää vaihtaa kirjoja jossain välissä. Suositeltavaa se on, vaikka olisin onnistunutkin perustelemaan.

"Osaatko erottaa tavanomaisen/totunnaisen sisäsyntyisestä/geneettisestä?"

Objektiivisuus on perin vaikea taito. Seranon teoria kuulostaa kuitenkin kaikkein järkevimmältä.
Ylös
martin Vastaa4 / 12 
20.03.2009, 21:37 Sosiaalisissa konstruktioissa tulemme loputtomasti referoiduiksi johonkin "välillä" olevaan sekä ainoastaan määritellyiksi "osana" jostakin.
Butlerin tekemä analyysi ja määrittely on omiaan keskustelun aiheeksi. Jos minä ilmaisen olevani homoseksuaalinen (mahdollisia lisämääritteitä) naiseksi itseni kokeva mies, niin vahvistan tällä näitä kategorioita ja niiden määrittelyä. Mitä nämä kategoriat ovat ja mitä ne tarkoittavat? Missä mielessä olen homo? Mitä on 'nainen' sosiaalisessa mielessä? Entä biologinen mies? Vastaukset vahvistavat kategorioita ja määrittelyjä. Myös näistä käsin määrittyy sitten esimerkiksi se, mikä on stereotypia ja kuinka lähellä/kaukana sitä voi olla.
Orjuus määritelmien alla on varsinaisesti yksilöllinen seikka (ongelma?). Määritelmät ja kategoriat ovat apuvälineitä, ei muuta.
Ylös
Pora-liike Vastaa5 / 12 
21.03.2009, 06:20 martin kirjoitti: 20.03.2009, 21:37 Mitä on 'nainen' sosiaalisessa mielessä? Entä biologinen mies? Vastaukset vahvistavat kategorioita ja määrittelyjä. "

Serano kirjoittaa, että iihmisellä on pohjimmainen tuntemus omasta sukupuolestaan, "subconscious sex". ( Subconscious sex as described in Whipping Girl is the mental understanding of what one’s sex is regardless of what sex the physical body is.)
"Biologinen" taas on vaarallinen käsite, usein näiden ihmisten "biologiaan" ei kuulu aivot eikä BSTc lainkaan.

On turhaa lähteä mystifioimaan selkeää asiaa.
Ylös
Olli Stålström Vastaa6 / 12 
21.03.2009, 10:59
Viestiä on muokattu
Kiitos, Pora-liike.

Mielenkiintoinen filosofi tuo Serano. Tilasin kirjan kirjastosta. En tiedä onko Seranon ja Butlerin välillä mitään ylittämätöntä vastakkainasettelua. Molemmat haastavat perinteiset sukupuolen ja seksuaalisuuden kategoriat. Molemmat tunnustavat biologisesta ulkoasusta riippumattoman sukupuolen ydinkokemuksen - trans- ja intersukupuolisten henkilöiden maailmassa hyvin tärkeän asian. Minusta on tärkeään rikkoa luutuneet stereotypiat ja jähmettyneet ajatusrakennelmat. Ystäväkseni kääntynyt alkuvaiheen vastustajani Martti Lindqvist puhui viisaasti "määrittelijän vallasta". Yksi keino hankkia valtaa muiden ihmisten yli on hankkiutua asemaan, josta pääsee määrittelemään normaalin, hyvän ja oikean käsitteitä. Tällaisesta valtataistelusta on esimerkkejä mm. psykiatriassa ja muussa ammattiauttamisessa, jossa voidaan käyttää määritelmiä myös ihmisten alistamiseen ja sitomiseen (tästä on mielestäniollut merkkejä nähtävissä myös Ranneliikkeen keskustelupalstoilla.

Martin nosti esiin kysymyksen sukupuolen määrittelystä. Minulla on antaa konkreettinen esimerkki henkisten ominaisuuksien sukupuolittavan määrittelemisen ongelmista. Kokeilin äskettäin Yhteysliikkeen sihteerin Katrina Lumikallion kanssa Transtukipisteen sukupuolitestiä. Se määritteli Katrinan neutriksi tai mieheksi ja minut naiseksi. Emme tästä kuitenkaan suutu, vaan teemme kielellisen analyysin.

Näiden testien pohjalla on psykologi Sandra Bemin parikymmentä vuotta sitten esittämä ajatus, että ihmisiä ei voi jakaa jyrkästi kahteen luokkaan sosiaalisen sukupuolen perusteella. Bemin mukaan on tarkempaa luokitella ihmisten persoonallisuuden piirteet kolmelle rinnakkaiselle asteikolle: F, M, ja N. Bem sisällytti
F (feminine)-asteikolle perinteisesti naisten ominaisuuksiksi määriteltyjä ominaisuuksia, kuten kyky tunneilmaisuun, empariakyvyt ja M-astekolle perinteisesti miesten ominaisuuksia kuten aktiivisuutta ja johtamiskykyä.

Tämä oli aikanaan edistysaskel ja auttoi ymmärtämään eriytyneemmin sosiaalisen sukupuolen moninaisuutta. Kuten Poraliike ylempänä varoittaa, olisi kuitenkin harhaista kuvitella, että kaikki miehet tai kaikki naiset olisivat keskenään samanlaisia. Vaikka tilastollisia eroja on yleisellä tasolla, tulosten hajonta sukupuolten sisällä on vähintään yhtä suurta kuin sukupuolten välillä. Vaikka empatiakyvyt saattavat tilastollisesti olla suuremmat naisten ryhmässä, se ei merkitse että _jokainen_ nainen olisi lähimmäisestä huolehtiva tai että mies, joka on oppinut pitämään heikkojen ja sorrettujen puolta, voitaisiin
määritellä naiseksi. En tiedä pitäisikö Transtukipisteen testin olla vakavasti otettava tieteellinen mittari vai näitä pinnallisia huuhaa-testejä, joita FB on täynnä. Joka tapauksessa ehdotan, että Transtukipiste ottaa testinsä tarkempaan kriittisen pohdintaan.

Toisena esimerkkinä sukupuolen moninaisuudesta kerron ennakkotietoja henkilöhistorioista, joita olen litteroimassa Sateenkaarikansan hyvä hoito- teokseen. Olen haastatellut useita trans- ja intersukupuolisia ihmisiä, joista osa on saanut hyvää hoitoa ja osa syrjintää osakseen. Pahimmillaan trans- tai intersukupuolisten ihmisten kohtelu saattaa olla julmaa kidutusta, sekä fyysisesti että määritelmällisesti.

Mutta jos t/i-ihmiseen suhtaudutaan hänen ihmisarvoaan kunnoittaen ja hänen oma näkemyksensä otetaan vakavasti ja tosissaan, voidaan päästä onnelliseen ratkaisuun. Olen juuri litteroimassa haastattelua, joka havainnollistaa sukupuolen moninaisuutta ja sitä miten muovailtavissa se on. Näistä kerrotaan tarkemmin Sateenkaarikansan hyvä hoito -kirjassa, mutta anonyymin yhteenvedon voi tehdä tässä.

Yksi kirjaan tulevista tapauskertomuksista koskee parikymppistä nuorta miestä, jolla oli syntyessään naisten genitaalit ja joka kasvoi tyttönä, mutta ei kokenut naisen sukupuolta syvimmäksi olemuksekseen, vaan kokee olevansa mies. Hän on nyt korjannut sukupuolensa ulkoista olemusta hormonihoidolla ja rintojen poistolla saadakseen ulkoisen olemuksensa vastaamaan sisäistä kokemustaan miessukupuolesta.

Hän ei ole kuitenkaan mennyt genitaalialueen leikkauksiin, koska ei katso kirurgisesti konstruoidun miehen kalun toimivan tarpeeksi hyvin. Tänään tämä nuori mies seurustelee toisen nuoren miehen kanssa, joka on läpikäynyt samanlaisen, osittaisen sukupuolen korjaushoidon. Koska parin molemmat osapuolet ovat ulkoisesti miehen oloisia he määrittelevät suhteensa homosuhteeksi - vaikka molemmilla on edelleen naispuoliset genitaalit.

Kirjaan tulevasta kertomuksesta käy ilmi, miten he molemmat tänään elävät tasapainoisina ja onnellisiina - vaikka pitkän korjausprosessin onnellinen läpivienti on vaatinut erilaista ammattiapua ja hoitoa, josta valtaosa kuitenkin oli asiallista ja myönteistä.

Haastateltavallani on upea filosofinen lähestymiskulma tilanteesen: "En koe että sukupuoli sijaitsee genitaaleissa".

Tämä tapauskertomus haastaa koko sukupuolen käsitteen. Se osoittaa myös, ettei välttämättä ole traaginen katastrofi syntyä sukupuoleen, jonka kokee vääräksi. Sen voi korjata hyvän hoidon avulla.
Ylös
Geschwitz Vastaa7 / 12 
21.03.2009, 12:31 Olli hyvä, mielestäni tapasi kertoa asia ei mitenkään haasta sukupuolen käsitettä, ainoastaa siirtää sen määrittelyn anatomiasta `ydinkokemukseen´. Kertomuksessasi on lähtökohtana edelleen ´oikea´ tai ´todellinen´ sukupuoli.

Sitäpaitsi jo Freud teki jaottelun sex-gender-halu siinä ainoassa lesboa koskevassa tapausselosteessaan. Hän ei kuitenkaan pohtinut asiaa sen pitemmälle.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa8 / 12 
21.03.2009, 13:32 Nyt teillä on saumaa vaikuttaa , kun poliittiset puoleeet ovat alkaneet keskustella ( hetero ) miehen asemasta ja ongelmista.

Kouluampumisten yhteydessä tuli ilmi kiusaamistapahtumista, joihin ei ole puututtu.

Niissä näkyy pienissä paikkakunnissa tapahtunut kontrolli ja torjunta, joka kohdistui yhteen ihmiseen, mutta voi olla laajempaakin terrorisointia ja häirintää.

Maahanmuuttajakeskustelu toi esiin työläismiehen suvaitsemattomuuden. Rasismia vähentämiseksi järjestetään yleisökeskustelutilaisuuksia ja tapahtumia huonolla menestyksellä.

www.hs.fi

Miksi ollaan voimattomia muutosvastarinnan edessä?

Sosiaalinen kontrolli , kiusaaminen, loukkaa yksilön vapauksia ja oikeuksia. Uhri on voimaton, koska ei ole instanssia, mihin ottaa yhteyttä.
Ylös
Olli Stålström Vastaa9 / 12 
21.03.2009, 14:54
Viestiä on muokattu
Kolmoisritti ja muut, ehdotan että keskustelua kiusaamisesta jatkettaisiin omassa ketjussaan.

ranneliike.net

jotta voidaan jatkaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta täällä tästä eteenpäin?

Sopiiko?
Ylös
Kolmoisritti Vastaa10 / 12 
21.03.2009, 17:29
Viestiä on muokattu
Tarkotin viitata sitä, että sosiaalisen sukupuolen kontrolli on must vahvaa ja näkyvää. Etelä- afrikkalaiset miehet raiskaavat lesboja. Yhteisöllisyyttä kovasti kaivattaisiin, mut yhteisöllisyydessä piilee myös tää kontrolli ja pakottaminen tiettyyn käyttäytymismalliin biologisen sukupuolen mukaan. Se tarkottaa yksilövapauden rajottamista. Afrikassa naisen asema on kovan ja väkivaltaisen kontrollin alainen. Osa naisista raiskataan ja ne menee raiskaajiensa kanssa naimisiin. Raiskaamista käytetetään aseena sotatilanteessa, koska sillä häpäistään ja loukataan kunniaa.

Kirkko julisti meilllä et yksilön ihmisarvo on koskematon yläkäsite kunnes törmäs transsukupuolisen kirkkoherran tapaukseen ja sit seuraavaks koko seurakuntaa uhattiin ampumisella. Miks tästä seuraa tällainen viharikosten ja väkivallan oikeuttaminen? Rikotaan lakia. Tietenkin ne oli häiriintyneitä. Yhteisö voi olla sairas ja häiriintynyt mut yhteisössä on kumma passiivisuuden piirre et sit sallitaan eikä puututa väärinkäytöksiin.

Sitte seurakuntalaisten suurin pelko oli et " nyt se tulee meidän kans samaan saunaan !"

Seurauksena on et kirkkoherralla ei oo menemistä entiseen työpaikkaan, kun sitä pelätään, et " nyt se tulee alasti naisten saunaan ".

Naiset eivät hyväksy MtF transsukupuolista naisena. Naisasialiikkeet eivät aja MtF transsukupuolisen asiaa.

Ollaan vakavien asioiden äärellä.

Must tuntuu et yhteisössä on yksilöitä, jotka käyttää tekosyitä väkivaltaisten impulssien ja tekojen oikeuttamiseen. Ne vaan odottaa tilaisuutta. Rikos on tällainen mahdollisuus tehdä väkivaltaa. Etelä- Afrikkalainen lesbo on yks tällainen tekosyy ja tilaisuus, kun ollaan turhautuneita ja ollaan pudottu yhteiskunnan ulkopuolelle. Sit ollaan ryhmässä tekemässä pahaa, et ei varmasti pääse karkuun eikä oo pelastumisen mahdollisuutta. " Pojat on poikia, niil nyt vähän vippas !"

Etelä- Afrikkalinen lesbo on lainsuojaton. Yht`äkkiä lesbous aiheuttaa sen, ettei ole ollenkaan ihmisarvoa eikä - oikeuksia. Sama juttu muidenkin vähemmistöjen kohdalla. Ei kukaan puolusta, ei saa yhteisön tukea, ei voi liikkua vapaasti, ei ole sananvapautta, ei ole oikeutta hengellisiin palveluihin, ei saa sairaanhoitoa....jne jne.

Tää on vaan oletus enkä misään nimessä puolusta väkivaltaa taii sen ilmaisemista. Must annetaan liian lepsuja rangaistuksia. Se et on ensikertalainen rikollisena , ei sais vaikuttaa lieventävänä asiana. Rangaistus pitäis kärsiä täysimääräisenä.

Mietin tasa-arvo asiaa. Olisiko erityisoikeuksien hakeminen nopeampi tie saavuttaa ihmisarvo, kun virallistetaan erityisasema ja ainutlaatuisuus? Homomies on erilainen kuin heteromies, lesbonainen on erilainen kuin heteronainen. Heitä ei tulisi rinnastaa toisiinsa, vaan tunnustaa erilaisuus, vaikka sanassa on mies ja nainen. Sitten voisi hakea kiintiöitä.
Ylös
Olli Stålström Vastaa11 / 12 
21.03.2009, 23:24
Viestiä on muokattu
Olet itse asiassa oikeassa, Geschwitz - lähes.

Ensinnäkin, jos luet tarkkaan tekstini, olen koko ajan asettunut puhujan asemaan - tässä asiakas tai potilas. Sukupuolensa korjanneet henkilöt ovat puhuneet siitä, että ovat korjanneet sukupuolensa siksi, jonka itse tuntevat itselleen oikeaksi tai todeksi. Ehkä ilmaisin itseni epäselvästi. Mutta kun kirjan työnimi on "Sateenkaarikansan hyvä hoito", se tarkoittaa, että lähdetään tiukasti asiakkaan omasta tilanteesta, määritelmästä ja toiveista. Korjausprosessiin lähtevä henkilö määrittelee itse minkä sukupuolen hän kokee itselleen oikeaksi.

Freudin homoteorioita tarkastellut psykoanalyytikko Robert May huomauttaa, että Freudilla oli tapana jatkuavsti itse tulkita itseään uudelleen ja pyrkiä kumoamaan tekemänsä luokitukset. Mayn luennan mukaan Freudin kolme seksuaaliteoreettista esseetä on rakenteeltaan kuin psykoanalyyttinen istunto: se on kirjoitettu 15 vuoden aikana, kiemurteleva, polveileva, täynnä alaviitteitä ja sivuhuomautuksia, jotka esiintyvät kerroksittain kuin Troijan muinaiset rauniot. Sen vuoksi, ei ole yksinkertaista löytää Freudin kantaa kysymykseen sex-gender-desire -erottelusta. Yhdessä kohdassa hän ilmoittaa, että heteroseksuaalisuus on hänelle itselleenkin mysteeri, mutta toisessa kohdassa hän katsoo löytäneensä "kemiallisia prosesseja, jotka välittävät ykislön elämän lajin jatkumiseen - siis voimakasta biologista determinismiä.

Lisäksi kaikkialle ulottuva Freudin usko naisten alempiarvoisuuteen tekee minut vihaiseksi.

Kerrotko tarkemmin missä kohdassa Freud lähestyy Butlerin ajattelutapaa?
Ylös
Tero Kankaanperä Vastaa12 / 12 
22.03.2009, 21:31 Mielenkiintoinen keskustelu, johon haluan nostaa esille vielä yhden näkökulman. Pidän itse suuresti Petri Sipilän "Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka" -kirjan lähtökohdasta: onko sukupuoli oikeutettu? Sipilä tavallaan ohittaa kysymykset siitä mikä on sosiaalisesti rakentunutta ja mikä biologista kiinnittymättä Butlerin ajatteluun ja kiinnittää huomionsa perustavampaa laatua oleviin asioihin: onko sukupuolelle muuta oikeutusta kuin suvunjatkaminen? Sipilän ajattelutapaa seuraten olennaista on vain se, voidaanko sukupuolittaminen perustella moraalifilosogisesti kestävällä tavalla? Lähtökohdassa on tietysti se riski, että jos moraalin perustaksi otetaan Raamattu, vastaus löytyy pyhinä pidetyistä kirjoituksista. Sipilä kuitenkin lähtee järjellä tavoitettavista perusteluista eikä löydä niitä muulle kuin lisääntymiseen liittyvälle sukupuolittamiselle, jonka hän myös karsii kaikesta mitä Butler esimerkiksi kutsuu sosiaalisesti rakentuneeksi. Sipilä analysoi teoksessaan paljon feministien ajattelua, mm. juuri mainittua Sandra Bemiä ja antaa kohtuullisen kylmää kyytiä joillekin arveluttavimmille ajattelutavoille.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy