Helsingin ytimestä Ruoholahteen vanhaan ratakuiluun avattu kevyenliikenteen väylä "Baana" on hyvä asia. Työmatka Kalliosta Ruoholahteen taittui sen ansiosta alle 20 minuutissa. Metromatka (johon sisältyy molemmissa päissä jonkin verran jalankulkua) samasta lähtöpisteestä samaan kohteeseen kestää 22..27 minuuttia, riippuen siitä, miten metrot sattuvat kohdalle.
Nyt kun keskustan pohjoispuolta halkovan junaradan yli tai ali saisi Kaisaniemeen vielä jonkinlaisen fiksun kevyenliikenteen väylän, niin matka lyhenisi vielä parilla minuutilla, kun ei tarvitsisi kiertää rataa joko Rautatieaseman luota tai Linnunlaulun ylikulun kautta.
Helsingissä on tässä viime vuosina torpattu pari erittäin hyvää liikennettä sujuvoittavaa hanketta. Viimeksi Kumpulan joukkoliikennekatu hylättiin. Se olisi parantanut merkittävästi joukkoliikenteen toimimista kaupungissa. Toinen keskustan autoistumista vähentävä asia, keskustatunneli, jäi myös kaupungin kehittymistä vastustavien hampaisiin.
Espoolaiset saivat sentään päätettyä metron rakentamisesta Matinkylästä Kivenlahteen. Metroa pitäisi kyllä jatkaa Kauklahden juna-asemalle, että joukkoliikenne toimisi paremmin erilaisissa häiriötilanteissa.
Yleisesti ottaen erilaiset "silmukat" ja luontevat vaihtoehtoreitit tuntuvat olevan lähes tuntematon asia raideliikennettä järjestettäessä. Helsingissä on esimerkiksi raitiovaunureitissä sellaisia solmupisteitä, että kun siellä tapahtuu jotain, niin koko tai ainakin puolet kaupungin raitioliikenteestä pysähtyy tai ainakin puuroutuu totaalisesti. Yksi näistä kriittisistä paikoista on Mannerheimintien ja Kaivokadun/Simonkadun risteys. Sen osalta ei ole järjestetty käyttökelpoisia kiertoteitä.
Ja metrohan pitäisi tietysti saada reitille Katajanokka-Espa-kamppi-Töölö-Linnanmäki-Pasila ja vielä Töölöstä Munkkivuoreen. Ja junille Pisararata.