Satunnaisesti päivityksiä ajatuksistani ja huomioistani. Toisinaan ilmaisen ilojani ja toisinaan varmasti purnaan. En lupaa viiltävää yhteiskunta-analyysia, mutta joskus kumminkin kuvia söpöistä eläimistä. Ja kaikkea mielessä liikkuvaa.
Aamuista töihin siirtymistä on piristänyt LUX Helsinki -valotapahtuman teokset Finlandia-talon ja Hakasalmen huvilan nurkilla.
Minusta loppusyksystä ja alkutalvesta voisi kaupungissa olla pysyvämpääkin valotaidetta, pimeydessä piristämässä. Kesällähän sellainen olisi vähän turhaa, samoin keväällä on kiva seurailla luonnonvalon päivittäistä lisääntymistä.
Myös Aleksin perinteiset jouluvalot tuovat valoa pitkään pimeään kauteen. Kuukauden päästä alkaa valo taas lisääntyä, mutta siihen asti vielä pimenee. Saapas nähdä, koska saadaan lunta. Tuskin lunta ihan heti on tulossa valoa vahvistamaan.
Olen (leipä)töissä korkeakerroksisen talon viidennessä kerroksessa. Vajaa pari vuotta sitten aloin kävellä portaat ylös. Siihen asti kuljin hissillä ainakin ylös. Ei olisi tullut mieleenkään kiivetä portaita kerroksiin. Pari kerrosta oli se raja.
Alkuun ylös kiipeäminen pisti puuskuttamaan aika tavalla ja hiki nousi pintaan. Jo muutamassa viikossa tilanne alkoi muuttua, eikä tuntunut liian pahalta "harppoa" joka toista askelmaa. Nyt pystyn juoksemaan portaat harppomalla ylös - ja menisi vielä kevyesti kerroksia lisää. Pulssi nousee hieman ja saa pienen hengästymisen aikaan.
Samalla toki muun liikunnan myötä ja fiksumpien ruokailutapojen siivittämänä painokin laski. Helsingin Malminkartanon runsaat 400 askelta menee kevyesti, useampaankin kertaan.