Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Tänään kerron sinulle rakkaani tarinan. Sellaisen, jota et ole kuullut aiemmin. Tässä tarinassa marmorikin antaa periksi liikaa taivuttuaan. Tarinassani kuljetaan neljässä aikayksikössä. Sinä saat päättää, ovatko ne tunteja, minuutteja, sekunteja ja sadasosasekunteja. Vai ovatko ne vuosia, kuukausia, viikkoja, päiviä – vuorokauden aikoja: niin kuin aamu, päivä, ilta ja yö. Tarinassa ei valehdella, vain vääriä totuuksia voinen kirjoittaa, mutta se on vapauteni. Kirjoittajan vapaus. Silti koskaan, älä sano, että valehtelen. Sillä tiedän kyllä mitä kirjoitan. Ja joskus kirjoitan paremmin kuin kukaan muu. Sinä päivänä, kun huomisen ruoka ei vie nälkääsi, sinä luet minua. Syöt kirjaimieni sivut. Piste kerrallaan.

Tänään olen ollut enemmän minä ja olen kirjoittanut. Olen kuunnellut musiikkia ja muistanut.

Kävinpä myös kaupungilla, tapasin uuden ystäväni joka on hyvin mukava, jonka tahdon tavata uudestaan ja uudestaan, koska meillä on hauskaa yhdessä. Kävimme syömässä ja kiertelemässä kauppoja. Olimme köyhiä, emmekä ostaneet mitään. Senkun hipelöimme vain kaikkea ihanaa, mihin ei ollut varaa. Mutta ikkunaostoilu on joskus sillointällöin hyvinkin mukavaa.

Keskiviikkona on: palkkapäivä!
"tili tuli tili meni..."
Niin siinä käy.

Olen halunnut jatkaa tarinaani, mutta se ei edisty. En ole päässyt avauspuhetta pidemmälle. Eikä avauspuhekkaan ole vielä valmis. Se on sekava.
Liian paljon ajatuksia ja sanoja joita en osaa kirjoittaa. Täytyy pyörittää päässä.

Miettiä.
Miettiä.
Miettiä.

Ja sitten, jonainpäivänä keksin.:)

Olen kuunnellut tänään Mansonia. Ah. Rakastan näitä biisejä.

Norm life baby "we're quitters and we're sober our confessions will be televised."
- Marilyn Manson - I don't like the drugs (but the drugs like me)

Perjantainen on koittanut. Taas yksi elämän viikko takana. Erittäin hektinen ja monisävyinen sellainen. Onneksi suurinpiirtein kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen.:)

Huomenna, tai siis ihan kohta on lauantainen ja sitten sunnuntainen. Sunnuntaisen jälkeen koittaa uusi ihana maanantainen ja ensi perjantaisena alkaa hiihtoloma. Voi miten mukavaista. Jospa pääsisin kullan luokse hiihtolomalla viideksi päiväksi. Voi, se olisi luksusta.

Kulta lähetti minulle tänään valokuvia, tuli iso ikävä kun niitä katseli. Minun ihana kaunis kultani.:)

Ja lähetti minulle kuvaviestinkin, ihunainen pusukuvanen. Pusputipus.

Tänään piti olla siivouspäivä, mutta en saanutkaan kerättyä tarpeeksi voimia urakan aloittamiseen. Mutta huomenna, herään yhdeksältä, lähden aamupalan jälkeen lenkille ja sitten siivoan huoneen. Kolmelta menen kaupungille uuden ystäväni kanssa. Mukava päivä tiedossa siis.:>

Olin tänään ahkera koulussa. Reippana kaikilla tunneilla.:)

Ja uskomatonta, mutta totta. Lampsin myös hyvin reippaana ja rohkeana hammaslääkäriin varaamaan ajan hampaiden tarkistukseen. Kääks.
Ennen huhtikuuta ei ollut yhtään vapaata, mutta lupasivat antaa minulle heti peruutuspaikan kun sellainen tulee, mahdollisesti kuulemma ehkä jo ensi viikolla. Hui.

Tilasin myös junaliput, matkustan pääsiäisenä viikoksi mökille, muonion korkeudelle, levin lähelle. Mummon ja papan luokse, mökille tulee myös tätini, serkkuni ja tätini uusi mies. Sekä kasa karvaisia ystäviä, mummoni koiruus, kääpiösnautseri Lilli, oma koiruuteni, tuo suuren suurisnautseri Copper, sekä sakemanni rouva Ronja. Tiedossa laskettelua, hiihtoa, ulkona oloa, kirjojen lukua ja ihanaa yhdessä oloa suvun kanssa.:)

Tulisi pääsiäinen jo nopeasti.:)

Minulla on ihana ja kaunis lesbo äidinkielenopettaja.xD
Syksystä asti olen kärttänyt tuon opettajan kursseja, mutta nyt vasta tärppäsi ja mahduin mukaan ja heti ekalla tunnilla tuli varmistus tästä minun tuntemuksestani, kun heti ensi näkemästä syksyllä minun homomittarini heilahteli tuon naisen kohdalla. Olin oikeassa. Jippii.:D

Ja on minulla oikein kaunis englannin opettajakin kolmannella kurssilla.

Kyllä koulunkäynti osaakin olla mukavaa.:D
Itseasiassa, voikohan mun koulumenestys olla hakoteillä ku kuolailen opettajia?;D

No juu. Ei asiasta enempää. Mutta mukavia piristyksiä kouluelämään nuo opettajat.:)

Mutta, kahden hiukan surullisen päivän kunniaksi menin tänään sitten shoppailemaan. Sillä shoppailuhan on parasta lääkettä.

Ostin toppapuvun. Aivan yltiöihanan toppapuvun. Näytän syötävän hyvältä pääsiäisenä rinteessä. Vaikka itse sanonkin.:D
...tosin, edellisestö kerrasta rinteessä olemisesta on aikaa pari vuotta, joten se hyvännäköisyys taitaa rajoittua vain ulkoiseen olomuotoon. Rinteessä pyöriskely voi olla pelottavampaa katseltavaa.:D

Ostin kirjankin, tyhjän kirjan. Kullalle. Alan kirjoittamaan kullalle omaa kirjaa. Meistä, minusta ja hänestä. Siihen kirjaan tulee päiväkirjatyylisiä muisteloita ja ajatuksia, mutta ei kuitenkaan aivan. En osaa selittää, mutta siitä tulee hieno. :)
Sitten joskus. Joskus piiitkän ajan päästä, kun kirja on täynnä annan sen kullalle lahjaksi.:)

Jihuu, pääsiäisenä pääseekin sitten vihdoin pitkästä aikaa Copsun kanssa hiihtämään. Saa nähdä muistaako poika mitään meidän edellisistä hiihtokerroista. Jos muistaa niin tiedossa on luultavasti kovaa menoa ja mustelmia.:)
...pilkkireikiin kompastumisia.xD
Ihan oikeatsi, kuvitelkaa. Joku torvi oli eräänä talvena kairannut pilkkireiän _keskelle_ luisteluhiihtolatua. Muksis vain ja tämä neiti oli turvallansa sukset ja sauvat kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin osoitten hangessa mukkelismakkelis ja koira jatkaa vain matkaansa eteenpäin. Minä tietysti sitten jonkun matkaa perässä, kunnes turvalukko tajusi toimia.:D

Huomenna on siivouspäivä. Huoneessani vallitsee katastrofi josta en välttämättä selviä hengissä. Imuri ja kaikki mahdolliset huiskat ja rätit, sekä ainekset aseenani aion taltuttaa tämän sekasotkun. Uhkarohkea minä.

Nyt untenmaille, kauniita unia kaikille.:)

Tänään alkoi uusi jakso koulussa. Kävin vaihtamassa matikankursseja. Ahkera minä.
Huomasin myös kämmänneeni ranskankurssivalinnan, olin ottanu kolmoskurssin kakkosen sijasta. Se pitää siis ensi tilassa vaihtaa. Itseasiassa joudun jättämään sen kakkoskurssin ensi jaksoon ja otan siihen kohtaan psykologiaa. Sitten kolmannen kurssin suoritan syksyllä. Jep jep. Näin nämä asiat lutviutuu, kun menin opon luo juttelemaan. Sovittiin tapaaminen ensi maanantaiksi, jotta saadaan tuo minun hidastus-suunnitelma laadittua. Opinnot venyy ainakin kolmeen ja puoleen vuoteen. Yllätyksien yllätys.

Noh, mutta nyt on ihan kiva olo, kun tiedän, että saan maanantaina asiat kuntoon koulun osalta. Olin tänään jotenkin energinen, aion nyt totisesti tsempata. Enää tää ja ensi jakso, sitten kesäloma!

Surua mahtui tähän päivään. Itseasiassa olen nyt todella loukkaantunut ja vihainen. Vaikka asia oli jo selvä maanantaina, niin nyt kun se on 100%varma olen pettyneempi kuin osasin odottaakkaan olevani. Nyt koen olevani oikeutettu tähän tunteeseen. Ja toisaalta en. En tiedä.
Toivoisin, että ensi viikko olisi jo ohi. En muuta ole odottanutkaan kuin ensi viikon perjantaita, kun on minun tanssiaispäiväni. NYt en tahtoisi enää osallistua koko tanssijaisiin. Pilalla kokopäivä jo nyt.
"kyllä sä pärjäät hienosti ilman mua ja piät hauskaa!:)"

Pärjäämisestä ei edes ole kysymys, tiedän, että pärjään. Se läsnäolo olisi vain merkinnyt minulle enemmän kuin mikään. Mutta: kaikkea ei voi saada.

Onneksi rakas ystäväni lupautui järjestämään asioitaan niin, että pääsisi mahdollisesti tulemaan parikseni. Kiitos. Ihaninta.

Herra Murr, karvatassu Copper on tänään mulkoillut minua pahasti kun en jaksanut lähteä pitkälle lenkille. Mutta oli tosi pitkä päivä koulussa ja sieltä suoraan töihin. Kävelimme sentään puoli tuntia ja äsken käytiin vielä pienellä pissalenkillä. Nyt se lojuu miun jalkojen päällä. Ja painaa. 40kg.:D

Huomenna on koulussa sisustusalan ammattilainen pitämässä luentoa. Mielenkiintoista.:)

Nyt taidan mennä nukkumaan. Olen aivan uupunut. Liikaa typeriä ajatuksia.

Eilen oli huono päivä. Tänäänkin on huono päivä.

Inhoan itseäni päivä.

Kun on asioita jotka pitää vain antaa anteeksi ja ymmärtää. Annankin anteeksi, ymmärränkin, mutta silti suututtaa ja se ei ole oikein. Ei ole oikein tuntea tällaista raivoa ja vihaa. Ei sitä ihmistä kohtaan. Ja kuitenkin tunnen. Ja siksi inhoan itseäni. Minulla ei ole oikeutta tähän tunteeseen, koska vika ei ole hänen. Ei ole hänen vikansa, että hänen veljensä menee kihloihin ja minä ja minun tärkeä tapahtumani jäävät pois, vaikka se on ollut tiedossa jo tammikuusta asti. Tietysti hänen veljensä kihlajaiset ovat tärkeämmät. Eikä hän tietenkään ole syypää siihen, että se sattuu samalle päivälle. Ei, se ei ole hänen vikansa. Miksi silti tunnen näin? Viekää tämä pois, en jaksa pitää tätä.

Äh. Rakastan.

Nyt täytyy suunnitella asioita uudelleen. Se ärsyttää minua.

Miten ilkeä tunne, kun siirretään taka-alalle ja joutuu piiloon. Kakkoseksi. Vaikka ei se niin ole. Kun ei se aina ole niin helppoa ja yksinkertaista. Lisää omantunnon huonoja pistoksia siitä, kuinka väärin mietin tätä asiaa. Väärin ja tiedän sen!!!

Olen aivan superlaiska. En ole tehnyt mitään koulun hyväksi viime jaksossa. En yhtikäs mitään. Pääsin yhden kurssin läpi kuudesta, luovan kirjoituksen. Liikunnan toisen kurssin jätin kesken, äidinkielen 5:nen kurssin jätin kesken, matikan kakkos kurssin keskeytin, sekä äidinkielen pakina/artikkeli kurssin. Enkä mennyt perjantaina englannin kokeeseen, joten sekin kurssi sitten keskeytyi. Ja nyt vituttaa.

Mutta:
en lannistu. Nyt minä tosissani ryhdyn ahkeraksi ja kuuliaiseksi opsikelijaksi, kun alkaa uusi jakso. Pian on kesäkin. Ehkä menen kesäkursseille. Ehkä suoritan keskeytyneitä kursseja itsenäisesti. Pakko. Sillä tajusin juuri tänään, että mitä enemmän näen vaivaa nyt koulun eteen, sen nopeammin se on ohi. Ohi.
Tiedän, näitä samoja lupauksia olen tehnyt jo kohta kaksi vuotta, vaan jos nyt sitten viimein näyttäisin Itselleni, että pystyn siihen. Minä näytän itselleni ja muille, että kyllä minä sen valkolakin saan. Suvun ensimmäisen.

Ainiin. Vein kullalle syntymäpäivälahjaksi tällaisen muumimukin. Kulta juo paljon kahvia ja teetäkin se juo, nyt se saa muistella minua samalla.

Tähän liittyy myös pieni nätti muistelma siitä, kuinka kesällä istuttiin merenrannalla, märällä penkillä keskellä yötä ja minä höpisin kullalle muumeista. Muumeista?! Niin, muumeista. En tiedä miksi, mutta kai vain siksi, että en muuta keksinyt ja olin niin jännityksissäni, että höpöttelin kaikkea mitä mieleen tuli.:D

Mutta niin, siis. Tällainen muki:

Olin viikonlopun kullan luona. Oli ihaninta. Kulta on niin kaunis ja ihana. Kulta saa minut nauramaan. Ja saa kulta minut itkemäänkin, mutta vain siksi, kun on niin ihana. Olen niin herkkis, että onnenkyyneleitä välillä vuodattelen. Ketä saan kiittää siitä, että olen niin ihanan naisen vierelleni saanut? Ja miten voin ikinä kiittää tarpeeksi? Kai olen jotain superhyvää tehnyt elämässäni, kun minut näin ruhtinaallisesti palkitaan.:)

Oltiin laiskoja koko viikonloppu, lusmuttiin keittiön ja sängyn väliä, eikä huolittukkaan vieraita kyläilemään, eikä itsekkään jaksettu lähteä mihinkään. Lauantaina käytiin pakollinen 20min happihyppely pakkasessa, kun täytyi hakea kaupasta maitoa.:D

Katsottiin monta leffaa, kun minä olin ihan sivistymätön ja kaikista tärkeistä leffoista out.:P
Katsottiin siis, better than chocolate, if these walls could talk ja bound, sekä madonnan uusin dokkari jonka unohdin katsoa neloselta silloin kun se tuli, kulti oli nauhottanu sen.:)
Ainiin, Boogeyman katsottiin myös, sekä musiikkivideoita.

Viime yönä kulta oli pipi. Kullalla saattaa olla keliakia ja sillä oli tosi öklö olo. En voinu nukkua ollenkaan, ku pelkäsin et kullalle sattuu jotain, niin pipi se oli. Valvoin kokoyön, aamuyöhön asti kullan unta. Sitten viiden jälkeen kulta heräs, pahaolo oli menny pois. Loppuyön, tai siis aamun nukuin hyvin, käperryin kullan kainaloon ja herättiin vasta yhdeltätoista.

Kullan vierestä on ihana herätä. Me lojutaan aina aamuisin pitkään sängyssä. Höpistään ja söpöillään.:>
Kulta silitteli minua tänäviikonloppuna kamalasti, silitteli niskaa ja selkää ja käsiä, poskea ja kaulaa, hiuksia. Se tuntui ihanalta ja jos olisin kissa olisin kehrännyt varmaan taukoamatta. Hih.

---

Nyt olen siis kotona, kaukana kullasta. Tai en edes itseasiassa kovin kaukana. Yhden tunnin ja neljänkymmenenkolmen minuutin päässä. Kova ikävä jo nyt. Itkettää, tulee niin paljon kauniita ajatuksia mieleen. Mutta en itke. Nyt en itke. Olen päättänyt, että en itke. En tahdo itkeä tätä välimatkaa.

Äh, en osaa nyt edes kirjoittaa. Ajatus pomppii liikaa, kullan luo ja takaisin, matkalle.

Taidan alkaa nukkumaan. Kulta meni nukkumaan jo tunti sitten, sanoi tulevansa visiitille minun uniin. Käskin viipyä kokoyön.

Joten nyt menen tapaamaan kultaa unikuviin.

Tämä on rakkaalleni, tätä rakkaani ei ole vielä lukenut.

~Piirrä minut~

Piirrä sormillasi minut,
Piirrä paljaalle iholle.

Piirrä raskaasti painaen selkärankani
Ja nimeä sen jokainen nikama
Omaksesi.

Piirrä sormillasi kylkiluuni,
Hellästi ja hitaasti piirrä kylkiluuni.

Ääriviivani piirrä,
Suullasi,
Kielelläsi piirrä ääriviivani.

Ja piirrä minut yhä uudelleen,
Suudelmillasi - suullasi.
Päästä – jalkoihin.

Pysähdy kaulalleni,
Pure rintaani ja omista,
Omista kosketuksellasi.

Piirrä minut yön pimeydessä
Ja sano:

Rakastat, nyt - aina.