Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Olen aivan superlaiska. En ole tehnyt mitään koulun hyväksi viime jaksossa. En yhtikäs mitään. Pääsin yhden kurssin läpi kuudesta, luovan kirjoituksen. Liikunnan toisen kurssin jätin kesken, äidinkielen 5:nen kurssin jätin kesken, matikan kakkos kurssin keskeytin, sekä äidinkielen pakina/artikkeli kurssin. Enkä mennyt perjantaina englannin kokeeseen, joten sekin kurssi sitten keskeytyi. Ja nyt vituttaa.

Mutta:
en lannistu. Nyt minä tosissani ryhdyn ahkeraksi ja kuuliaiseksi opsikelijaksi, kun alkaa uusi jakso. Pian on kesäkin. Ehkä menen kesäkursseille. Ehkä suoritan keskeytyneitä kursseja itsenäisesti. Pakko. Sillä tajusin juuri tänään, että mitä enemmän näen vaivaa nyt koulun eteen, sen nopeammin se on ohi. Ohi.
Tiedän, näitä samoja lupauksia olen tehnyt jo kohta kaksi vuotta, vaan jos nyt sitten viimein näyttäisin Itselleni, että pystyn siihen. Minä näytän itselleni ja muille, että kyllä minä sen valkolakin saan. Suvun ensimmäisen.

Ainiin. Vein kullalle syntymäpäivälahjaksi tällaisen muumimukin. Kulta juo paljon kahvia ja teetäkin se juo, nyt se saa muistella minua samalla.

Tähän liittyy myös pieni nätti muistelma siitä, kuinka kesällä istuttiin merenrannalla, märällä penkillä keskellä yötä ja minä höpisin kullalle muumeista. Muumeista?! Niin, muumeista. En tiedä miksi, mutta kai vain siksi, että en muuta keksinyt ja olin niin jännityksissäni, että höpöttelin kaikkea mitä mieleen tuli.:D

Mutta niin, siis. Tällainen muki:

Olin viikonlopun kullan luona. Oli ihaninta. Kulta on niin kaunis ja ihana. Kulta saa minut nauramaan. Ja saa kulta minut itkemäänkin, mutta vain siksi, kun on niin ihana. Olen niin herkkis, että onnenkyyneleitä välillä vuodattelen. Ketä saan kiittää siitä, että olen niin ihanan naisen vierelleni saanut? Ja miten voin ikinä kiittää tarpeeksi? Kai olen jotain superhyvää tehnyt elämässäni, kun minut näin ruhtinaallisesti palkitaan.:)

Oltiin laiskoja koko viikonloppu, lusmuttiin keittiön ja sängyn väliä, eikä huolittukkaan vieraita kyläilemään, eikä itsekkään jaksettu lähteä mihinkään. Lauantaina käytiin pakollinen 20min happihyppely pakkasessa, kun täytyi hakea kaupasta maitoa.:D

Katsottiin monta leffaa, kun minä olin ihan sivistymätön ja kaikista tärkeistä leffoista out.:P
Katsottiin siis, better than chocolate, if these walls could talk ja bound, sekä madonnan uusin dokkari jonka unohdin katsoa neloselta silloin kun se tuli, kulti oli nauhottanu sen.:)
Ainiin, Boogeyman katsottiin myös, sekä musiikkivideoita.

Viime yönä kulta oli pipi. Kullalla saattaa olla keliakia ja sillä oli tosi öklö olo. En voinu nukkua ollenkaan, ku pelkäsin et kullalle sattuu jotain, niin pipi se oli. Valvoin kokoyön, aamuyöhön asti kullan unta. Sitten viiden jälkeen kulta heräs, pahaolo oli menny pois. Loppuyön, tai siis aamun nukuin hyvin, käperryin kullan kainaloon ja herättiin vasta yhdeltätoista.

Kullan vierestä on ihana herätä. Me lojutaan aina aamuisin pitkään sängyssä. Höpistään ja söpöillään.:>
Kulta silitteli minua tänäviikonloppuna kamalasti, silitteli niskaa ja selkää ja käsiä, poskea ja kaulaa, hiuksia. Se tuntui ihanalta ja jos olisin kissa olisin kehrännyt varmaan taukoamatta. Hih.

---

Nyt olen siis kotona, kaukana kullasta. Tai en edes itseasiassa kovin kaukana. Yhden tunnin ja neljänkymmenenkolmen minuutin päässä. Kova ikävä jo nyt. Itkettää, tulee niin paljon kauniita ajatuksia mieleen. Mutta en itke. Nyt en itke. Olen päättänyt, että en itke. En tahdo itkeä tätä välimatkaa.

Äh, en osaa nyt edes kirjoittaa. Ajatus pomppii liikaa, kullan luo ja takaisin, matkalle.

Taidan alkaa nukkumaan. Kulta meni nukkumaan jo tunti sitten, sanoi tulevansa visiitille minun uniin. Käskin viipyä kokoyön.

Joten nyt menen tapaamaan kultaa unikuviin.

Tämä on rakkaalleni, tätä rakkaani ei ole vielä lukenut.

~Piirrä minut~

Piirrä sormillasi minut,
Piirrä paljaalle iholle.

Piirrä raskaasti painaen selkärankani
Ja nimeä sen jokainen nikama
Omaksesi.

Piirrä sormillasi kylkiluuni,
Hellästi ja hitaasti piirrä kylkiluuni.

Ääriviivani piirrä,
Suullasi,
Kielelläsi piirrä ääriviivani.

Ja piirrä minut yhä uudelleen,
Suudelmillasi - suullasi.
Päästä – jalkoihin.

Pysähdy kaulalleni,
Pure rintaani ja omista,
Omista kosketuksellasi.

Piirrä minut yön pimeydessä
Ja sano:

Rakastat, nyt - aina.

~ Menneisyyteni ei tarvitse kuulua sinulle ~

Tulehtunut,
surun kasvattama syöpä.

Mielipahan pesä.
Korvan takana,
piilotettuna.

Ei esitellä rumuutta.

Jonain päivänä irrotan sen itsestäni.

Sinun ei tarvitse tutustua siihen,
se ei ole toivottu vieras,
älä kutsu sitä kylään - älä pyydä minua kertomaan.
En tahdo kertoa,
en elää uudestaan kipeitä muistoja.

Tämmöiset ihanimmat perhoskilvet :)

Tänään on ollut kauneuspäivä. Kävin kaupassa ostamassa kasvonaamion ja samalla löysin aivan ihanan luomivärin wanhojentanseeja varten, eikä edes ollut kalliskaan. Jihuu.

Illalla. Äsken. Värjäsin hiukset, mustaksi, mustathan ne ovatkin nyt olleet jo vuoden verran, ehkä jopa hiukan reilun kokonaan ja pelkästään. Hassua. Ennen vaihdoin tukan väriä kerran kuussa. Mutta tämä musta on helppo ja sopii miulle. Kampaajatkin aina sanoo, että uskomattoman hyvin sopii, kun suomalaiselle vaalealle iholle ei yleensä sovi laisinkaan. Näytän kuulemma lumikilta. :>

Niin, värjäsin hiukset ja sitten laitoin kasvonaamion. Ja lakkasin kynnet. Piiitkästä aikaa. Sain joululahjaksi jotain epämääräisen violettia lakkaa. Hmm. Ehkä tähän tottuu.:D

Huomenna ei ole koetta. Huomenna on Copperin päivä. Trimmailen Copperin. Ajellaan herran takapuoli ja siistitään tassut, ajellaan niska ja kaula, sekä korvat. Ja kulmakarvat saksitaan muotoonsa. Herran kulmat valuu jo kirsusta yli, komee otsis on pojalla. Komee on muutoinkin poika. Erittäin komea. Sanoi eräs nainen lenkillä tänään, että vie ihmeessä näyttelyyn, on tosi upee uros. Kyl mamma oli ylpee!:)

Ja kyllähän me näyttelyihin mennäänkin. Huhtikuussa alkaa näyttelyrumba. Laskeskelin, että jos huhtikuusta joulukuuhun kiertelisi, niin noin kymmenen näyttelyä olis sopivan etäisyyden päässä. Jos vaikke ehdittäisiin serti hankkia pojalle. Jos saadaan. Niin sitten me mennään voittaja näyttelyyn.:)

Soppailin tänään internetissä, sadankolmenkymmenenneljän euron edestä. Auts. Mutta oli ihania juttuja mitä ostin. Kaksi kesäpaitaa/toppia, toinen t-paita mallinen, söpön tyttömäinen - erikoisella hakaskiinnitys-systeemillä (niinku joissaki korseteissa), toinen toppi. Sellanen avara kaula-aukkoinen joka korostaa nätisti tissejä, viattoman valkoinen vieläpä väriltään. Heh.
Ja mekon ostin. Aivan ihanan valkoisen kesämekon! Ja hameenkin ostin, oikein ihanan tuhtihelmaisen.:) Kengätkin ostin, jännät. Valkoiset pitsiset, balettitossumaiset kärjestä, sitten niistä lähtee tooosi pitkät narut jotka sidotaan ristiinrastiin pohkeen ympärille.

Mikä parasta, löysin ne sukkanauhaliivit! Irstaan kirkkaanpunaiset, ostin samaan settiin kuuluvat liivitkin ja alushousut. Tsih.
Tästä ei puhuta. Tämä on yllätys kultsille.;D

Olen väsy. Vaikka kävinkin tänään vain kaupassa ja töissä niin silti on väsy. En nukkunut viimeyönä kunnolla ku oli niin ikuva kultaa. Haa, kulta oli edellisiltana nähny unta meistä, oltiin oltu yhdessä koulussa. Matikan tunnilla?! Ihan hassu uni, kun ei kulta edes opiskele.:D

Mutta juups, tämä päivä taitaa alkaa olla pulkassa.

Eih, kun pitää vielä hehkuttaa, että kohta on huhtikuu ja saan käydä yazkalla laitattamassa uudet korut tisseihin. Aivan herkullisen ihanaiset perhoskilvet saanpi sitten. Jes jes jes!:)

Ainiin, täytyy vielä hehkuttaa, että miusta tulee hiusmalli huhtikuussa! Tittididii! Isukin työkaveri värväsi miut tänään ja näytti miulle sellaisen hiuskatalogin jota ei vielä ole missään. Se oli tullu tänään jostain ulkomailta ja lähtee levikkiin vasta ens kuun lopussa. Ihania tukkia!:D