Elämä tuntuu asettuvan raiteilleen viime kesäisen oravanpyörästä hyppäämiseni jälkeen. Minulla on uusi, vakituinen työ, joka talvisin antaa mahdollisuuden opiskeluun. Mikä parasta, opiskelen koulussa, jossa työssäkäyminen ymmärretään tärkeänä osana aikuisen ihmisen elämää. En ole yksin, ja olen terve.
Olen koko viikon hyrissyt hiljaista tyytyväisyyttä kaikkeen, olen onnellinen elämäni pienistä asioista, ja yllättäen huomasin jopa kiittäväni Jumalaa, vaikken normaalisti uskonnosta juuri perustakaan. Teki vaan mieli kiittää jotakuta.
Miksi en tehnyt ratkaisevia päätöksiä jo monta vuotta sitten? Parempi tietenkin myöhään kuin ei koskaan.
6 kommenttia
martin
9.2.2007 12:43
Hienoa!!!
sleepygay
9.2.2007 13:12
Mukavaa, että elämä hymyilee. :)
Ihan mielenkiinnosta, mitä koulua sinä käyt? Kun muistelen, että se oli jotain puutarhanhoitoon liittyvää tms.
JPHki
9.2.2007 13:45
Kiitä vaan itseäsi siitä mitä olet saanut aikaan ja että osaat nautiia siitä!
Kirsikkavaras
9.2.2007 14:12
Dalai Lama on sanonut, että onni ei tule valmiina, vaan omista teoista. Taitaa pitää paikkaansa.
Sleepygay, valmistun jossain vaiheessa puutarhuri-floristiksi Mäntsälän ammattiopistosta.
sleepygay
9.2.2007 16:58
Minä haen nyt tänne Kuopioon Savon ammatti- ja aikuisopistoon puutarha-alalle. Jos siis tuon valitsen ja jos pääsen sisään. :)
sleepygay
9.2.2007 17:00
Niin ja tuossa puutarha-alassa on tosi hienoa se, että opetus on tuolla yliopiston puutarhassa, mikä on aivan mahdottoman upea paikka. :)