Olen viime aikoina miettinyt uutta työtäni ja erityisesti tulevia aika pitkiä päivittäisiä työmatkoja. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin alkaa etsiä näppärää, edullista vuokra-asuntoa arkiasumista varten jostain pääradan varrelta. Ja sellainenhan löytyi tosi helposti sukulaisrouvan suhteilla. Olenkin muuttamassa toukokuun alussa "ihmisiä kuhisevaan" taajamaan. Sopeudunkohan enää? No, onhan minulla tämä pieni viikonloppu- ja lomakausikotini, jonne paeta ihmisvilinää. Heti iski pieni innostunut ahdistus uuden kodin sisustamisesta ja sen sellaisesta. Totta puhuen värisen jännityksestä. :)
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
3 kommenttia
martin
19.2.2007 22:06
Varmasti kiihottavaa!
audinkopoika
20.2.2007 09:00
Onneksi olkoon uuteen "viikko" kotiin. Ole onnellinen, miten vapaa-aikasi kasvaa. On aikaa kuhertaa ja etsiä sitä parempaa onnea, sitä onnea mitä itsekkin etsin. Olen kyllä päätynyt siihen, että se kolahtaa kuin peruna pottumaahan, ku paikalle osuu :)
Pidähän kiva loma.
Kirsikkavaras
20.2.2007 10:17
Niin, voisihan miehen narraustakin kokeilla, jos sitä tarkoitit Audinkopoika. Mutta ei se siippa välttämättä mitään "parempaa onnea" tuo muassaan, toki monia ilon aiheita, kuten seksielämän. Olen viime vuodet elänyt puutarhan ympäröimässä mökissäni kuin "toivoton" vanhapiika, tosin loppujen lopuksi ihan onnellisena sellaisena nauttien maalaiselämän iloista. Helsingissä asuvat ystäväni ovat narisseet jo pitkään maaseutuasumisestani, ja heille muuttoni tuli näköjään melkeinpä ilouutisena. :)