minun pieni maailmani

Joulu töissä kaikkine mukavuuksineen. Ilmainen ruoka.. vähemmän potilaita (lomalla).. yhdessä ilottelua sairaalan ilmapiirissä. Kuusikin on ja joululaulut raikuivat.

Nyt sitten koko Uusi Vuosi samoin töissä.. nakkeja ja perunasalaattia riittää kaikille.. tinat on valettu ja ruokaa syöty niin että vatsa rutisee.

Näinhän itse toivoin. Perheelliset saavat viettää lapsiensa kanssa yhteistä laatuaikaa. Ja minulle se sopii. Käytäntö on ollut lähes sama joka vuosi: sen jälkeen kun isäni kuoli ennen Joulua minun syntymäpäivänäni 8 vuotta sitten. Ihme, että joulumieli ja Uusi vuosi tuntuvat myös töissä juhlilta! Ja nyt iltavuoroon.

Ex-mieheni otti yhteyttä nyt Joulun aikoihin txt-viestein. Olen ymmälläni miksi? Emme ole olleet tekemisissä toistemme kanssa lähes vuoteen.

Kokeileeko hän, olenko vielä vapaa (kuten olen); Onko hän vapaa? Joskus meillä on ollut lyhyitä irtiottoja aikaisemminkin pari kertaa (mutta vain n. kuukauden), jotka eivät ole onnistuneet puolin tai toisin. Tiedän, että jos hän tulisi oveni taakse, olisin liian heikko vastustamaan sitä viehätysvoimaa.. merkillistä!

Minäkö heikko.. en muuten, mutta tässä asiassa kyllä. Olen yrittänyt etsiä uutta miestä jonkin aikaa, mutta ei oikein mikään sytytä. Todella turhauttavaa..

Kun sain hänen viestinsä sydän suorastaan pompahti.. halleluja olen siis täysin jumittunut, fiksoitunut, kiinnittynyt, kiinnostunut hölmösti todennäköisesti vain yhteen henkilöön.

Odotan jatkoa.. yrittääkö hän päästä kosketuksiin kanssani. Sen verran on kuitenkin ylpeyttä jäljellä, että en se ainakaan ole minä aloitteentekijä.. katotaan. Kuitenkaan en millään jaksaisi.. mikä olisi muuttunut?

Pukkaa olemaan kiirusta viikonlopputöiden jälkeen. Alan vasta nyt valmistella Joulua itselleni.. siivousta.. juccapalmun koristaminen joulukuuseksi.. jouluruokien ostamista.. äidin kuskaamista paikasta toiseen (hänelläkin asioita joulun tiimoilta).. joulukukkien viemisiä tädeille ym:lle.. ja so on..

Ajattelin, että nyt otan iisisti tämän Joulun alkuviikon.. toisin kävi :( Mistä ihmeestä niitä tekemisiä/tehtäviä tulee?

Onneksi pääsen siskon luokse jouluaterialle aattona ja Jouluna onkin sitten töitä :)

Tein matkan toiseen ihmiseen: En löytänytkään sitä luvattua maata, jota toivoin.

Sydämeni sai kysymyksiini vastauksen: Et se ollutkaan sinä!

Haikeus ja suru.. Käännän sivua.. ja jatkan matkaa. Löydänkö puuttuvan osan sydämeeni toisesta sydämestä.

Haaveilen.. Toivoisin sen olevan niin totta.

Tänään on työpaikan pikkujoulut. Olen menossa sinne.. lauletaan ja kenties tanssitaan. Ruokakin on tilattu. Mukavaa yhdessäoloa n. 15 ihmisen kanssa. Osa porukasta on selvin päin (kuten minä; menen autolla). Vapaalla ihmiset ovat ihan erilaisia: ei tarvitse vetää sitä samanlaista roolia.. kenties alkoholillakin on osuutta asiaan.. mutta enpä usko, että kovinkaan moni menee liiallisuuksiin.

Olen miettinyt pikkujoulujen merkitystä. Mistähän se on saanut alkunsa?; Tuskin mikään kristillinen perinne.. onko muissakin maissa pikkujouluja (little Christmas)?: No kenties talven pimeyteen iloa ja eloa. Otan ihan rennosti, koska paikkakin on muu kuin ravintola, onneksi. Saa rauhassa pohtia asioita ja elämän menoa. Viimeksi oli mukavaa, koska oli ihan jouluinenkin tunnelma, jota kukaan ei pilannut. Laulettiin myös joululauluja.

Ruoka on tilattu pitopalvelusta.. perinteistä jouluruokaa.. niin nauttimaan sitten illalla.

Olen matkalla toiseen ihmiseen; Avautuu uusi maailma. Olemmeko rehellisä? Haluammeko samoja asioita, nauramme(ko) toistemme kanssa ja toisillemme, meidän jutuille, joita vain me ymmärrämme?

Uskallan tehdä matkan sinuun. Annoit luvan. On niin merkillinen olo, missä sielumme kohtaavat. Hymysi kertoo paljon. Silmäsi katsovat paljon. Mitä sinä näet minusta, minussa?. Kaunisteltuja asioita: mitä olen antanut ymmärtää?

Hellyyden kaipuu puolin ja toisin.. Varovaiset kosketukset, pehmeät hyväilyt. Ei enempää, mutta olemmeko enää ystäviä. Mitä sinun (ja minun) sydämesi kertoo?

Jää niin hämillinen olo, miten jatkaa: niin paljon kysymyksiä itselle, sinulle; enemmän kuin vastauksia.. jatkan matkaa..

Minulle on tullut kristillinen Sana-lehti jo pitkän ajan. Olen ottanut monia vuosia sitten tehtäväkseni esirukouksien lukemisen ja rukoilemisen (rukoilkaa puolestani palsta).. siispä olen "hiljainen esirukoilija".

Monesti törmään joihinkin "erikoisiin" rukouspyyntöihin: Nekin on rukoiltava; onneksi Herra tietää, mikä on hyväksi ihmisille ja auttaa rakkaudessaan. Mutta ei aina niinkuin ihmiset odottavat/toivovat... Ja näin on hyvä.

Usein olen törmännyt aiheeseen, jossa Jumalalta pyydetään rukoilemaan nuoren/vanhemman henkilön parantumista esim. homoudesta. Olen oppinut rukoilemaan tässä kohtaa, että vanhemmat oppisivat hyväksymään lapsensa sellaisena kuin tämä on.. kuitenkin niin, että tapahtukoon Sinun tahtosi (ei ihmisen). Ymmärrän, että tämä on joillekin uskoville vanhemmille hyvin vaikea asia.

Tämä hyväksymisprosessi on käytävä läpi. Muuten jää se sanaton kuilu ja tuska lapsen ja vanhemman välille.. ja näin Herra ei ole tarkoittanut.

Olen jäänyt miettimään erästä "rakkauden ongelmaa". Voiko rakkaus toiseen ihmiseen mennä niin pitkälle yliromantiikan puolelle, että siitä katoaakin se fyysinen puoli?.. se on liian kaunista johonkin maalliseen ja rikottavaksi, vaikka on kysymyksessä kahden ihmisen välinen tunne.

Olenko niin toivoton romantikko ja siksi minun on etsittävä jotakin raadollisempaa.. että seksikin pelaa. En haluaisi kuitenkaan menettää tuota kaunista r.....tta!

Näin viime yönä unta, että ex-mieheni pyysi minua (bi:nä) takaisin, mutta oli löytänyt jonkun "naisen" siksi illaksi mukaansa treffipalstoilta. Sanoin, että emme voi olla edes ystäviä hänen itkustaan huolimatta..

Ja sitten unessa siirryinkin siivoustouhuihin. Siivosimme lapsuudenkotiani perheenjäsenten (vanhempieni ja sisarusteni) sekä entisten ystävieni kanssa. Tuntui siltä, että siivoamisesta ei meinannut tulla loppua. Tarkoittaakohan tuo minun oman sieluni ja menneisyyteni "siivoamista".

Sydämeni tilanne on merkillinen: Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan ja unikin jää lyhyeksi. Olen ollut yhteydessä johonkin mieheen jonkin aikaa, joka on syypää sieluni "kaipuuseen" :) .. Kohta näemme ensi kerran.

Olen ollut luupallani muutaman päivän, mutta nyt tämän kukan/vai kukon kaula alkaa nousta haistelemaan uusia tuulia. Kavereita tervehtimään ja kiusaamaan.. sukulaisissa visiteeraamaan.. etelän matka jää (asuntovelat vielä vuosi).. mutta joku pieni piristävä matka ihan koti-Suomessa vois olla paikallaan. Kasvatan lomapartaa.. kuten kuvasta näkyy.. hui hai.. kaukana kavala työelämä.
Sänkinen minä..