Oli ensimmäinen koulutuspäivä itsepuolustautumisesta. Teoriaa ja käytäntöä.. Aamupäivällä käytiin läpi teoriaosuutta ja iltapäiivä erilaisia itsepuolustautumiskeinoja.
Teoriassa asiat tuntuivat paljon selkeämmiltä. Mutta oikeiden kivuttomien puolustautumismenetelmien oppiminen on minulle tosi vaikea..koska "liikemuisti" on huonompi kuin teorian oppiminen. Ja vanhoista tavoista ei sitten meinaa päästä eroon (entisen opitun muuttaminen uuteen)..
Meillä on joskus vaikeita potilaita/omaisia, jolloin ääritapauksissa joudutaan näihin toimenpiteisiin.. joten koulutus on pakollinen.. (kivuton rajoittaminen esim. fyysisin keinoin).
Tänään käytäntöosioon kuului mm. aggressiivisen asiakkaan/potilaan sanallinen pysäyttäminen (keskusteluasento), erilaisia suojautumisharjoituksia, iskujen ja potkujen torjumista, kiinniottamista, taluttaminen ja peruskuljettaminen jne...
Huomasin, että harjoituksissa eläytyi niin paljon, että kaipa tuo adrenaliini alkoi virrata.. se teki harjoittelun mielenkiintoiseksi "taisteluparin" kanssa, ja sitten ne "potilaan kiinniottamiset" oikeilla otteilla (aina tarvitaan vähintään 3 henkilöä tällaisessa tilanteessa).
Niin eläytymisestä puheen ollen huomasin vain, että peukalo nyrjähti, toinen astui varpaalle, selkä venähti.. ja nyt parantelen itseäni ensi viikon koulutuksiin (2 päivää). Kuitenkin pääsen tänään "vammoiltani" yövuoroon... :))
Ja tästäkin huolimatta mielenkiinnolla ja innokkaana odotan seuraavaa ensi viikon koulutusta.. sisäinen lapsi kai asuu minussa..