Ex-kumppanini kanssa olen lähes vuoden tauon jälkeen ollut yhteydessä ihan viikottain puhelimen ja txt-viestien välityksellä.
Tuntuu todella hyvältä, että siltoja ei ole poltettu lopullisesti. On jotenkin lohdullista vain puhua hänen kanssaan ihan jokapäiväisistä asioista, pitkäänkin, lämpimissä merkeissä ja ymmärryksellä.
Jäin miettimään, miksi me puhumme nyt "enemmän" kuin aikaisemmin tai ainakin tuntuu siltä, että asioita riittää jaettavaksi.
Antaako ystävyys mahdollisuuden nähdä toinen täysin uusin silmin mukavana ja sympaattisenakin ihmisenä toisella tavalla kuin aikaisemmin?
Ei jää ristiriitaisia tuntemuksia, ja jotenkin ymmärtää toista paremmin kuin ennen. Tavallaan minulla on uusi, tärkeä ystävä, jota en löytänyt silloin kun "olimme yhdessä".