Muistan, että joskus kauan, kauan sitten keväällä oli sellaisetkin kuin hankiaiset. Jolloin pääsi juoksemaan, kävelemään vaivattomasti pitkin hankia metsässä, pellolla, järvellä.. ja lumilinnat olivat jäätyneet.
Aamusella keväisin tuli herättyä aikaisin, kun oli ollut pakkasyö edellisen päivän "aurinkosulien" jälkeen. Ja nuo hankiaiset olivat joka keväisiä.
Nyt odotan joko taas saisin kokea tuon ilon.
Ehkäpä tulevaisuudessa piankin kehityksen myötä voimme/saamme valita sopivat geenit lapsillemme: älykkyys, pituus, sukupuolinen (seksuaalinen) suuntautuminen, intersukupuolisuus jne.. (geenimanipulaatio).
Ja kun voimme seurata raskauksia, "huonot" elämänalut lääketieteen/vanhempien kannalta, toimesta, voimme abortoida..
Toisaalta nykyisin kyllä jo suositellaan ainakin todennäköisesti kehitysvammaisena syntyvien abortoimista, koska se on taakka yhteiskunnalle ja vanhemmille.. Sen vielä jotenkin ymmärtää.. mutta paljon jää vanhempien valittavaksi..
loistava arjalinen tulevaisuus?
Yucca-palmuni on nyt torso.. olen saanut siitä kolme "poikasta" (palmu-lapsia), joista yhden olen jo istuttanut.
Palmu alkoi kääntyä katosta poispäin, koska oli kolme- metrinen. Isoin lapsista menee siskolle, kunhan istutan sen.
Juurella oleva palmutonttu ei voinut asialle mitään.. on tietenkin asiasta surullinen, kun päällä ei ole enää vihreitä lehtiä suojana :)
Jäin miettimään, miksi ihmisten piirissä (kirkkoon kuuluvien tai kuulumattomien) heräsi niin paljon tunteita arkkipiispan vaaleista. Yleisön palstoilla käytiin kiivasta keskustelua konservatiivisesta Ruokasesta ja "liberaalimmasta" Mäkisestä: toiset olivat eroamassa kirkosta, jos toinen olisi valittu ja päinvastoin. Itse en olisi edes sellaista harkinnut, olisi lopputulos ollut sitten kumpi tahansa.
Seksuaalisuus, seksuaalikysymykset (esim. homous, lesbous ja parisuhteiden siunaaminen) olivat kenties eniten käsiteltyjä asioita. En tiedä olisivatko nämä kaksi halunneet vain "yhden" asian ajajiksi.. tuskinpa.. mutta näin ihmiset tavallaan jakoivat heidät kahteen leiriin.
Kyseessä ovat kuitenkin niin monet muutkin asiat; eivät pelkästään seksuaaliset kysymykset. Kenties arkkipiispan asemaa ja valtaakin liioitellaan. Arkkipiispa joutuu vaikeaan tilanteeseen, koska tavallaan hänet "leimataan" vain tämän yhden asian perusteella.
Luonnollisesti olen hyvilläni Mäkisen valinnasta. Mutta luulen, että hänellä tulee olemaan kovat paineet tullessaan tahtomattaan leimatuksi "yhden asian edistäjäksi". Kirkolla on muitakin tavoitteita/tehtäviä, jotka tähtäävät evankeliumin eteenpäin viemiseen, diakoniatyöhön jne.. En näe omalla kohdallani, ettenkö pelastuisi, kuuluisin sitten Mäkisen tai Ruokasen "johtamaan" kirkkoon.
No, sivusta seuranneena, tunteet kävivät todella kuumina.. toivon uudelle arkkipiispalle voimia tämän keskellä.. enkä usko, että monikaan eroaa kirkosta ko. asian tai valinnan takia :)
Helsingin evankelisen opiston (Heo) rehtorin ja pastorin, Teemu Kakkurin mietteitä ja kommentteja hänen blogistaan (kommentteja paljon), jotka ovat _todella_ mielenkiintoisia:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/haku/article/?id=4367&bid=243
<Homokeskustelu K-junan ikkunasta katsottuna
6.1.2010 | Teemu Kakkuri
En ollut suunnitellut kirjoittavani blogissani homokysymyksestä. Mutta ei kai tältä nyt voi oikein välttyäkään. Lets go siis!
Päällisin puolin kiistellään raamatunkohtien ymmärtämisestä. Minulla on sellainen käsitys, että siinä ovat vastakkain nykyinen luonnollinen moraalitaju ja Raamatun näkemys. Jompikumpi joustaa. Jos homoseksuaalisissa teoissa olisi kysymys asioista, jotka ovat kaikkien mielestä pahoja, ei Raamatun lauseita edes kaivettaisi esiin eikä niitä tulkittaisi eestaas.
Ajatellaanpa selkeää esimerkkiä, vaikka lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. En ota sitä esille siksi, että väittäisin homoseksuaalisuuden ja lasten hyväksikäytön liittyvän toisiinsa. Esimerkki on vain siksi, että lasten hyväksikäyttö on meidän kaikkien mielestä varmasti väärin.
Kukaan ei ryhdy halkomaan hiuksia, kielletäänkö se Raamatussa, heijastavatko mahdolliset kiellot oman aikansa maailmankuvaa ja puhutaanko niissä samasta ilmiöstä, jonka me nykyään tunnemme pedofiliana. Kukaan ei omista empaattisia ajatuksia sille, voiko joku taipumukselleen mitään tai väitä, että Jumalan luomana ominaisuutena senkin on oltava hyvä asia. Sellaista keskustelua ei käydä, eikä tarvitse käydä, koska kaikki yksimielisesti tuomitsevat nuo teot. Emme keskustele, ovatko lapsenraiskaamisen tuomitsijat tuomiohenkisiä, millä oikeudella he tuomitsevat, ja ovatko he unohtaneet lähimmäisenrakkauden. Hoitoon ja linnaan, sanovat niin ateistit kuin fundiksetkin! (En siis yhdistä näitä asioita muuten, ei mennä sivuraiteille.)
Sellaisen keskustelun kuitenkin joudumme käymään homokysymyksessä siitä yksinkertaisesta syystä, että luontainen moraalitaju ja Raamattu ovat törmäyskurssilla. Yhä suurempi osa ihmisistä ei näe mitään pahaa tai väärää siinä, että kaksi miestä rakastelee keskenään. Ja Raamattu taas sanoo, että miesten kanssa makaavat miehet eivät peri Jumalan valtakuntaa = eivät pääse taivaaseen. Siinä sitä on ristiriitaa kerrakseen.
Ongelmaksi tämä on muodostunut länsimaiden suurissa valtio- ja kansalliskirkoissa, joissa haluttaisiin pitää kiinni molemmista; kansan suuresta enemmistöstä ynnä modernista ajattelusta ja toisaalta uskon juurista Raamatussa. Siksi ei ole ihme, että kirkkoa koossapitäväksi ”jesariteipiksi” on ilmaantunut teologinen koulukunta, jonka päätehtävä on esittää uskottavat teologiset perustelut sille, ettei mainitsemaani ristiriitaa oikeasti ole olemassakaan. Parhaimmillaan tämä koulukunta on onnistunut kyseenalaistamaan monien raamatunkohtien tulkintoja, mutta pahimmillaan se on tarjonnut julkisuuteen sellaista stiignafuuliaa, ettei se varmaan voi uskoa siihen itsekään.
Ristiriidat siloittavalle teologialle on kaksi vastavaihtoehtoa. Toinen on hylätä Raamattu suurin piirtein seuraavasti: Raamattu kieltää ankarasti asian, jossa ei ole mitään pahaa. Hylätkäämme siksi Raamattu. Toinen on päinvastainen: Raamattu kieltää homoseksuaaliset aktit. Ne ovat siis pahoja. Ensimmäisen vaihtoehdon valitsemisesta seuraa raamattukriisi, toisesta lähimmäiskriisi.
Kirkko ei oikein voi hylätä Raamattua, koska siinä samassa kirjassa ovat kuitenkin kalliit armon ja rakkauden perusteet. Jos miesten keskinäinen seksi torjuttaisiin vain Mooseksen laissa, ongelmasta selviäisi huomattavasti helpommalla, mutta kun myös Uusi testamentti on sille kielteinen.
Toisessa vaihtoehdossa ajatellaan suurin piirtein niin, että vaikkei Raamatun näkemystä täysin ymmärrettäisikään, sen annetaan olla silti ohjeellinen eli normatiivinen. Jumalan sanan kunnioituksesta sille alistutaan, vaikka sitten koetetaankin ymmärtää homoja ja olla tuomitsematta heitä.
Lähimmäiskriisi taas tarkoittaa suhtautumistavan etsimistä niihin ihmisiin, joiden osaksi homoseksuaalisuus on syystä tai toisesta tullut. Se voi merkitä teodikea-ongelman kanssa painiskelua, mutta vähintäänkin vaikeutta kohdata aidosti ihminen, jonka tekoja ei halua hyväksyä. Kumpaakaan ongelmaa ei mielestäni pidä väistää, vaan sekä teologisten ongelmien että haastavien ihmisten kohtaaminen kasvattaa. Oikeastaan muuten ei voi kristittynä kasvaakaan.
Teodikea-ongelmalla tarkoitan tässä yhteydessä kysymystä, kuinka Jumala voi toisaalta sallia ihmisen tulla tahtomattaan homoksi ja toisaalta tuomita siitä helvettiin. Väitän, että homokeskustelun traumaattisuus kertoo tottumattomuudesta tarttua teodikea-ongelmaan.
Entä, jos omakin moraalitaju on homoseksuaalisia tekoja vastaan? Relativistisessa kulttuurissamme senkin pitäisi olla sallittua.
On hyvin yleinen ajatus, ettei sellaista, mikä perustuu rakkauteen eikä vahingoita ketään, saa pitää kiellettynä. Näissä merkeissä moraaliristiriita Raamatun ja oman aikamme ajattelun välillä on muutenkin ilmeinen, esimerkiksi eutanasia- ja aborttikysymyksissä. Klassisen kristinuskon ja nykyajan ihmiskäsityksen ja syntiopin erilleen kasvaminen on niin syvälle käypää ja perusteellista, etteivät osapuolet tavoita toisiaan yhden eikä kahden nettikeskustelun aikana.
Joku saattaa kuitenkin perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta tulla Raamatun kirjoittajien kanssa samoihin päätelmiin, vaikka sitten luontaisen hienotunteisuutensa ja vallitsevan asenneilmaston takia pitääkin suunsa kiinni. Kukapa nyt haluaisi ehdoin tahdoin tulla leimatuksi.
Oma joukkonsa tällä kartalla lienevät nekin, joiden asenteet ja kypsyys ovat vielä kuin yläasteen pojilla ja lynkkausjengeillä. Vaikka Jeesus tunsi ja sanoi totuuden, hän ei lähtenyt lynkkaamaan vaan ristille. Raamattu ei tee erotusta homojen ja heteroiden välillä. Molemmat käsitteet hahmoteltiin myöhemmin. Raamattu puhuu maailmasta, jota Jumala on rakastanut.
P.s. Vaikka blogistit aina toivovat paljon kommentteja, toivon herättäväni enemmän ajattelua kuin keskustelua. Ne kommentit, joissa joko käsketään painua helvettiin tai toivotaan joutuvan helvettiin, on jo moneen kertaan luettu.>
Tein lopputyön ympäristön asenteista homoja, lesboja kohtaan vv. 93-94. Ostin silloin teologian tohtorin, sielunhoitajan ja terapeutin (sekä psykologin) E. Ewaldsin kirjan: Tahdotko löytää itsesi (1993). (Hän tukeutuu esim. Moberlyn, Siegelin, Nicolosin, Paynen jne.. väitteisiin hoidoissaan).
Kirjan sisältö oli silloin totaalinen yllätys minulle homojen eheytyshoitoineen. Olinhan lukenut hänen kirjansa, Yksin armosta, aikaisemmin, joka oli mielestäni hyvä.
Referoin melko kaunisteltuna ja lyhyesti kirjaa kuten lopputyössänikin:
Erik Ewalds kertoo kirjassaan; Tahdotko löytää itsesi (1993); että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Polarisuus tulee esille miehen maskuliinisuutena ja naisen feminisyytenä. Mies tulee miheksi vasta todellisen naisen lähellä ja päinvastoin.
Todellinen rakkaus on mahdollista vain miehen ja naisen välillä. Hänen mielestään jokainen on syntynyt heteroseksuaaliksi. Homoseksuaalisuus johtuu miehillä isän rakkauden kaipuusta ja naisilla äidin rakkauden kaipuusta, jota he eivät ole saaneet.
Kun rakkautta annetaan oikein sielunhoidossa ja terapiassa, pystyy ihminen vapautumaan todelliseen minuuteensa, heteroseksuaalisuuteen. Ewalds ymmärtää homouden neuroosina ja syntinä, josta ihminen pitää vapauttaa.
En suosittele kirjaa kenellekään, mutta on kyllä mielenkiintoista luettavaa noinkin oppineelta henkilöltä. Aslan perustaa käsityksensä esim. hänen kirjaansa.
Muutama esimerkki hänen kirjastaan:
- 28%:lla homomiehistä on ollut 1000 (tai yli) samaa sukupuolta olevaa partneria (tätä tilastoa SETA ei mielellään julkaise).
- homot eivät näinollen pysty luomaan pysyviä, terveitä, uskollisia parisuhteita (se on heille mahdotonta).
- lapsi, joka on homopariskunnan kasvatettavana, joutuu hirvittävän kohtalon uhriksi.
- homona oleminen on vain yksi tapa pitää hauskaa.
- mielenkiintoista on, että vainoharhaisuus ja homoseksuaalisuus kulkevat usein käsi kädessä
- jne..jne :)
Ex-kumppanini kanssa olemme jutelleet nykyisin viikottain jokapäiväisistä asioista (lähes vuoden tauko erosta.. ja näkemisestä, kuulemisesta).
Huomaan, että minua ei enää hermostuta tai ärsytä hänen kaikkitietävyytensä. Se vähän huvittaa. Mutta täytyy myöntää, että usein hän on oikeassa.. kuitenkin miksi puhua kuin lapselle.. antaen ohjeita. No oikeastaan nykyisin se tuntuu jopa hyvältä.
Hän ei kuulema ole halunnut uutta kumppania.. niin en tiedä miksi? Elelee oman kertomansa mukaan yksin ja tekee vielä "surutyötä". Hän vähän hermostui, kun kysyin, että mitä kuuluu rakkausrintamalle.. näköjään ei sen enempää kuin minullakaan :))
Lapsuuden koti, johon liittyy paljon tarinoita.. nykyisin paras kesänviettopaikka lomilla..
Lapsuuteni Nukkumatti tuli kylään yleensä klo 21 ripauttaen unihiekkaa silmiini. Unta riitti ainakin puoli kuuteen asti aamulla.
"Maalla" oli niin paljon kaikenlaista aamupuuhaa, ja niihin oli mukava osallistua.
Muistan, että meillä oli kylän puhelinkeskus, ja äitini toimi sentraalisantrana. Siksi kyläläiset kutsuvat lapsuuteni kotia vieläkin "keksus", koska näin piti vastata puhelimeen.
Äidillä oli luonnollisesti myös maataloustöitä tehtävänä kuten isällänikin, ja joihin myös meidän lapsien (neljä lasta neljän vuoden sisällä huh..) tuli osallistua, varsinkin kesän aikaan.
Isä joutui sitten lähtemään töihin.. kenties palaten vasta myöhään iltapäivällä. Me taas menimme kyläkouluun "oppimaan" uusia asioita.. paitsi kesällä.. leikkikavereita riitti jo omasta takaa. Ja kylän lapset tulivat meille "keskukselle" leikkimään, koska äitini halusi niin.. emme olleet kylällä tekemässä kepposia.
Äidillä, isällä ja meillä oli siis paljon tekemistä.. Mutta lapsuus oli ihana..
Ukki oli jossain määrin riesa äidille, koska hän mielellään yhdisti puheluja kylän puhelimiin.. ja joskus jääden salaa kuuntelemaan.. mutta sehän kait oli tapana. Me lapset seurasimme huvittuneina, kuinka ukin huulet liikkuivat kuunnellessaan salaa puheluita välillä naurahtaen.
Siksipä äidillä oli tämä kolmaskin työ, joka sitten jäi meille, eli kuinka pitää ukki poissa puhelinkeskustöistä, kun mamma oli puuhissa maatalouden puolella.. Vieläkin päässäni joskus soi: "Yhdistän, hetkinen.." ..juuri tietyllä äänensävyllä.
Äitini ei kuunnellut, meidän keksuksen kautta tulevia, kylän puheluja koskaan.. Ja mekin harvoin rangaistuksen pelossa.
Nykyisin Nukkumatti tulee vasta puolen yön jälkeen. Mutta se onkin jo toinen tarina..
