Tein matkan toiseen ihmiseen: En löytänytkään sitä luvattua maata, jota toivoin.
Sydämeni sai kysymyksiini vastauksen: Et se ollutkaan sinä!
Haikeus ja suru.. Käännän sivua.. ja jatkan matkaa. Löydänkö puuttuvan osan sydämeeni toisesta sydämestä.
Haaveilen.. Toivoisin sen olevan niin totta.
3 kommenttia
Nermal
19.12.2009 10:59
Eteenpäin jatkaminen etapista, jolle on pysähtynyt toviksi, on aina haikeaa.. Sinulla kuitenkin on yhä haaveita ja toiveita, joten ei muuta kuin annat junan kulkea.
Jusa
19.12.2009 23:37
Niin toivo elää aina.. jospa kuitenkin..
Joanna
22.12.2009 11:21
Aina niin turhauttavaa. Koskettavasti ja selvästi sanottu. Ja kun saisi edes lupauksen siitä että on olemassa se puuttuva palanen, ja sen voi löytää.