Asioitten tärkeysjärjestyksiä

Tämä päivä on sittenkin voiton puolella! Pian sänkyyn ja unta odottamaan.

Harmaan, utuisen kalvon läpi, oli kaksi kohtaamista. Ensimmäinen vaikuttava, toinen sen laatuinen, että siitä tulee sanomista :(

Töistä tullessani kävin LähiJääkaapillani (tien toisella puolella oleva Siwa). Törmäsin siellä pitkäaikaiseen tuttavaani. Hän esitteli ostoskärryssään ollutta kävelykeppiä. Kaksi vuotta sitten naimisiin, vuosi sitten todettu ms-tauti. Ikää juuri ja juuri yli 50. - En valita, olen kiitollinen siitä, että pääsen liikkeelle. Väliaikainen unettomuuskin on tähän verrattuna siedettävä.

Mutta hän oli sairaudestaan huolimatta valoisa. Pahemminkin voisi olla. Niinpä. Jospa huomisesta alkaen yrittäisin löytää elämäni valoisat puolet: sen, että minulla on ihmisiä, jotka rakastavat minua sellaisena kuin minä olen - ja joita minäkin saan rakastaa. Työneuvottelussa kestän sen, että ihmiset ajattelevat ja toimivat eri tavoin - ja heillä on oikeus siihen. Jospa huomenna yritän olla arvostelematta esimiestäni. Hänessäkin on hyvää.

Illalla kotiin tullessa törmäsin kahteen mormonisälliin, ihan kuin Herran Sebaotin enkelit. Jos olisivat alkaneet käännyttää minua, olisi ollut valmis vaikka minkälaiseen kääntymiseen.

Tiesitkö muuten, että Suomen kirkonkirjat 1870-lukua edeltävältä ajalta on filmattu mormonien toimesta sotien jälkeen? Ja että niitä säilytetään Salt Lake Cityssä? Mormonit näet uskovat, että kaste kuolleitten esivanhempien puolesta mahdollistaa esivanhemmille pääsyn selestisen kirkkauden himmeimmälle tasolle ja näin nämä omaiset saavuttavat "pelastuksen" ja Jumalan läheisyyden tuonpuoleisuudessa. - Ja mormonimiehestä tulee 12 vuotiaana pappi.

Kuten olen kertonut, en päästä sisälle ketään, jota en ole kutsunut. Mutta mormonipoikien kanssa saattaisin keskustella taivaallisten kirkkauksien asteesta tovin aikaa...

Niin, ja sekin pitää vielä kertoa, että YLEn Arena-palvelu on nyt kunnossa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että voin huomenna katsoa Serranon jaksoista sen, joka jäi viime lauantaina väliin.

Niin, ja sekin pitää vielä sähköiselle päiväkirjalleni kertoa, että kättelin tänään suosikkiani Kutri-Helenaa. Hän on ollut tänä iltana Unicefin lähettiläänä Turussa konsertoimassa. Kuulin harjoituksesta osia. Se toki riitti minulle.