Uneton Turussa?

Se on vanha asia, että kärsin unettomuudesta. Mutta sitä en ole ehtinyt vielä kertoa, kuinka nopeasti uni voi tulla - ja yllättää.

Eilen iltapäivällä tein lähtöä Helsingistä Turkuun. Aikaa junan lähtöön oli reilut kaksi tuntia (periaatteeni on ollut, etten maksa Pendolinovuorosta, joka maksaa yli 30 euroa suuntaansa). Aikaani kuluttaakseni ostin Asemaravintola Elielissä kupin kahvia ja vetäydyin takaseinustalle ajatellen siellä voivani olla rauhassa. Ja sieltä näkisi koko miljöön.

Laskin kahvikuppini pöydälle, riisuin takkini ja istuin itsekin. Päätin antaa kahvin hieman jäähtyä ja katselin ympärilleni. Heräsin vajaan tunnin päästä istualtani - kahvi jäähtyneenä edessäni. Kelloa katsoaessani totesin, että en jaksa odottaa toista tuntia, vaan maksoin Pendolinomaksun. Nukuin junassa, nukuin kotona - vielä tänäkin aamuna pitkään.

Nyt sillä ei ole väliä, saanko nukutuksi ensi yönä. Tärkeämpää on kokemus siitä, että uni tulee vielä - ilman kemiallisten aineitten myötävaikusta.

Muutoin on päivä mennyt Helsingin tapahtumia kerratessa, siivotessa, uidessa ja ruokaa laittaessa. Jossakin vaiheessa kuvittelin vielä, että lähtisin karaokea laulamaan.

Mutta ulkona sataa. Ja sisällä soi mainio musiikki. Radio Suomen puolella on Kadonneitten levyjen metsästys käynnissä. Musiikkia laidasta laitaan - pääasia kuitekin, että harvinaiusuuksia, minulle tuntemattomia.

Toisinaan on hyvä suositella tuttujen sijaan Tuntemattomia.