Itketkö nyt - Tom Dooley?

Taas on menty laidasta laitaan - koko tunneskaala on käyty läpi viimeisen vajaan puolen vuorokauden aikana. Toivottavasti ihmiset, jotka olen kohdannut tänään, ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi ainutlaatuisina ihmisinä.

Iltaa kohti alkoivat voimat kadota ja vanha vaiva alkoi muistuttaa elämäni rajallisuudesta sen kaikilla tasoilla.

No, toivottavasti tulevan yön uni antaa uusia voimia ja intoa lähteä jo varhain soitellen sotahan - tai johonkin sen kaltaiseen ;)

Uskokaa tai älkää - vielä aamulla töihin lähtiessäni täällä oli siistiä. Mutta kun Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa saapui yökylästä, jälki on ollut sen mukaista. Nyt huoneesta toiseen on mustat vanat - karheista mustista karvoista tehdyt. On se kumma kuinka paljon koirasta voikaan irrota karvoja - ja tuntuu, että niin tapahtuu jatkuvasti. No, onhan Hän komeakin ;O)

Suomen Leonardo Di Capriosta tuli uusi tangokuningas. Valtakunnassa on siis kaikki hyvin! Jo eilen kommentoitiin bittikeitaassa molempien (mies)finalistien ulkoista olemusta ja mahdollisia taipumuksia, YÄK! Eikö muuta olisi... Olenkin sitä mieltä, että kisat pitäisi siirtää radioon, jolloin vain kuulohavaintojen perusteella tehdään valintoja. Minulla on ainakin ollut tähän asti se käsitys, että nämä Karjamarkkinat ovat laulukilpailu - vai olenko väärässä?

Oma kotijuutalaiseni on pitänyt minut pitkän päivän aikana sopivasti vireessä. Ja onneksi hän on sopivan kaukana, ettei hän ole joutunut kokemaan väsymyksestä kasvavaa ärtymystä. On se kumma kun väsymyksen seuraukset joutuu aina sivulliset kestämään. - Taas löytyi yksi syy vaihtaa työnantajaa ;)

Nyt riisun viimeisen vartaloani peittävän vaateparren ja pakenen suihkuun. Sitten pää tyynyyn ja...

Katselin eilen Areenalta Ajankohtaista Kakkosta ja juttua pridesta.

On mielenkiintoista elää jonkinlaisessa historiallisessa murroksesssa tässäkin "kaapista ulos" -kehityksessä. Uudet sukupolvet eivät tunnu enää juuri noteeraavan tätä homona olemista ja elämistä. "Sellaista se elämä vain on. En mieti tällaisia juttuja."

Tarkoittaakohan tämä jonkinlaista homouden "arkipäiväistymistä"? Siis sitä, että voi keskittyä elämään sen sijaan, että pitäisi taistella hampaat irvessä paikasta auringossa?

Vai tekeekö arkipäiväistyminen homoudesta tylsän? Ei minkäänlaista jännitystä, ei glamouria - ei salaisuutta, jota voi kantaa ja jonka voi jakaa kadulla kulkiessaan toisen samanlaisen ihmisen kanssa?

Tämän kaltaiset näkemykset saattavat toki viedä harhaan. Tämänkaltaisissa ohjelmissa voidaan haastatella vain niitä, jotka ovat sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa. Suurin osa sateenkaarikansasta saa vain uneksia vapaudesta ja arkipäiväistymisestä. Maaseudulla, pienellä kylällä, jännitys ilmitulosta saattaa nousta liian suureksi.

Kaikki eivät voi lähteä kaupunkiin, "paeta" ihmismassojen keskelle. Ja kaikki eivät edes halua. Ihmiset haluavat asua kodissaan, sukunsa keskellä, maalaismaisemassa, narrata lohia Kitkajärvestä...

Siinä on unelma, jonka toivoisi monen voivansa kokea. Ja sitä kehitystä toivoisin voivani olla tukemassa. Minä en ainakaan kaipaa mitään homoghettoja.

Arkeen: pomo kaipaa minua työpaikalla! Onneksi pääsee hellettä pakoon sisätiloihin, viileitten tiilimuurien sisälle.

Odotin aamulla tunnin, että matkatoimiston online-varauspalvelu käynnistyy (klo 7).

Varasin matkan itselleni ja ystävälleni joulukuuksi. Onpahan mitä odottaa ja paikka mihin paeta pahinta joulukaaosta.

Sitä ennen ahkeroidaan. Tänäänkin.

Kun eilen jäi työvaatteet silittämättä, se on tehtävä nyt.

Positiivisella tavalla jännittävää, millaisia ihmisiä voikaan tavata tämän pitkän työpäivän aikana.

Positiivista päivää!

Viimeinen lomapäivä. Lähes viisi tuntia Kasarminkallion suojissa [joo, sillä on toinenkin nimi, mutta en rohkene käyttää sitä täällä]. Samppalinnan saunassa kuumissa löylyissä, pienet torkut ulkona ja kylmä olut Espositossa.

Voiko muuta päivältä odottaa - eikö tämä voisi olla jo parasta laatuaan?

No, ehkä lajissaan. Parasta oli puhelinsoitto lähes Karjalan kunnailta. Hänen äänensä kuuleminen teki hyvää ;) - auringon riuduttamalle ruumiille ja kaipauksen kurjistamalle sielulle.

Nyt ne molemmat kukoistavat - ja minä elän täyttä elämää!

Hyvää yötä ja miehekkäitä unia!

Keittiön putki valuttaa tasaisesti vettä sisälle kaappiin. Vielä se ei ole puro, mutta ajanoloon kääntyy sellaiseksi.

Lähden perjantaina lähes kolmeksi viikoksi maalle. Soitin huoltoyhtiöön, että voisiko valuvaa hanaa tulla katsomaan.

"Sopiiko perjantaiaamuna klo 8?" - Pakkohan sen on sopia. Minä vain luulin, että tällaisissa tapauksissa joku tulee kutakuinkin muutamassa tunnissa katsomaan, ettei suuremmasta ongelmasta ole kyse. - Kerran on jo parketit vaihdettu.

Minä lähden pois! - Tavataan rannalla.

Loman virallinen osuus on sitten takana. Se oli helppo huomata viime yön unen pituudesta. Kun lomalla nukuin käsittämättömiä määriä, töitten alkaessa unen "tarve" putoaa viiteen tuntiin. Eikä kyse ole ahdistuksesta. Mene ja tiedä, mistä.

Varsinainen ensimmäinen työpäivä alkaa vasta keskiviikkoaamuna, mutta nyt on jo se aika, jolloin on varovaisesti tehtävä "tunnusteluja". Nyt olen jo tehnyt niin, että olen avannut työpuhelimeni (kaksi viestiä vastaajassa) ja äsken luin sähköpostini (suurin osa roskapostia - kiireellisiä työhön liittyviä hommia ei).

Tänään ja huomenna ehtii vielä rauhassa torille ja rannalle. Mutta oikeasti on mukava mennä työhönkin. Nautin lomastani! Sain riittävästi levätyksi. Minulla on ollut mainiota aikaa tavata ystäviä - ja solmia uusia tuttavuuksia.

Loman huippukohta lienee se, että lomallani kohtasin myös Hänet.

Ja kun lomalta palaa töihin, niin edessäpäin odottaa jo seuraava loma. Mutta sitä ennen - mitä lienee ;)

Minulla on työni tuoma etuoikeus tavata kaikenlaisia ihmisiä ja kuulla Tarinoita eletystä elämästä. Minulle avautuvat ovet, jotka muutoin ehkä pidettäisiin visusti suljettuna.

Minuun siis luotetaan. Viimeiseen asti pidän siis kiinni siitä, että voin osoittautua tämän luottamuksen arvoiseksi - työssä, mutta myös työn ulkopuolella.

Mukava kun luet tätä ja olet! Hymyillään!

Hämmästyttävää kuinka paljon unta voi riittää ;) Nukuin lähes yhtäjaksoisesti 16 tuntia. Nyt on hyvin rentoutunut olo.

"Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit ja epäilykset annettu anteeksi." - Sitaatti on suoraan Valkealan suviseurojen nettiradiosta. Kuuntelen tätä kirjoittaessani suoraa lähetystä Suomen suurimmilta hengellisiltä juhlilta. Vaikka en ole läheisessä yhteydessä lestadiolaisuuteen, liikeen julistuksessa "soi" se perussävy, johon olen lapsuudessa ja sen maisemissa kasvanut.

Yhdelle se on ahdistavaa - minä koen sen turvalliseksi.

Blogin otsikkokin muuten nousee tuosta herätysliikkeen julistuksesta. Matkalla, kohti yhteistä päämäärää, matkanvikoineen - anteeksiannon ja vain sen turvin.

Keskelle tätä arkea sain odotetun tekstiviestin. Sen sisältö lämmittää. Joku ajattelee minua. Tämän tunteen toivoisin monen saavan kokea.

Joku ajattelee, jollekin olen aidosti tärkeä.

Nyt vielä hetki suviseuroja ja sitten saunaan!

Heleätä heinäkuun ensimmäistä sunnuntaita!

Oli mukava istua eilen Kallion kirkossa Sateenkaarimessussa! Väkeä oli liikkeellä kirkollinen, puhutteleva saarna, mukaansavievä musiikki ja erityisesti kohtikäyvä, ajassa liikkuva esirukous sykähdytti ;) Ja ehtoollisella käynnin juhlaa ei voita mikään.

Kotiin tullessani mietin, miksi Sateenkaarimessussa on erityinen, itseäni joka solulla puhutteleva tunnelma. Olennaisimmaksi syyksi arvelen se, että siellä olen omieni joukossa, armahdettujen joukossa - tasavertaisena.

En malttanut jättää omaa prideäni vain tuohon tapahtumaan, vaan jatkoin sitä siihen tyyliin, että huomasin olevani piknikillä Temppeliaukion kirkonmäellä klo 6 aamulla. Silmiänikään en ummistanut ennen tuota tapahtumaa ja kun juhlat jatkuivat yksityiskodissa vielä päivällä, ei liene ihme, että nukuin äsken koko junamatkan...

Sänkyyn olen menossa tästä suoraan. En kuitenkaan yksin, vaan uusien unelmien kanssa, jotka ehkä joskus tulevat vielä lihaksi ;)

Oli mukava istua baarissa ystävien keskellä! Mukavia juttuja, nuorta rakkautta, kauniita lauluja ;)

Tänään myöhemmin Helsinkiin. Pride-juhlat kutsuvat. Aloitan juhlinnan osallistumalla sateenkaarimessuun Kallion kirkossa. Sen jälkeen paikallisten ystävien johdattelemina "lääpän jäljille"! [lappilainen sanonta]

On opetettu, että elämässä on oltava tavotteita. Aion siis kuitenkin nukkua yöni kotisängyssäni, kotoisten äänien ja tuoksujen (hajujen?) ympäröimänä.

Nähdään Helsingissä!

Täällä sitä sadetta kuunnellaan ja juodaan kaksin käsin viiniä!

Tuli viinipuolloa avatessa nuoruus niin lämpimästi mieleen. - Olin lukenut päivänä muutamana jutun, että viinipulloissa on siirrytty kierrekorkkeihin. Eipä siis käynyt mielessäkään kun ostin pulloni, että siinä voisi olla korkki...

Ja kun on korkki ja kun ei ole avannut sellaista viinipulloa vuosiin, niin siitähän sukeutui mielenkiintoinen kotileikki (ihan yksikseen): "Kyllähän minulla piti olla sellainen korkinavajaa jossakin... Mihinhän minä sen olen laittanut..."

Ja kun leikki jatkuu puolisen tuntia, alkaa nuoruusmuistoja soida korvien välissä yhtä aikaa ärtymyksen kanssa. - Aikuinen mies, etsi käsiisi terävä piikki ja yritä kaivertaa korkki irti. Joo, löytyi, vaan oli työlästä. Sitten muutoin kaivamaan kunnes korkki murusineen hulahtaa sisälle pulloon.

Teesiivilän minä löysin heti, vaikka en sitäkään ole vuosiin käyttänyt.

On tässä kaadeltu viiniä siivilän kautta lasiin. Väliin on tungettu piikki, jolla olen yrittänyt estää pullon sisällä olevan korkin muodostamasta patoa Jumalan viljan lähes parhaalle muodolle. Eihän se sinne kuulu...

Kiroilisin nyt, mutta tiedän saavani siitä palautetta, joten menen nyt parvekkeelle ja teen sen. (Hermo)sikarinkin polttaisin, jos olisi...

Muutakin tekisin vielä näin yön tunteina jos vain olisi mahdollista...

Hyvää yötä!